Mennyt vuosi 2012 & tuleva vuosi 2013

Tämä vuosi on ollu opettavainen, mutta ehdottomasti myös surkein vuosi kolmeen vuoteen. Olen saanut aikaiseksi paljon pahaa, mutta muutaman hyvänkin asian. Oon tyytyväinen, että vuosi 2012 on nyt lusittu ja toivon vuonna 2013 nokan kääntyvän kohti korkeuksia. En aio tehdä vuodelle 2013 lupauksia vaan aion tehdä pienen listan asioista, jotka aion tehdä ja siinä ei ole mitään epäselvää. Helppoa ei tule olemaan, mutta en aio luovuttaa itsekurittomasti. Aion taistella tieni läpi kovimmankin kiven!
Mottoni ensi vuodelle on: hitaasti hyvä tulee!

________________________________________________

Vuonna 2012

• tutustuin yhteen hienoon ihmiseen, josta tuli nopeasti ystävä vaikkei nähdäkään usein, koska hän asuu opiskelujen takia toisella paikkakunnalla
• suoritin 2.vaiheen autokoulusta
• sain pysyvän ajokortin
• jäätelölakostani tuli marraskuussa 3 vuotta (jatkuu edelleen)
• karsin ruokavaliostani kaiken ylimääräisen pois loppuvuodesta
• sain elämäni ensimmäisen rikesakon puhessani puhelimeen autoa ajaessa
• olin 4 työpaikassa töissä, joista yhdestä sain potkut koeajan lopussa ja yhdestä irtisanouduin laittomasti. Kaksi muuta työtä hoidin kunnolla ja sinne pyydettiinkin uudelleen töihin
• olin moisiossa yhden yön, jonka vietin siellä 2 promillen humalassa ja lääkkeitä sekaisin ottaneena
• yritin 4 kertaa itsemurhaa niissä valitettavasti onnistumatta!
• annoin autoni pois
• olin parin promillen humalassa myös lääkärissä
• lopetin keväällä ravitsemusterapeutti käynnit 
• syksyllä lopetin myös psykoterapeutti käynnit vuoden käynnin jälkeen
• seurustelin toisen kerran näyttääkseni olevani "normaali 19-vuotias"
• jätin jätkän parin kuukauden kuluttua tylysti
• tapasin ensimmäistä kertaa seurustelemani jätkän vanhemmat ja se mun
• sain ensimmäistä kertaa yhdeltä entisistä säädöistäni kukan (en ole ennen saanu jätkiltä kukkia eikä ihme!)
• opin oksentamaan paremmin ja hiljempaa :)
• sain elämäni ensimmäiset tikit ranteeseen viiltelyn takia
• kävin neljä kertaa baarissa mikä ei ole mun tapasta vaikka oonkin juonu liikaa viimesten 4 vuoden aikana - välillä vähemmän, välillä en ollenkaan, välillä sairaasti liikaa
• kävin isommassa kaupungissa siskon ja sen miehen kanssa baarissa
• säädin niiden kaverin kanssa samalla reissulla
• kaaduin humalassa polkupyörällä pahasti
• baarissa exäni kanssa käydessä mua yritti iskeä noin 10 vuotta vanhempi mies
• varastin porukoiltani viinaa
• vedin kuukauden verran kalsarikännejä porukoilla asuessa touko- ja kesäkuussa
• myöhemmin homma lähti lapasesta ja jäin kiinni
• tein teinien happihumalaa, kerran löin pääni niin että siitä jäi pysyvä patti takaraivoon
• poltin pilveä ensimmäistä kertaa koskaan
• vanhempani näkivät mut ensimmäistä kertaa humalassa kahteen otteeseen, kahtena päivänä peräkkäin
• opin salaamaan paremmin syömättömyyttäni
• olin kuukauden ajan syömättä mitään ruokaa, mutta joinkin sen kuukauden aikana paljon. Yksi viikoista meni joka ilta juoden heti koulun, lenkin ja jumpan jälkeen
• leikkautin takapuoleeni asti olleet hiukseni hieman olkapään alle
• kävin kerran tämän vuoden aikana kampaajalla ja hammaslääkärillä (molemmista kerroista pari vuotta aikaa)
• sain kuulla että mun ikänen ystävä on raskaana avopuolisolleen
• "karkasin" kotoa ensimmäistä kertaa elämässäni - Kyllä vain. Vaikka olen 19. Hävettävää ja naurettavaa toimintaa.
• ostin ihanan kuntopyörän, joka on jo toinen itse ostamani
• ajoin mm. Helsingissä ensimmäistä kertaa yksin autolla eksymättä ja myös eksyen
• ruttasin autoni kyljen roskakatoksen kylkeen parkkeeratessani
• opin mitä aikuisuus on ja mitä vastuun kantaminen tarkoittaa teoistaan
• hankin itse ensimmäisen ison kodinkoneen kotiini eli pyykkikoneen
• opin mitä aikuisuus on ja mitä tarkoittaa vastuun kantaminen elämästään
• muutin omilleni heinäkuun lopussa
• tein elämäni ensimmäiset raskaustestit. En ollu kertaakaan paksuna vaikka oonkin sen näkönen
• harrastin seksiä 3 eri jätkän kanssa ja joka kerta humalassa enemmän tai vähemmän
• säädin siis vuoden aikana kahden entisen säädön kanssa ja exäni kanssa
• laihduin
• lihoin "sekoamiseni" jälkeen kesäkuusta lähtien hävyttömän paljon
• vietin ensimmäistä kertaa koskaan jouluaaton yksin
• aloitin mittojeni ottamisen mittanauhalla
• jatkoin blogin pitämistä tässä uudessa osoitteessa

En pidä todellakaan suurinta osaa näistä listaamistani asioista hyvinä, en minään saavutuksina, ylpeyden aiheina tai edes kertomisen arvoisina, mutta tuli tehtyä nuo ja enemmänkin. Paljon pahaa jota en saa tekemättömäksi. Kadun ja kannan syyllisyyttä niinkuin pitääkin! Halusin listata teidänkin nähtäväks asioita joita mun elämässä on tän kaoottisen vuoden aikana tapahtunu, jotta saisitte jonkinlaista kuvaa siitä millasesta pisteestä aloin taistelemaan taas kohti laihuutta ja parempaa itseäni. Nuo tehnyt minä-versio on tapettava kusipää itsekuriton läskip*ska ja jota vihaan enemmän kuin mikään sana riittää kuvaamaan! Osaan olla parempi ihminen ja käyttäytyä hyvin, jos en ole itsekuriton ryhävalas!

Listaamieni asioiden joukosta löytyy joitakin hyviä asioita, joita ovat ehdottomasti terapian lopettaminen ja omilleni muuttaminen muuan muassa! :) Löytyy sieltä pikku juttujakin, jotka ei niin pahoja ole. Ne jokainen voi bongata itse tuolta sekavasta tekstipaljoudesta.________________________________________________

Uusi sivu kuitenkin kääntyy huomenna 1.1.2013. Mikään ei enää pitele minua ja tiedän mihin kykenen, jos en anna muiden päättää mun puolesta elämästäni ja kokoan itsekurini pala palalta. Vuodelle 2013 en tee lupauksia vaan teen päätöksiä, jotka aion toteuttaa harkiten, hitaasti ja varmasti! Vain taivas on rajana ja tuhoan jokaisen joka tielleni astuu. ;) En tahdo olla ilkeä, mutta en minäkään puutu muiden elämään. Ei muidenkaan pidä puuttua mun elämään, kun minähän sen elän kuitenkin loppu peleissä.

Vuonna 2013 minä toteutan nämä:

• en kiroile porukoideni kuullen enää
• en puhu asioideni oikeasta laidasta kenellekään
• pudotan painoa
• saan lukio-opintoja eteenpäin
• en kasaa itelleni kesällä typerän paljon töitä
• pidän tätä blogia ilman pidempiä taukoja
• kirjaan kaikki syömiset ja liikunnat ylös
• olen kärsivällinen
• vietän mahdollisimman paljon aikaa yksin

Muistakaa tekin, että jokainen meistä kykenee hurjiin suorituksiin! Ei saa antaa periksi ja luovuttaa vaikka ei jaksaiskaan. Pitää vaan taistella! Luovuttaminen EI OLE vaihtoehto!

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Tämän päivän meno on taas ollu jotain niin ahdistavaa etten löydä oikeita sanoja. Aamulla heräsin ennen kuutta vaja viiden tunnin yöunien jäljiltä. Puin ja lähin kävelemään porukoille. Suurin osa matkasta oli pimeetä enkä kunnolla nähny mihin astun. Teitäkään ei ollu aurattu. 16 kilometrin matkassa meni 2h45min kunnes olin perillä. Porukoilla pidin kissoja hyvänäni, kolasin isin kanssa vähän aikaa ja juttelin sen kanssa ihan liian pitkään. Mun päälimmäinen tunne oli koko ajan suuri ahdistus ja halu kuolla. Tahdoin satuttaa itseäni ja pahasti. Sain kuulla miten aivoton ja tyhmä olen. Lisäksi miten en osaa tehdä tai ajatella mitään oikein. Etten ole tarpeeks hyvä. Mielipiteeni lytättiin ja mut haukuttiin maan pienimpään rakoon. Tiedän, että voin syyttää vain itseäni niistä. En ole tarpeeks hyvä ihminen. En kykene olemaan kuin vetelä laiska sotanorsu.

Äitiäkin kerkesin nähä, kun lähtö meni vasta iltaan. Mun oli vaikea olla porukoilla ja tahdoin vain kotiin.
Äiti oli taas laihtunu varmasti monia kiloja. Se on niin laiha ja pieni. Paljon paljon pienempi kuin minä. Olen lihava ja äitini laiha. Missä vaiheessa näin pääsi käymään? Ennen se oli todellakin päinvastoin. Läskiahistus rajattoman suuri. Ennen kun isi heitti mut kotiin, kävin kaupassa ostamassa jogurttia ja punajuuriviipaleita purkillisen. Miksi? Miksi menin ostamaan jogurttia? Miksi taas tulin kotiin ja annoin itseni sortua leikittä syömään liikaa vaikkakin vähemmän kuin eilen. Samoja ruokia, mutta vähemmän. Ei pitänyt syödä tänään mitään. Piti pysyä vahvana. Olen säälittävä läskip*rse. En edes ryhdy ajattelemaan mitään tekosyitä miksi oikeutin syömiseni. Söin, koska annoin itseni olla laiska läski! Niin yksinkertaista. Siitäpä saan itse taas kärsiä. Ei kukaan muu niistä kaloreista liho kuin minä. Olen ihan vitun tyhmä!
En kykene sen enempää selittämään teille ajatuksia tai tunteita joita porukoilla käynti aiheutti. Mukaan sain vain kauhean ahdistuksen, suuremman itseinhon, pakottavan tarpeen kuolla. On niin tyhjä olo henkisesti. Raiskattu mieli. Vihaan itseäni asteen enemmän niinkuin minun kuuluukin vihata. Tässä taas saatoin huomata sen miksen halua käydä porukoilla.
Syömisen jälkeen tein tyhjennyksen. Oksensin suurimman osan pois. Kurkku on nyt kipeä, mutta vatsa ei ole enää juurikaan täynnä jogurttia, puuroa, ruisleipää, punajuuriviipaleita tai sitä hedelmäpilttiä.
Opin, että kannattaa juoda aina vettä jonkin verran - näin oksentaminen on helpompaa ja ei maistu niin pahalle. Onko teillä mitään kikkoja oksentamiseen? Oon kuullu, että coca-cola zeron juominen tekee oksentamisesta helpompaa. Onko kellään kokemusta tästä?

Ennen tätä kyseistä itsekurittomuuden touhua imuroin, pyyhin pölyt ja jumppasin. Hakkasin itseäni mustelmille.. Tiedän ettei se ole tarpeeksi suuri rangaistus syömisestäni. Ei ole!
Pitäisi jännittää enemmän lihaksia ja pysyä enemmän liikkeellä. Liikuttaa itseään paikallaan ollessaankin. Mielellään ei pysähtyä lainkaan. Ehkä nukkumaan muttei muuten. Epäonnistuin vuoden 2012 viimeisenä päivänä.
Tämän vuoden lopetan yksin kotona ikkunasta muiden ilotulitteiden ampumista seuratessa, ja niin yksin myös vietän vuoden 2013. Teen postauksen, jossa kirjaan menneen vuoden tapahtumia, tulevan vuoden juttuja jne.

Näissä merkeissä toivotan kaikille muille onnellista uutta vuotta 2013! Pitäkää hauskaa tänään minunkin puolesta! :)

Eksyneet muumit

Vastaus kysymyksiin: "Miksi sua ahdistaa mennä porukoille? Voithan sä olla vaan niitten kissojen kanssa..?"
Mä en oikein itekään tiiä vastausta miks ahdistaa mennä käymään porukoilla. Se vaan ahdistaa, kun tiiän et ne kyttää ja kyselee mun syömisiä. Vihaan sitä. Mä en jaksa olla tentattavana, koska ahistun. Tuntuu kun kaikki kiusais ihan tahalleen mua, koska olen vielä edelleen YLIPAINOINEN! Tässä vähän vastausta Heikin kommenttiin. Mitat löytyy blogini sivun laidasta! Minun eikä kenenkään mielestä yli 100cm leveä p*rse EI  voi olla ALIPAINOISEN ihmisen lantion ympärys. Jotain minäkin sentään vielä ymmärrän. Joka tapauksessa mä päätin äitin painostuksesta huomenna mennä käymään vähän aikaa porukoilla. Mä pakotan vaikka mikä olis itteni aamulla sängystä ylös aikasin ja lenkkeilen porukoille n.16km. Äiti tosin on töissä 7-15 joten me ei nähä. Äiti ehotti, jos oisin jääny yöks, mut se ei tuu kuuloonkaan. Hyvä että pystyn menemään käymään siellä saati jäämään yöks. :(
Kiitos kaikista kommenteista tasapuolisesti ja tsempit teillekin pikkuset :)

Päivitystä vähän sunnuntaipäivän loppuillasta. Menin luistelemaan kahdeks tunniks enkä pysähtyny koko tuona aikana vaikka oikeeseen nilkkaan alko sattumaan ja jalat oli muusia mun painavan ruhon takia. Jatkoin ja jatkoin ja jatkoin niin kauan, että kaks tuntia oli täynnä ja senkin jälkeen kiersin ylimääräsen kerran radan ympäri. Välillä tuuli kovemmin, välillä vähemmän, osan aikaa sato lunta, osan taas vettä. Mä lopetin luistelemisen vasta sitten, kun olin valmis, en sillon kun en jaksanu. Koskaan ei saa lopettaa ennenkuin on valmis!

Puol yhdeksään mennessä olinkin saanut käytyä suihkussa, vaihdettua vaatteet ja menossa kaverin luo. Poltin pari tupakkaa (edellisistä on aikaa). Me katottiin leffa ja juteltiin. Väsytti kamalasti ja inhosin esittää ilosta ja nauraa tekonaurua. Halusin kotiin olemaan yksin. Ihan yksin. Mitä yhtäkkiä ihmisiä kiinnostaa kauheesti mun seura, kun ennen se ei kellekään kelvannu. Lisäks mun seura on ihan surkeeta kuten arvata voi. Niillä on joku juoni ja ne yrittää saada mut taas lihomaan vielä tätäkin enemmän! Niiden ei pidä antaa onnistua tällä kertaa aikeissaan!
Puol 12 suunnistin kotiin ja poltin vielä yhen myrkkyrullan ennen sisälle tuloa. Kävin suihkussa kolmannen kerran tänään ja vaihdoin ihanan lämpimät yövaatteet päälle. Venyttelin ja laitoin aamuks lenkkikamat valmiiks.
Nyt pitäs käydä nukkumaan vähäks aikaa, kun viisaritkin näyttää yli puolta yhtä. Väsymys on kova ja itseinho sitäkin suurempi. Miks menin olemaan niin tyhmä itsekuriton norsu ja söin! Kaiken tämän kivan lisäks viiltelin taas. En tiedä miks. Oli vaan pakko rangasta itseäni muutoinkin vatuiks menneiden syömisten takia.

..ja vieläkin ahdistaa eräs kommentti. Mä en kirjota huomionhakuisuuden vuoks blogiani. Ikävää, jos joku sitä sellaisena pitää. Netti on miljoonia samanlaisia blogeja täynnä enkä ymmärrä miten juuri mun blogiin tällainen kirjoittaja eksyi kommentoimaan hieman ikävään sävyyn kirjoituksiani. Kenenkään ei ole pakko lukea postauksiani. Voin rehellisesti sanoa, että jos mulla ois ihan kaikki muumit laaksossa, en mäkään lukis mun kirjotuksia! Pahottelut, jos jotakin kirjoituksieni sisältö on loukannut. Kaikki kun ei tässä elämässä ole musta valkoista.

Nyt mä kuitenkin haluan vaan nukkua tän pahan olon pois vaikka tiedän ettei se mihinkään häviä - eikä sen tarvitsekaan.

Viimeinen sunnuntai vuonna 2012

..ja senkin menin pilaamaan. En tiedä mitä ajattelin ostaessani rasvatonta jogurttia!
Kävelin luisteluradalle, jonne täti tuli omine matkoineen autolla. Luisteltiin tunti.
Käytiin parissa kaupassa luistelun jälkeen ja pyörähdettiin mummolla. Ruokakaupassa mua ahisti se ruoan määrä. Pidin katseeni visusti lattiassa tai vain turvaruoissa. Muita ruokia kieltäydyin näkemästä.

Kotona kävin suihkussa ja vaihdoin yökkärin. Mulla oli jo päivällä ollu ennen kauppaan menoo sellanen olo niinkun mainitsinkin edellisessä postauksessa, että pelkään repsahtavani syömään. Mä en tajua miksen yrittäny kunnolla edes saada itteeni olemaan syömättä liikaa. Joka kerta kun koen olevani väsyny annan itelleni luvan syödä liikaa. TYHMÄ MINÄ! En toimi enää tämän päivän jälkeen niin. Nyt siihen saa luvan tulla muutos.
Mätin ensin rauhallisesti kaks kippoa suht ISOA 4-viljan puuroa, rasvatonta jogurttia, yhen hedelmäpiltin ja ruisleipää. Puuroon laitoin kanelimaustetta. Tietääkö joku paljonko siinä on kaloreita? Kiltit kertokaa, jos suinkin tiedätte.
Tämän session jälkeen kävin sohvalle turvonneena ryhävalaana makaamaan viltin alle. Yritin kattoo telkkaria, mut onneks tajusin mennä oksentamaan. Oli henkisesti tosi tukala olo. Vihaan yli kaiken tunnetta, kun mahassa pyörii kaloreita! Oksensin osan pois. Ruisleipä on tosi pahan makusta yrjötessä :s

Jonkin ajan päästä mä tulin siihen tulokseen, että tuhoon loputkin niistä jogurteista ettei ne avonaiset purkit jää vainoomaan jääkaappiin ja etten sit huomenna mätä niitä! Söin toisen kerran yhen kupin puuroa, 8 ruisleipää ja sitä saatanan jogurttia, punajuuriakin meni molemmilla kerroilla jonkin verran. Hyi helv*tti miten ajattelematon sika mä oon! Mä oksensin toisen kerran osan syömistäni ruoista pois. HYI HYI JA HYI!
Kas kummaa minun surkealla tuurilla kaveri soitti samaan syssyyn. Pistin viestin, että soitan kohta, ja oksensin, jonka jälkeen vasta soitin kaverille. Kaveri kysy mua illalla puol ysiltä sen luo kattomaan leffan. Suostuin enkä ymmärrä miks. Onneks tässä on pari tuntia aikaa lähtee kuluttamaan kaloreita! Mä en oo ansainnu ruokaa ja silti mä söin! Hävettää ja mun sietääkin hävetä, kun oon tällanen ihraporsas, jolla ei minkäänlaista itsekuria!
Ja mun on tänään kyettävä pitämään turpani tukossa ja olla puhumatta MITÄÄN syvällistä mun asioista. Kaveri sano jo puhelimessa, et kuulostan oudolle, mut miten sille selittää kun ei voi sanoo että oksensin kaks kertaa.. sen minkä vuoks kuulostin "oudolle". Minä ja mun suuren suuri läskisuu ei osaa pysyä kiinni koskaan. Pitää opetella pitämään asiat muilta salassa paitsi teiltä lukijoilta :)

Nyt ainakin TUNTI luistelua! Ei armoa, ei yhtään! Pistän liikettä tähän läskiin p*rseeseeni!!

Kissoja ikävä

Oon taas vähän pihalla missä mennään. Tokkurassa. Otin vaja tunnin unet ysin jälkeen.

Ennen aamu-unia kerkesin lukee historian kokeeseen. Luin koko kylmä sodan.

Aamulla kävin ennen jumppaa, 100 x-hyppyä ja imurointia ennen 1h45min lenkillä. Kesken lenkin
alko satamaan ihan kiitettävästi lunta. Välillä tuntu vähintään, että ne kovat lumikokkareet,

joita taivaalta sato, puhkoo mun silmät.

Viimasta ja tuiskusta selvinneenä pääsin kotiin asti.

Lenkillä mulle tuli liikaa kaikkia ajatuksia. Vihaan sitä kun päässä pyörii ihan typeriä ajatuksia aikuistumisesta

muuhun typerään normaaliin elämään, joka mukamas on niin hirveen tavoteltavaa läskitankkerina.

Ihan hirveen innostavaa tosiaan joo! Pah!

Lenkin loppu puolella musta tuntu, että jään makaamaan jonnekin. Jään vaan sinne, hautaudun lumeen ja

kaikki on poissa. Minua ei ole.

Söin kymmenen yli seitsemän porkkanan ja 1dl mehukeittoa. Kaloreita 39 ja hiilihydraatteja 7.8g.

Jos laskuihini on luottaminen. Oon ajatellu alkaa ketoosiin pyrkimisen ja siellä pysymisen. Tämä tarkoittaa kaloreiden lisäksi myös hiilihydraattien laskemista ja kirjaamista ylös.

Kello tulee puoli yhteentoista ja alan jo hieman hahmottaa tämän päivän suunnitelmaa, joka ei ole kummoinen. Ainakin se on itseni päättämä eikä kukaan muu määrää mitä mun pitää tai ei pidä tehdä.

Lähen kohta luistelemaan tädin kanssa.

Pakko saada lisää liikuntaa. Kroppana on ällöttävän pehmeä. Mahani ja tissini roikkuu kuin jättimäiset perunasäkit kumartuessani eteenpäin tai vaikka vain suorassa seistessäni.

Niistä on päästävä eroon samanlailla kun isosta läskiperseestäni, selkäläskeistä, paksuista jaloista ja käsistä.

Pullanaamastani ja viitoisleuastani.

Kaiken ristiriitaisuuden vallitessa käyn tänään kaupungilla ostamassa mehukeittoa, jogurttia, ruisleipää, liimapuikon ja coca-cola zeroa.

Olen tajuton ryhävalas ja pelkään repsahtavani syömään tänään puuroa ja jogurttia.

LIIAN PALJON!

Ennenkuin päätin lähteä luistelemaan olin suunnitellut lähteväni käymään porukoilla. Alustava suunnitelma oli, että olisin menny sinne isin kyydillä, kun se ensin on heittäny veljen kaverin luokse.

Myöhemmin illalla isi ois veljeä hakiessa tuonu mut takas kotiin.

Mulla on ihan kamala ikävä mun kahta ihanaa kissaa, jotka on porukoilla. En oo nähny niitä valehtelematta varmaan pariin kolmeen kuukauteen. Olen surkein ihminen ikinä. P*skin lemmikin omistaja vaikkeivat kissat asukaan luonani.

Koen syyllisyyttä etten oo käyny katsomassa kissojani. Haluaisin ottaa ne lutuset tänne asumaan mutten voi, koska asuntoon ei saa ottaa lemmikkieläimiä. Sen kukkuraksi olisi hyvin itsekästä riistää kissoista vapaana temmeltämis mahdollisuus ja iso omakotitalo. Tuoda ne tänne 40 neliöiseen yksiöön kitumaan.

Ajatus kariutu siihen, kun ahdistus alko tuntumaan tuhat-kertasena pelkästään siitä syystä, että pitäis mennä sinne MONEKSI tunniksi olemaan. Ajatus porukoille menemisestä vain ahistaa enkä siis menekään. En nää kissojani ja toivon kuolevani ikävään.

Miksi olen näin ilkeä ja aikaansaamaton idiootti, jolla ei ole edes itsekuria mennä katsomaan kissojaan?

Oon vaan niin pahapahapahapahapahapahapahapahapaha-ihminen!

Coca-cola zeroakin join varmasti melkein puol litraa aamun aikana ja maha on sen seurauksena kipee, ja olo muutenkin turvonnu. Kiva nyt lähtee näyttämään ulos kaikille tätä läskiä mahaa ja turvotusta, joka näkyy naamastakin. Oon puristellu itteeni peilistä pitkin aamua ja aamuyötä. Tuskaillut - miten ihminen voi olla näin ISO!

Unettomuus ;)

Kysymys teille rakkaat lukijat: Eihän melatoniinipillerit lihota?!
Otin yhden melatoniinin illalla ennen nukkumaan menoa. Pääni painoin tyynyyn ennen kymmentä, mutta kuinkas ollakkaan heräsin puoli kahelta enkä saanutkaan enää unta. Päätin alkaa piirtämään ja tulla koneelle. Kohta lähen lenkille vaikkei kello olekaan kun neljä aamulla. Huokaus*
Vähän on veto poissa ja väsyny olo. Otan päiväunet, jos väsyttää kamalasti päivällä.
Päässä pyörii taas haista-p*ska-ajatuksia syömisestä painoon ali-, normaali-, ja ylipainoon. Normaalista syömisestä "epänormaaliin". V*tut minä niistä ajatuksista! Mä oikeesti tukin seuraavan ihmisen turvan, joka tulee syöttämään mulle mitään "tämä on normaalia"-settiä! Mulle on ihan sama mikä on "normaalia", kun mä saan tehä sitä vaan minkä koen parhaaks itelleni! Kukaan kun ei mun puolesta tässä läskissä ruhossani mun puolesta mun elämää elä. En mäkään puutu muiden elämään. Prkkl! Kauhee vihamielisyys iskee näin väsyneenä ja ainaisten p*ska puheiden takia!! JÄTTÄSIVÄT KAIKKI MUT RAUHAAN, KUN VIHAAVAT MUA JO MUUTENKIN!

Thinspiration-kollaasi seinälle tsemppaamaan

Päässä juoksentelee miljoonia ajatuksia ahistuksen niitä ympäröidessä. Näen öisin unia, joissa tapaan tuntemiani ihmisiä ja yritän pelastaa heitä milloin mistäkin. En kykene. Olen vielä liian heikko. Mun pitää nyt ihan oikeesti alkaa tekemään enemmän töitä ja laihtua. Mun pitää laihtua ja tulla vahvaks. Löysänä ryhävalaana mä en kykene tekemään mitään tai auttamaan ketään. Jokainen kalori jonka mä syön estää mua näkemästä selvästi. Jokainen kalori estää mua ajattelemasta järkevästi. Jokainen kalori jää vyötärölle uimarenkaaksi muiden nähtäville. Ikäänkuin todisteeksi siitä kuinka epäonnistunu olen. En tahdo sitä! Tahdon kaikkien näkevän, että olen vahva ja että minä pystyn siihen! Minusta tulee vahva ja voittamaton! Laiha :)

Mitä olenkaan tänään saanut aikaiseksi? Osa minusta huutaa, että olisin voinut tehä enemmän, liikkua enemmän, toisaalta osa minusta on tyytyväinen siihen mitä tänään sain aikaiseksi.
Mä heräsin super väsyneenä kymmenen yli seitsemän. Söin porkkanan ja aloin laittamaan pyykkinarulta pyykit paikoilleen ja petasin sängyn. Ahdistuin taas kerran näkyvistä tai olemattomista hiuksista ja pölyistä joita pyykeistä lähti laittaessani niitä paikoilleen, joten oli pakko imuroida enimpiä.

Lenkille lähin tuntia myöhemmin. Olin ilonen ettei ollu kovin kylmä. Lenkkeilin pidemmän lenkin 1h50min, josta osan kävelin ja osan matkaa hölkkäsin. Kotona olin vähän hikinen, mutta silti myös vähän kylmissäni. Heitin ulkovaatteet pois ja vaihdoin puhtaan paidat ja topin.
Sen jälkeen aloin jumpata niin että vatsalihaksetkin jossain näiden kaikkien läskien alla sai kyytiä kunnolla. Loppujen lopuks niitä poltteli kiitettävästi.
Sitten luinkin filosofian koealueen kokonaan ja tein 100 x-hyppyä. Niin ja otin parinkymmenen minuutin päiväunet.
Näiden jälkeen aloin tekemään seinälle isoa thinspiration-kollaasia. Siinä ja piirtämisessä menikin useita tunteja. Tein niitä yhden kofeiinipillerin piristämänä ;) Syöminen ja nälkäkin unohtu suurimmaks osaks ajasta niitä väsätessä. Mä en syöny aamusen porkkanan jälkeen mitään vaan oon juonu coca-cola zeroo ja fun lightia. En syö enää tänään mitään. Mä en oo ansainnu ruokaa! Tyhmä läski mieleni yrittää saada minua syömään - sitä se on yrittänyt koko päivän. En tottele sitä, sillä jos teen niinkuin läskipuoleni sanoo - lihon. On ihanaa olla syömättä. Syöminen on typerintä mitä ihminen voi tehdä!

Vielä tänään mä vähemmän tai enemmän ahkerana poljen kuntopyörää vähän aikaa ja venyttelen. :)

Onnistuminen on tuskan takana!

Joo tosiaan ne mitat löytyy mun blogin sivupalkista ja aina jossain teksteissä niistä on mainintaa.

Kurjaa, että Ariela vihaat joulua vaikka itekin vihaan näitä liikaaruokaatäyteisiä-juhlapyhiä! Toivon et sullakin lähtee menemään nyt joulun jälkeen paremmin! Tsemppihalit kaikille! Me ollaan synnytty voittamaan ja laihtumaan! Meistä tulee vielä kauniita ja laihoja! Pitää vaan uskoo itteensä ja tehdä kovasti töitä onnistumisen eteen! :)

Pahoittelen oikeesti tätä aikaansaamattomuuttani ja postauksien väliä. Mä en oo myöskään päivittäny mittojani sivun laitaan kuten piti. Oon ottanu mitat ja sillon alussa niistä hävis senttejä, mutta nyt lihomisen ja/tai turvotuksen takia oon suunnilleen vieläkin samoissa mitoissa. Vähän alle ehkä!? On tullu nyt parina viime viikkona ahmittua liikaa puuroo, rasvatonta jogurttia, ruisleipää, punajuurta ja hedelmäpilttejä. Hävettävän ja kuvottavan paljon. Joinakin päivinä tosin tässä parin viikon aikana käytin laksoja (kunnes ne loppu), oksensin, pidin täysin syömättömyys-päiviä. Oon liikkunu myös liian vähän vaikkakin päivittäin, joka päivä!
Tänään tein korjausliikkeen ja lopetin itseni lihottamisen! Aamulla söin aamupalaks porkkanan, josta jätin pienen palan ehkä 4cm syömättä.
Aikani tsempattua itteeni uudelleen aamupalan jälkeen hereille noin yhdeksän aikaan aloin siivoomaan. Siivosin kieli poskella pari tuntia.

Myöhemmin lähin lenkille. Kävelin/hölkkäsin 1h50min. Kotona poljin tunnin kuntopyörää ja katoin samalla thinspiration-videoita. Polkemisen jälkeen jumppasin ja kävin suihkussa pesten samalla kunnolla koko vessan.
Nyt pesen pyykkiä vielä yhen koneellisen ja venyttelen puol kasilta samalla kun katon Miehen puolikkaita.
Mä en syöny tänään sen aamusen porkkanen lisäks mitään enkä syökään. Juon fun lightia ja coca-cola zeroa loppuillan. Enimmäkseen fun lightia. Aion myös vielä tämän illan aikana tehä thinspo-leikekirjaani jota en oo taas pariin viikkoon tehny. Käyn ihan hyvissä ajoin nukkumaan, et aamulla jaksan herätä kello 7.10 syömään aamupalan ja sit lähtee lenkille! :)
Mulla on armoton läskiahistus ja muutenkin tosi stressaantunu olo, silti mä en aio luovuttaa vaan nyt taistelen tieni läpi näiden läskien! Musta tulee laiha vaikka se veis ikuisuuden ja hengen!

Ainiin. Sain tänään kutsun Uuden Vuoden viettoon kaverin luo. Lupauduin alustavasti, mutta olin jo suunnitellu itekseni lenkkeileväni sillon senkin ajan. Ei yhtään huvita mennä rumissa läskivaatteissa esittämään ilosta ja kattomaan kun muut syö ja selitellä miks en ite syö. Menenkö siis arvostelevien ja tarkkailevien nauravien katseiden keskelle vai käytänkö senkin ajan järkevästi ja lenkkeilen. Kulutan kaloreita ja otan askeleita kohti laihuutta. Taidan jo nyt kallistua lenkkeilyyn ja yksin olemiseen, sillä ei todellakaan yhtään kiinnosta mennä kattomaan kaikkee lihottaa läskip*skaruoka ja herkku määriä!

Tiedän että kaikkien näiden läskimuhkuroitteni alla on kauniit luuni piilossa ja jonain päivänä minä vielä saan ne näkyviin niinkuin olen toivonut koko ajan! Minun pitää pysyä vain vahvana ja sanoa ruoalle ISO EI! Laihtumiseen ei ole helppoa oikotietä vaan onnistuminen on tuskan ja kovan työn takana! Mitään ei saa ilmaiseks! Töitä on tehtävä paljon ja hiki päässä, jos tahtoo saada aikaan näkyviä tuloksia!

Itke ja lakkaa olemasta

Olen viime päivinä halunnut kuolla enemmän kuin pitkiin aikoihin. Liikaa muistoja. Liikaa elopainoa. Liikaa sydäntä riistävää surua. En ole saanut kunnolla itkettyäkään, mutta tiedän itkun tulevan pian. Olen vetelä tankkeri, jolla on liikaa massaa kannettavanaan mukanaan. Liian monta kiloa ylimääräistä joista pitää päästä eroon!
Viime yön näin painajaisia ja nukuin huonosti. Aamulla paha olo oli viisinkertainen normaaliin nähden. Sisko lähtee tänään avokkinsa ja hänen perheensä kanssa Thaimaaseen kahdeksi viikoksi. Soitin isosiskolle aamulla toivotin hyvää matkaa. Olen onnellinen että siskolla menee paremmin ja että hänellä on elämä kaukana täältä missä minä paha asun, mutta olen surullinen sillä mulla on aina kauhee ikävä siskoo.
Olen katkera ja tulen kuolemaan katkerana - olen katkera siitä mitä aika on vienyt.
Yksin sitten tuli vietettyä joulu. Olen ansainnut olla yksin ja onneton. En ansaitse onnea, en vain ansaitse! Olen tuomittu kulkemaan ikuisesti surussa ja onnettomuudessa, yksin. Aivan yksin. Itke läski, itke! Kärsi kohtalosi ja maksa hinta olemassaolostasi.

Miten teillä pikkuset on menny joululoma? Toivon sydämestäni, että paremmin<3

Ensin työ sitten lepo

Mun piti ottaa tää ilta rauhallisesti enempiä rehkimättä vaikken ois lepoa ansainnukaan. Seiskan aikaan alko Hurja painonpudotus, jonka tietty katoin. Sain siitä sellaset fiilikset, et hyppäsin kuntopyörän selkään vielä tunniks vaikka olinkin jo käyny suihkussa ja olin yövaatteissa. Mielummin vaihdoin vaatteet ja aloin polkemaan kuntopyörää, kun vastaavasti oisin vaan levittäny läskiä persettäni sohvalla.
Hikoiltuani tunnin kävin suihkussa ja vaihdoin yövaatteet takas. Sit tein filosofian esseen ja terveystiedon tutkimussuunnitelman alusta loppuun valmiiks! Nyt puuttuu koulujutuista enää psykologian vapaaehtosen päiväkirjan teko ja historian käsitekartta! Tietty on vielä kolmeen kokeeseen luku, mut niihin kerkee lukemaan :p

Nyt alan olemaan jo niin väsyny, et vedän peiton korviin ja painan pään tyynyyn. Pää lyö sen verran jo tyhjää ja välillä heittikin päässä ihan ku ois karusellissa ollu. Tekis tosin mieli lenkille.. tekosyynä tietysti kova pakkanen :( Mun on pakko laihtua, että mahdun vaatteisiin ja pystyn käymään lenkillä vaikka -30 asteen pakkasessa!

Yksi yö enää jouluun!

Oon 163cm pitkä. Tieto on myös sivun alalaidassakin! :)

Tämä päivä on menny häsätessä ympäriinsä. Yöllä ei tullu uni vasta kun kahden jälkeen. Naapurissa "kyläilevä" koira haukku pitkin yötä. Otti päähän. Teki mieli alkaa tehdä vastatoimenpide ja räjäyttää koko talo, sillä ärsytys kohos pilviin. Oli siitä valvomisesta tosin jotain hyötyäkin. Sain tehtyä terveystiedon portfolion valmiiks.
Aamulla kahdeksan aikaan soi herätyskello. Meinasin aluks jäädä nukkumaan vielä, mutta en saanu enää unta, kun päässä pyöri kaikki asiat ja halusin alkaa siivoomaan. Siivosin yli kaks tuntia. Imuroin, järjestelin hyllyt uuteen uskoon, pyyhin pölyt, pesin vessan, pyyhin peilit jne.
Siivouksen jälkeen jumppasin vaikka laiskuus meinas viedä voiton viis-nolla.
Ennen yhtätoista löysin itseni ulkoa pyöräilemästä -25 pakkasessa tädin luo. Nappasin serkun mukaan ja lähettiin istumaan suunnilleen tunniks mummolle. Siellä serkun pikkuveli oli taas vauhdissa ja ei uskonu mitään mitä sille sano. Mua käy niin sääliks poikareppanan kohtalo. Joskus itekin kokenu saman, kun kaikki inhoo käytöksen takia vaikka "vilkas" käytös johtuu vaan pahasta olosta.
Mummon kanssa jutellessa itsesyyttely ja ahistus vaan paheni. Sitä ei voi estää. Miks mä oon syyllinen kaikkien pahaan oloon!?
Jatkettiin sit mummolta matkaa vaivaselle 40 minuutin lenkille. Varpaat oli ihan jäässä, kun muutenkin mulla on huono ääreisverenkierto niissä. Serkkujen luona lämmittelin varpaita vähän aikaa ja jatkoin omia matkojani suunnaten kotiin. Kotona pääs parit perkeleet, kun joka paikka oli jäässä ja ei vaatteita meinannu saada päältä. Hieno kun enää kolmet lapasetkaan ei lämmitä! Pyöräilyä kerty 40 minuuttia.
Kuuma suihku sulatti jäsenet. Suihkun jälkeen vielä rasvasin kropan ettei se ala taas kutiamaan kuivuuttaan illalla. Pistin pyykkikoneen pyörimään ja suuntasin läskeilemään keittiöön.
En ollut syönyt koko päivänä mitään ja edellisenäkin päivänä vain yhden kerran illalla. Ei tehny taaskaan mieli syödä, mutta söin silti :( Söin liikaa vaikka ällötti jo syödessä ja oli vaivalloista edes saada ruokaa suusta alas. Inhoan yli kaiken sitä tunnetta, kun ruokaa on mahassa! Edes pieni murunen! Söin kaikesta tästä huolimatta ja idiomaisuuttani 2 kupillista suht isoa annosta 4-viljan puuroa kanelin kanssa, noin litran rasvatonta jogurttia, n. 6 punajuuriviipaletta ja 8 ruisleipä viipaletta. Tiskasin astiat ja kittasin vettä päälle.
Vessassa ensin suoli tyhjeni repien taas takapuoleni "auki" (mielenkiintosta :D), mut oikeesti tuntu et vähintään p*skon itteni kokosta elefanttia! Sen session jälkeen sitten oksensin osan syömistäni ruoista.

Oon sytytelly kynttilöitä ja joulukuuseen valot. Aion ottaa rauhallisesti loppuillan vaikken oo ansainnu sitä. Mun pitäs olla jäätymässä ulkona syömisteni takia!!

Kumarra posliinijumalaa

Olipa tosi kiva, kun porukat oli käymässä niin isi jutteli varmaan kakskytminuuttia puhelimeen työjuttujaan. Mä en ollu keksiny oikein muuta ohjelmaa niille, kun sellasen trivial pursuit-tyylisen pelin, jossa oli 102 kysymystä, jotka olin ite tehny. Joka tapauksessa ajattelin, että se olis ollu kiva juttu, josta vois syntyä keskusteluakin. Mut eipä ollu eikä syntyny mitään keskusteluja. Äitin ilme oli just sellanen, että se vihas sitä ja loppujen lopuks äiti halus lopettaa noin puoleen väliin pelin ja laskee pisteet. Isi ei ees pelannu sitä peliä, kun ehkä parinkymmenen kysymyksen verran, kun sille tuli se paljon tärkeempi puhelu. Musta tuntu super pahalle sen kerran kun ne tulee vähäks aikaa käymään niin sit isikin juttelee vaan puhelimeen. On se kiva, kun mun luona on aina vastenmielistä käydä. Tiedänhän mä et vika on mussa enkä sais syyttää ketään siitä ettei kukaan halua käydä mun luona. Sain joululahjaks keittokirjan. PRKL! Ihan tahalleen, kun tietävät miten en halua olla "ruoka ruoan" kanssa tekemisissä. Äiti halus oikein nähä mun ilmeen, kun avaan paketin. Kivahan se oli sitten esittää hirveen ilosta ja valehdella, että varmasti kirja tulee käyttöön. Vitut tule! Mun antamat lahjat ne vasta olikin veljelle ja porukoille pettymys. Sanoinkuvaamaton häpeä ja ahdistus katsoa sitä touhua.. olisi pitäny keksiä jotain kivempaa ja enemmän lahjoja. Teki mieli käydä itkemään. Se repii mut palasiks sisältä. Se iskee puukolla mun mustaan sydämeen ja vuodattaa viimeisenkin veren. No huippu oli kun ne tuli käymään ja äiti toi mulle piparkakkutaikinaa vähän ja pipareita, että voisin saada niistä joulutuoksua. Oon nyt kamala teinipaska, mutta äitikin tietää ihan hyvin miten vihaan ruoan tuoksua ja pelkään sitä ruoan hajua ja sitä et se lihottaa. Ärsytys oli tosi suuri! Ahdistus ja häpeä sitäkin suurempi - omavikani.
Kun porukat lähti ja tulin kotiin, heitin ne parit piparit muovilautasella pakastepussiin ja laskin sinne vettä, suljin pussin ja heitin roskiin. Tunnen syyllisyyttä taas kaikesta. Äiti oli tarkottanu hyvää. Mä oon paha.
Kolmen jäljestä pari tuntia oltuaan porukat halus lähtee kauppaan. Käytiin parissa ruokakaupassa. Porukat makso mun ostokset, mitkä oli jogurttia, hedelmäpilttejä, punajuurta, coca-cola zeroa ja vessapaperia. Oon ilonen tietty ja kiitollinen, mut ahistunu. Syyllisyys. En sais maksattaa omia ostoksiani muilla. Hävettää.. Kaikki tällanen toiminta tekee mun olosta vaan entistä pahemmin ja saa tuntemaan mut tosi p*skaks ihmiseks.
Kaupoissa käymisen jälkeen porukat heitti mut kotiin.
Annoin itelleni luvan syödä vaikkei oikeestaan tehny mieli eikä tosiaankaan ollu nälkä. Söin taas ihan tyhmyyttäni. Söin liikaa!! "Ylläri" :( Söin kolme liian isoo annosta 4-viljan puuroa(se on puuro jota syön) ja sen kanssa maustekanelia, jogurttia liikaa varmaan litran!? Sitten lisäks kaks hedelmäpilttiä, n. 10 viipaletta ruisleipää ja n.8 punajuuriviipaletta. Joo ja mä tiedän, että vain itseäni voin syyttää lihomisestani!
Osan päädyin tyhjentämään rakkaaseen kirkkaan valkoiseen vessanpönttööni. Olen oppinut oksentamaan melko hiljaa. Kuinka hienoa! Vielä on kuitenkin oppimista. Pakko oppia oksentamaan ihan kaikki ulos. Kaikki! Yhtään ei saisi jättää poistamatta!
Oksentamisen jälkeen pesin hampaat ja viilsin neljä viiltoa vasempaan ranteeseeni. Virallisesti oon taas taantunu teinin tasolle.

Ja pahottelut, että teksti on jälleen sekavaakin sekavampi. Mä oon tänään unohdellu ihan perussanoja. Kaupassa yritin selittää jotain näkkileivistä ja en muistanu näkkileipä sanaa. Piti kauan miettiä sitä ennenkun pystyin sanomaan asiani loppuun. Eikä ollu ensimmäinen sana joka tänään unohtu :o

Miksen mä osannu taaskaan tehdä mitään oikein?

Toivelista

Tänään puoli kuolleena ryömin sängystä ylös vasta puoli yhdeksältä. Nukuin yön melko huonosti ja olin puoli valveilla yöstä osan. Lenkillä hetkutin ja ketkutin persettäni vaan vaivaiset 1h10min. Kotona pistin jumpaksi ja tein lisäksi 100 x-hyppyä. Kello lähestyy varoen iltapäivä yhtä jollon porukoiden ja veljen ois tarkotus tulla arvostelemaan aikaansaamattomuuttani ja nauramaan mulle. Sitä odotellessa olen kerennyt valmistautumaan laittamalla paikkoja kuntoon, tuulettamalla ja viiltelemällä pari verenpunaista, naurettavan näköistä pintahaavaa ranteeseeni vain siitä hyvästä, että tiedän minkä ahistuksen kyseinen kyläily tuo tullessaan. Vanhemmatkin pääsevät nauramaan sille miten läskiksi olen itseni päästänyt laiskuuttani.
En ole vielä syönyt mitään enkä syökään vasta, kun illalla puuroa, rasvatonta jogurttia.. Päättäväisyys, sisu ja itsekuri ois ihan kivoja omistaa.

TOIVELISTA

Rakas Joulupukki tiedän etten ole

ansainnut tänäkään vuonna

mitään,

mutta

silti toivoisin taas itsekkäästi

ja ahneesti

itselleni suuren ripauksen päättäväisyyttä,

vahvuutta pysyä päätöksissä

ja olla kiltti koko ensi vuoden 2013.

Sitten vielä toivoisin

saavani

sisukkuutta ja rohkeutta

voittaa muut,

jotka yrittävät vain estää onneni.

Kuitenkin kaikista eniten minä

toivon tänäkin jouluna,

että

saisin rautaisen ja niin vahvan

itsekurin

ettei kukaan sitä voisi enää sortaa.

Kiitos rakas Joulupukki,

jos tuot minulle

edes

sen itsekurin,

jota niin kipeästi tarvitsen,

jotta voisin alkaa taas elämään

ja pitää itsestäni edes vähän.

Pieniä juttuja oon saanu nyt tehtyä ja vähän askarreltua. Mitään en tänään syöny. Läskiahistus pilvissä. Kaikki tutut ja puol tutut ne vaan laihtuu ja pienenee pienenemistään ja mä vaan valitan ja lihon. Kukaan ei voi kieltää etteikö laihana eläminen ole ihanempaa ja elämisen arvoista! Läskinä on vaan vetelä, aikaansaamaton läskisyöppö ryhävalas. Väsyttää.. taidan käydä nukkumaan taas tänäänkin liian myöhään vaikka oon jo nyt väsyny. :(

21.12.2012

Verenpaine kohos pilviin.. mä en oikeesti syö VÄHÄN. Söin puuroakin vitusti liikaa. Eikä varmasti kenenkään korvaan 9 ruisleipää ole VÄHÄN!? Kyllä minä syön paljon, siksi lihon. Totuus se on vaikken haluais sitä myöntää. Valehtelu ei tosin muuta totuutta mihinkään. Söisinkin liian vähän.

Tänään oon levittäny persettäni vaan sängyssä ja tehny huomiseks porukoille tietovisaan kysymyksiä. Kävin tosin yhen kaverin kanssa 45 minuutin lenkillä. Liikuin mitättömän vähän. Sen kerran, kun pakkastakaan ei olisi kuin hieman yli 10 astetta, en vaivaudu liikkumaan enempää. Minä se osaan olla tyhmä paska!
Tänään en ole syönyt mitään. Painin ajatuksen kanssa syödäkö vai ei. En tiedä. Maha on muutenkin sekasin ja ilmaa täynnä. Haisen pahalle. Huomenna tulee tosiaan vanhemmat käymään enkä halua ainakaan tämän enempää olla turvoksissa.
Voi hitto miten kävi heittämään nyt päässä vaikka oon makuuasennossa. Päässä heittää.. ihan kun heilusin sivulta sivulle. Jännä fiilis.. mikäköhän katkos nyt tuli hapensaantiin tai johonkin läskien ja suonissa virtaavan rasvan takia, että näin kävi huippamaan. Nauraako vai itkeekö taas tälle surkeelle kropalle joka ei muuta osaa kun kerryttää kaikki kalorit!

Eikä se sitten tullu - maailmanloppu. En oikeasti siihen uskonut, mutta salaa toivoin että se tulisi niin loppuisi tää hengittäminen.

Pakkasta ja perkeleitä

Näin äitiä tänään hetken. Jos vielä muistatte ja jos suinkin muistin teille kertoa, että olin kutsunut täksi sunnuntaiksi vanhemmat ja veljen joulunviettoon mun luo. SUNNUNTAINA! Mutta tänään äiti sitten ilmoitti, että heille käy paremmin lauantai eivätkä he halua lähtee sunnuntaina VARTAVASTEN käymään mun luona. Tottakai mulle oli sovittava lauantai.. Miten olisin voinu kieltäytyä siitä!? En mitenkään. Suuren suuri v*tutus ja itseinho siitäkin hyvästä. Kiitos äiti että olen teille niin tärkeä ja kiitos että mun kanssa on aina niin vastenmielistä nähdä.
Mua on vaan niin helppo vihata. Surullisen helppoa.

Tämän päivän saldo:

• lenkkeily 1h20min
• kävelyä kaupungilla n. 30min
• jumppa
• 100 x-hyppyä
• siivous
• aamupalaksi porkkana
• illalla liikaa puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää, 3 hedelmäpilttiä ja noin 20 punajuuriviipaletta
  ..osan päädyinkin sitten oksentamaan ONNEKSI!!
  
  Puuro on helppo oksentaa. Yllätyin miten helppo. Olo helpotti vähäks aikaa. Oksentamisen haitta puoli on vain se, että käy väsyttämään. Toivottavasti tokenen tästä, jotta jaksan valvoa ja katsoa Dieetit vaihtoon ja 5D:n, jossa on läskeistä jotain juttua.
  Pitäs varmaan viiltää rangaistukseksi.Tänään ei ollut todellakaan lupa mättää noin paljoa ruokaa!
  Tein väärin ja ansaitsen siitä rangaistuksen!
  

Maailmanloppuun yksi päivä

Kiitos rakkaat lukijat kommenteistanne! Lämmitti mieltä kummasti :)

En vieläkään ole löytänyt itsekuriani ja vahvuuttani. Olen heikko. Tänä aamuna söin aamupalaks porkkanan ja lounaan jätin välistä. Kävin 1h20min lenkillä ja siivosin. Tänään vielä jumppaan. Teen ehkä x-hyppyjä. Olen lihonut tankkeri. Niin hassuilla asioilla kykenen mittaamaan kehoani ja tietämään mihin suuntaan muutokset ovat tapahtuneet. Ennen kesää mahduin sänkyni alle, mutta nyt ottaa perse ja yläkroppa kiinni sänkyyn. Olen L-I-H-A-V-A! Olen aivan liian iso. Tahdon kaiken sen sietämättömän ahdistuksen takaisin joka mulla oli. Mä haluan sen takaisin! Mä en jaksa toimia ilman sitä. Mä lihon vaan ilman sitä. Kertokaa miten mä saan sen takaisin?

On mua vähän ahistanukin kaikki.. alitajuntaisesti ahistaa ja stressaa pahasti. Tietoisesti tänään hermoilin ja skitsosin itsekseni sitä, että taas ne LVI-ukot tuli ilmaamaan pattereita ja jouduin käärimään matot rullalle ja pesemään lattiat ja imuroimaan niiden jäljiltä. Evakossa olin lenkillä sen aikaa. Olisin varmaan huutanu niille naamapunasena vaikka työtäänhän ne tekee vaan. Vihaan miehiä. Vihaan kaikkea! Vihaan itseäni! Mikään sana, ei edes kirosana riitä kuvaamaan miten paljon mua raivostuttaa mun kykenettömyys, laiskuus ja paino. Miten kauan mä jaksan vielä katsella tätä turvonnutta turpaani ja läskipersettä peilistä. Kaiken mukavan hermoraunioinnin lisäks joka paikka remppaa, polvet, nilkat.. mun jäsenet ei kestä alituiseen kohoavaa painoani.

Olen suuri pettymys itsellenikin.
Ei huolta! En minä tule antamaan
tätä tässä elämässä itselleni anteeksi.
Se on varmaa.

Todellinen idiootti

Eiliseksi sain keikkatyön eli olin töissä. Tuli ees vähän tienattua rahaa tosin syön varmaan nekin rahat. Edelleen syön liikaa puuroa, ruisleipää, jogurttia, maustekanelia.. niin epäonnistunu ja likanen olo. Lihon ja valitan. En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Kaikki kaatuu niskaan. Tänään epätoivoisesti yritin saada asioita kuntoon. Ehkä sainkin ehkä en. Tuloksena loppuviikon sairasloma, itkua ja loputonta ahdistusta. Jos luoja suo ja YHTEISKUNTA ja kaikki hyvätpahat-ihmiset niin ehkä kirjoitan ensi syksynä ulos lukiosta ja valmistun, ehkä. Riippuu nyt monesta seikasta, jos saan sovittua asiat erityisjärjestelyin jollon mun pitäs suorittaa aikuislukion mukaan vain 45 kurssia vaikka käynkin kouluni normaalisti päivälukion puolella. Paperisotaa ja paljon itkua tiedossa, mutta EHKÄ, siis ehkä kaikki "järjestyy".

Mä vaan oon taas vaihteeks niin väsyny etten saa stressiltäni ees nukuttua. Liikaa syyllisyyttä ja tekemättömiä asioita. Mä vaan oon läpeensä paha etten voi olla enää olemassa minuna tässä maailmassa. Päivä päivältä syyllisyys vaan syvenee. Mä en mahdu maailmaan - en näin isona. Pakko laihtua! Olen taas sortunut viiltelyyn.


Miten teillä rakkailla bloggaajilla on mennyt?<3

Enemmän ja enemmän lihava

Kaikki kaatuu jälleen niskaan. Ahistaa kaikki.. PAINO, koulujutut, joulun lähestyminen, ulkonäkö.. kaikki! Mä en halua olla olemassa. Haluan nukkua pois. Mä oon mättäny puuroo, rasvatonta jogurttia, hedelmäpilttejä, ruisleipää, punajuurta.. niin että oon paisunu ja lihonu tuhat kiloo vähintään. Monen päivän mättökuuri on totaalinen epäonnistuminen. Mä niiiiin vihaan vihaan ja vihaan itseäni, aikaansaamattomuuttani, rumuuttani ja lihavuuttani etten siedä pärstääni enää yhtään. Oon säälittävä runkkupaska! Läski lehmä! Epämuodostunut sotanorsu josta näkee, että on ollu ruoka-aikaan kotona ja vähän enemmänkin. Mä vihaan jokaista kiloani, muotoani, "naisellisia" läskimuotojani. KAIKKEA!!!! Mä tahdon laihtua niistä eroon! Mä tahdon eroon jokaisesta kilosta ja grammasta, jotka mussa on.
Mä nousen taas ja lopetan tän mättämisen ja tekosyiden keksimisen. Mä nousen vaikka miljoona kertaa kunnes jaksan pysyä pystyssä ilman tällasia horjahteluja! Vielä mä täältä nousen ja pääsen näistä läskeistäni eroon! Anteeks että tuotin teillekin pettymyksen kerta toisensa jälkeen! Mä oon pahoillani vaikkei se mitään korjaa, muuta tai tee tekemättömäksi.

LIIKU LÄSKI, LIIKU!
SYÖ VÄHEMMÄN!
JUOKSE ENEMMÄN!
TEE ENEMMÄN!
OLE VÄHEMMÄN!
SYÖ VÄHEMMÄN ÄLÄKÄ KEKSI TEKOSYITÄ LÄSKEILYLLE!!!!

Vahvuus on viisautta

Agatha: Olen harkinnut useasti laittavani tänne paisuneesta läskistä ruhostani kuvia, mutta en tosiaankaan uskalla pistää ainakaan vielä. Ajatuskin lisää ahistusta järjettömiin mittasuhteisiin. Tuottaisin vain pettymyksen kaikille. Olen liian iso julkaistakseni teidän pikkuisten keijukaisten nähtäväksi kuviani.

Kun olen näin pieni uskallan julkaista, mutta en vielä.

Tänään olen kokenut pohjatonta ahdistusta koulujutuista. Itkin muutaman onnettoman kyyneleen opettajalle ja rehtorille. En jaksanu esittää enkä välittää huomaako kukaan, että olin itkenyt. Kaikesta stressistä ja murheen jyväsestä huolimatta sain hoidettua koe ja kurssiasioita hyvään suuntaan. Yritän tehä nyt kursseja pois alta ettei kelakaan ala perimään tukia takasin.

Olen potenut kylmää pitkin päivää. Etenkin nyt illalla oon totaali jäässä. Hrrr. Painun postattuani parin peiton alle pakoon kylmää.
Tämän päivän syömiset: ruisleivän puolikas (64kcal), 1dl mehukeittoa ja porkkana.
Liikunnat: lenkkeilyä 1h15min, jumppa ja 100 X-hyppyä.
Liikaa vai liian vähän, ja mitä. Koen epäonnistuneeni. Oon pettyny jotenkin itseeni enkä tiedä miks. Jokin osa minussa on illalla yrittänyt sortaa mua mättämään ruokaa ja lihomaan. Miksi kuuntelisin ajatuksia, jotka ovat varma tie läskiyteen ja itseinhon syövereihin. Kun sellaisille ajatuksille antaa pikkusormen ne vie koko käden. Eikä sekään riitä niille, ne vievät sinut kokonaan. Täytyy vain taistella ja pysyä voittajien puolella. Ruoka on vain heikoille enkä minä tahdo olla enää heikko.
Otin aamulla kaiken kukkuraksi mitat itestäni ja mieli paheni entisestään enkä tiedä siihen syytä. En usko että luvut piti paikkaansa. Nekin valehtelee niinkun kaikki ihmiset. Lantio 99cm, maha (levein) 91.5cm, maha (kapein) 75 ja rinnanympärys 88.5. Ei ne voi pitää paikkaansa. Varmasti mittasin väärin tai mittanauha oli venyny. En tiedä mutta siitä olen varma etten ole voinut laihtua. En vain ole. Olen yhtä paksu kuin aiemminkin ellen isompikin! Niin tankkeri olo kaikkine vatsamakkaroineni ja paksuine jalkoineni, että tästä on hymy kaukana.

Ehkä huomenna on parempi päivä ja saan enemmän aikaiseksi eikä polvi kipeentys niin paljoo kun tänään ja eilen. Öitä kaikille ihanille<3

Jouluja!

Tänään on ollu hyvä päivä! Lukuunottamatta paria asiaa kuten sitä, että poltin neljä tupakkaa illalla lenkin jälkeen pitkästä aikaa :( Tuli vaan pakottava tarve :( Nyt ällöttää. Toinen mikä on raivostuttanu on mun vasemman jalan polvi. Se taas on ihan sairaan kipee eikä sitä kärsi kunnolla taittaa eteenpäin ja kävely on hankalaa. Tää on joka talvinen ongelma. Joko mulla on paskat talvikengät (mikä pitää paikkaansa) tai/ja sitten toi lumi tekee sen kun pitoo ei oo kunnolla ja polvet vääntyy normaalia enemmän lenkkeillessä.

Sain kuitenkin illasta heitettyä 1h30min lenkin. Tänään aamulla poljin kuntopyörää 20 minuuttia ja jumppasin. Lounaan jätin välistä ja päivälliseks söin vaan porkkanan vaikkei ollu nälkä, mut siitä hyvästä mä en syöny iltapalaa :) Oon koko päivän ollu menossa ja tulossa joka suuntaan. Kävin ruokatauolla kaupungilla kaupoissa tuhlaamassa joulukoristeisiin ja porukoiden lahjoihin viimeisiä rahojani. Meinasin tulla Tiimarissa epätoivosen skitsoks, kun kassalla unohin tunnuslukuni enkä saanu sitä päähäni. Kaikki numerot vaan vilisti päässä mutten saanu niitä neljää numeroo oikeeseen järjestykseen. Kaupasta lähettyä se sit muistu mieleen syvän pohdinnan ja muistelun jälkeen. Koskaan ennen ei oo käyny näin. Onneks oli käteistä sen verran et sain maksettua ostokset.
Koulun jälkeen kotona päätinkin tehä poikkeuksen ja laittaa joulukoristeet, kuusen ja pöytäliinat jo tänään. Nyt on joulunen tunnelma kotona vaikkei yhtään tunnu joululle. Sain yhen pikkujoulu kutsunkin kaverilta ens viikon lauantaiks. Oon ollu niin tehokas duraselpupu et jopa askartelin :D

Nyt olo on ihan väsyny ja meen varmaan nukkumaan kohta, kun oon saanu pari juttua hoidettua. Ihanaa kun loma on kohta! :)

Ps. Tein itteni kanssa kompromissin ja kutsuin vanhemmat ja veljen 23.12 juhlimaan mun luo "etukäteis" jouluaattoo, kun jouluaattona en tosiaan mee porukoille eikä ne tuu tänne. Saan luojan kiitos olla rauhassa ja ulkoilla!! Wippii! :)

14 päivää jouluaattoon!

Agatha: Mä en käy vaa'alla, mikä on tosi naurettavaa, tiedän. En vaan oo uskaltanu mennä. Mut mä otan kropastani mitat, jotta pysyn perässä mihin suuntaan mennään. Mitat löytyy aiemmasta tekstistä ja blogini laidasta. Saat jonkinlaisen käsityksen miten suuri läskikasa oon vielä!

Mä oon ollu hereillä puol kolmesta asti. En saanu nukuttua kylmyyden ja levottomuuden takia. Typerä tunne, jota kutsutaan näläksi yrittää saada mut survomaan itteeni kaloreita. En kuuntele sitä. Join kupin vihreetä teetä, jotta tunne menis ohi tai pienenis ja et myös piristysin vähän. Aamupalan syön vasta seitsemältä. Syön ruisleivän puolikkaan ja 2dl mehukeittoo. That's all! Mä en tarvii enempää, koska tuossakin on liikaa.
On tästä hereillä kuppaamisesta ollu hyötyäkin. Sain tehtyä ruotsin tehtävät ja kirjotelman. Voin tänään palauttaa ne kevyin mielin opettajalle viikon etuajassa! :) Nyt en tarviikaan lisäaikaa laiskuuteni takia.

Meen vasta kymmeneen kouluun, joten poljen kuntopyörällä enne ku lähen pyöräilemään kouluun. Onneks pääsen jo puol kaks niin pääsen ilosesti lenkille! :) Ainiin ja jumppaan tietty nyt aamulla. Koulussa mä en syö lounasta vaan kittaan coca-cola zeroo, jos tulee nälänTUNNE.

Kaunista?

Syömisen arvoista?

Jokainen voi valita syökö vai ei.
Valitseeko lihomisen laihtumisen sijaan?
Ja jos syö
syö ainakin KOHTUULLISESTI!

Kun pysyy vahvana.
Saavuttaa tavoitteensa
ja
laihtuu!

Lopussa kiitos seisoo!
Voittajan on helppo hymyillä :)

Mua on muuten vaivannu jo viikkoja tunne ettei mua ymmärretä täällä blogissakaan. Mä tiiän suunnilleen miten tää kuvio pyörii ja toimii ja miten ihmiset kommentoi.. mut silti. Ärsyttää välillä. Mä oon vähän sekalainen sekoilija proanailuineni ja syömishäröilyineni. Teen mikä tuntuu itestä parhaalta ja hyvältä. Musta ei tosiaankaan tunnu esimerkiks hyvältä syödä päivittäin 1000 kaloria vaikka silläkin laihtus. On "hieman" raivostuttavan kiukuttavaa aina saada huomautuksia säästöliekeistä jne. Kyllä mä ne tiedän. Oon tehny jo niin pitkään tätä syömissekoilua, että tiiän miten se menee. Aikansa se ottaa ja paino sahailee läskiks. Kyllä mä vielä laihdun! Jokainen joka on pitkään "kärsiny" sh-sekoiluista tietää ettei tää oo millään tavalla yks selitteistä ja korjaannu millään asennemuutoksella. Musta tuntuu että oon ns. "kroonistunu", jos se on oikee termi.. niin etten enää pääse irti vaikka ehkä voisin, mutta sitäkin kokeiltu niin monta kertaa etten jaksa enää enkä halua. Edellä mainituista asioista en halua mielellään saada huomautuksia ne vaan ärsyttää eikä niistä oo apua. Kuollutta on turha elvyttää. Mä en enää muutu "terveeks". Oli tämä ajatus sitten itsekäs tai ei. Tyhmä tai ei. Se on mun ajatus ja tiiän mihin pystyn eikä se ole tervehtyminen. Vihaan koko ajatusta edes! Anteeks nyt jos pahotin jonkun mielen.. ei ollu tarkotus. Mut välillä jotkut huomautukset saa oman mielen tosi huonoks :(

TSEMPPIÄ KAIKILLE UUTEEN ALKAVAAN VIIKKOON!

Ps. Ja niille jotka ajattelivat tänä vuonna hemmotella itseään lihottavilla jouluruoilla. KLIKKAA TÄTÄ JA KATSO JOULURUOKIEN KALORIT.

Pienen pillerin piristys

Aamulla seitsemältä ylös levottomasti nukutun yön jäljiltä. Näin ahistavia unia joissa olin mm. läski ja inhottu. Yöllö mä heräilin vähän väliä vessaan ja siinä ohessa kerkesin puristella ja kauhistella unenpöpperöisenä kehooni kertyneitä rasvavarastoja. Ahditus sen mukainen.
Aamupalaks mä mätin 1½ porkkanaa. Kaloreita sataa sataa ropisee kehooni läskiksi kertynee. Suuntasin 2h5min lenkille. Vasen polvi oli taas lenkin aikana ja sen jälkeen kipee, kun osa matkasta oli auraamatonta tietä eikä kenkä pitäny kunnolla. :( Kotona jumppasin ja imuroin ylimääräsiä pölyjä ja pyyhin pölyt tietty imuroinnin jälkeen. Ennen lounasta eli yhtätoista mä sain tehtyä historiaan käsitekartan ja alotettua joulukorttien tekoo, joita jatkoin lounaan jälkeen. Lounaaks söin puolikkaan ruisleivän (64kcal) ja join vihreetä teetä.
Mä otin tänäänkin itestäni mitat ja niiden mukaan muutamia senttejä oli mahan mitoista ja rinnanympäryksestä lähteny. En usko sitä. Nesteitä ne on tai sitten en vaan osannu mitata samanlailla kuin eilen. Ei yhdessä yössä laihdu, mutta lihoo kyllä!

Askartelin itelleni uuden thinspiration-"seinäjulisteen". Ai niin.. otin lounaan yhteydessä yhen kofeiinitabletin, jonka avulla jaksoin olla "toimelias". Kello vetää jo neljää ja en osaa päättää annanko laiskuuden voittaa ja jättää toisen lenkin väliin tänään vai kasaanko itteni päivällisen jälkeen ja lähen lenkille.

Taidan valita vaihtoehdon 2 ja lähtee lenkille. Syödä päivälliseks 1dl mehukeittoa ja porkkanan. Iltapalan jätän suosiolla syömättä ja pysyn vahvana. Nälkä kasvaa syödessä. Nälkä on vain tunne, johon tottuu. Vaikka pitkin päivää on ollu ajatuksia et ahmin itseni täyteen ruisleipää, puuroa, hedelmiä ja maustamatonta jogurttia, en tee sitä. Läskille mielelle ei pidä antaa periks! On pidettävä pintansa ja oltava vahva. Milloinkas jos ei jo tänään ole vahva? Ei kaikkea voi jättää huomiseen, jos haluaa saada jotain aikaiseksi! Tänään juostaan siis karkuun läskejä ajatuksia, ruokaa, juostaan eroon läskeistä, ei anneta periksi! Ollaan vahvoja ja pystytään laihtumaan! Ne ei voi pysäyttää meitä! Näytetään niille et me ollaan vahvoja!

Ps. Kiitos kannustavista kommenteistanne ja tervetuloa uudet lukijat! Ilahdutti kummasti huomata et on tullu uusia seuraajia :)

Liiku elefantti, liiku!!

Hannabella: Joo järkytyin itekin noista mitoista, mutta sitä se teettää kun antaa itsensä repsahtaa ja lihoa muodottomaks elefantiks. Mä en muista tältä istumalta sitä unilääkkeen nimee, mut syön sitä sairaan harvoin et en usko ainakaan sen vaikuttaneen millään tavalla mun painoon.

Lisää järkytystä; söin päivälliseks 8 keräsalaatinlehteä chilimausteen kanssa. Puol viideltä lähin 1h25min lenkille kuluttamaan kaloreita ja läskiä kropasta. V*tutti kun kengät luisu eikä meinannu kunnolla päästä eteenpäin. Tuntuu ettei etanavauhdin takia kaloreita kulunu juuri mitään. Säälittävää, mutta tyhjää parempi.
Jos mä jatkossa repsahdan syömään liikaa rangaistus pitää olla sen mukainen. Mä en halua enää että kukaan voi sanoa mua "normaaliks" naiseksi. Mä en halua olla normaali enkä lihava!!!!

Tää iso pettymys alkaa nyt katsomaan thinspiration-videoita, venyttelee ja ei syö tänään enää mitään. Fun light on mun iltapala. No food for me! I'm enough fat!

Mitat

Tänään päätin ottaa tosissani itseäni niskasta kiinni ja ottaa itestäni mitat ylös, jotta voin alkaa seuraamaan mihin suuntaan ne menee. Nyt tekin saatte mustaa valkoisella siitä kuinka lihava läskikasa oikeasti olen.

Maha (paksuin) 93.5
Maha (kapein) 78
Reisi (paksuin) 58
Pohje 35
Käsivarsi 28
Rinnan ympärys 92.5
Lantio 101

Niin että vieläkö maistuu ruoka!?

Nyt selvis sitten sekin miks ei mahdu vaatteet päälle vaikka oonkin ollu tietonen lihomisestani, mutta en oo halunnu myöntää sitä tietosesti kunnolla itellenikään. Ymmärrän nyt miksi tissit on helv*tin suuret ja selkäläskit kasaantuneet selkään ihrakasoiks. Ymmärrän myös nyt miks lantio näyttää tajuttoman ylisuurelta ja housut puristaa, tämän selittää myös sairaasti paksuuntuneet reiteni. Ja tänä vuonna läskipatsas menee Peppiinalle, "kiitos" lihomisen ja itsekurin puutteen! Mä en tiedä pitäskö mun itkee vai nauraa syystä että oon antanu itteni olla itsekuriton ja paisua muodottomaks sotanorsuks. Tästä sitä voi laihtua tai sitten lihoa enemmän. Päätös on omissa käsissäni. Otan jatkossa viikottain mitat, jotka ilmoitan tänne, jos muutoksia tapahtuu suuntaan tai toiseen. Näin pysyn kärryillä missä mennään enkä voi huijata enää itteeni.

Aamulla heitetty 1h55min kävely lenkki ja jumpattu. Aamupalalla porkkana ja 2dl mehukeittoo. Viidenminuutin kuluttua syön lounaan eli omenan. Mun on pakko päästä noista läskeistä eroon! Äiti ja siskokin on mua paljon laihempia. Mä oon nykyään meidän perheen läskein. Ei todellakaan mikään hieno tilanne, mutta itse aiheutettu. On ihan oikein että kärsin!