Takana huonosti nukuttu yö. Hortoilin pitkin yötä vessaan. Päätä särki, näin ahdistavia unia pienissä pätkissä. Kello 5.45 herätyskello soi. Pinkasin ylös ja viidessä minuutissa olin valmis lähtemään lenkille. Ulkona oli kylmä. Syksynen kolea keli. Palelin. Kävelin/hölkkäsin vaivaiset 40 minuuttia. Jalat ei meinannu toimia.. toinen nilkka vammailee. Kotona jumppasin ja pettasin sängyn, laittelin pyykkejä narulta vaatehuoneeseen. Läskiahdistaa niin etten haluais mennä suihkuun, sillä sen jälkeen joudun pukeutumaan kouluvaatteisiin. Näytän niissäkin vain sairaan isolta sotanorsulta. Meikatakin pitäis.. puolentoista tunnin päästä pitäis olla koulussa. Voi tätä ahdistuksen määrää..
Maha sentään huutaa tyhjyyttään vaikka sitä peittääkin paksu ihrakerros. Toivon, että pääsen siitä eroon. Mitä nopeammin sen parempi.
Kiitos kommentistasi <3! Olen tosiaan välillä ajatellut parantumista, kirjoitellutkin siitä blogiini, ja pidempäänkin yrittänyt herätellä itseäni parantumismyönteisempiin ajatuksiin - kuitenkin tuloksetta.. Ilmeisesti ainakaan vielä ei ole sen aika, ja laihdutan siis edelleen.
VastaaPoistaKiva kuulla, että luet blogiani, vaikkakin kirjoitteluun on valitettavasti nyt tullut pidempi breikki (vaikka muiden blogeja lähes päivittäin luenkin), tänäiltana tai viimeistään huomenna olisi kuitenkin tarkoitus päivittää..).
Huonosti nukutut yöt ovat tosiaan ikäviä, itse kärsin viivästyneestä unirytmistä, ja saan usein unta vasta aamuyön tietämillä, joten unet jäävät sitämyöten lyhyiksi. Voimia sinne!