Luota vain itseesi

Neljältä söin päivällisen. 2dl mehukeittoa ja 1dl maustamatonta jogurttia. Yhteensä noin 60 kaloria. Tänään skippasin iltapalan. En ansainnu syödä sitä. Kaloreita tänään kerty 140. Puhelimesta hajos se juttu mihin laitetaan kuuloke eli huomenna pitää yrittää saada vietyä se liikkeeseen, jos ne korjais sen ja se menis takuun kautta. Rahaa mulla ei oo uuteen puhelimeen eikä korjatakaan oo rahaa. Eilisistä potkuista lähti taas tämä syöksylasku.
Myöhemmin neljän jälkeen lähin kaverin kanssa kirjastoon tekemään läksyjä. Puhuin levottomia, en pystyny keskittymään. Matkalla kirjastoon lensin perseelleni kaikkien ihmisten nähden. Läskitkin varmasti vilkku takin ja housujen välistä, kun paita ei ollu housun sisällä. Hermoromahdus. Sisko sano tänään puhelimessa, kun soittelin sille siitä takuu hommasta, et mun pitää ottaa rennosti, sillä muuten saan oikeesti hermoromahduksen. Aha, ihanko totta!

Kirjastosta suoraan kotiin. Kaveri asuu viereisessä talossa joten tultiin samaa matkaa. Vaihdoin vaan vaatteet ja lähin pakkaseen 1h5min lenkille, oli laitettava paksu toppatakki, koska muuten oisin jääteny ja ollu ihan kananlihalla koko lenkin. Pakko oli saada kulutetuks vielä kaloreita ja rauhotettua hermoja. Mä en halua herätä huomenna, kun oon ihan varma että tuleman pitää vielä jotain pahempaa. Rahanmenoa lisää. Mun pää ei kestä tätä.
Kävin äsken suihkussa, venyttelin ja nyt ootan et ysiltä alkaa The unborn-elokuva. Väsyttää jo niin et silmät ei oikein meinaa pysyä auki. Mä aion silti kattoo osan ainaki tosta elokuvasta.
Mä oon ollu aamusesta lenkistä kananlihalla tai on ollu sellanen pieni kylmä-olo. En tiedä enkä välitä. En myöskään välitä, että hakkasin jalkani tänään nyrkillä kipeäks. En välitä että itkin niin että päätä särkee. En välitä muusta kuin siitä että laihdun pieneksi.
Pää lyö ihan tyhjää taas joten lopetan kirjottamisen.

Ainiin se vielä, että....

Äiti soitti kahden aikaan. Mä niin tiesin ettei se taas pidä kiinni sovitusta. Ei se tule huomenna käymään eikä mitään muutakaan. Mä sain taas pettyä. Tuli tosi lyöty olo. Voimaton ja surullinen. Ei kenenkään voi luottaa, sen jos minkä oon oppinu. Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi!

P!nk-Try

Onnenpotku

Heräsin 7.20 ja söin noin 15cm kurkkua ja yhen pienen omenan. Join kupin vihreää teetä. Päätä särki vähän ja väsytti. Kömmin takaisin peiton alle ja luin uskonnon kirjan loppuun, jonka eilen alotin lukemaan. Nyt pystyn menemään tekemään sen rästiin jääneen uskonnon kokeen ja saan siitä yhden kurssin. Yksi huoli sitten vähemmän. Ahdistaa vaan ettei sieltä tule kuitenkaan hyvää numeroa vaikka kurssin saankin.
Kurkkaus ulos. Lunta on tullut yön aikana valehtelematta kymmenen senttiä ellei ylikin. Muutamia pieniä lumihiutaleita tippuu taivaalta. Mieli on kääntänyt töistä saamat potkut onnenpotkuksi. Oikeastaan vaikkei taloudellinen tilanne salliskaan olla pois töistä, olin haaveillut salaa ottavani lopputilin. En mä niin paljoa oikeasti työstäni pitänyt. Vihasin työaikoja. Ja sitä esimiestä ja paria kieroa työkaveria. Nyt ei ole töistä stressiä. Pitää kiristää vaan vyötä niin en päädy kadulle. Aamulla ymmärsin sen että työ vei vaan viimeisetkin henkiset voimavarat, jotka olisin voinu käyttää painon pudottamiseen ja koulun käymiseen. Mä aion saada lukion suoritettua nyt mahdollisimman nopeesti alta pois. En pitkitä sitä kolmeen ja puoleen vuoteen saati neljään. Teen sitten kaksin käsin töitä koulun suhteen niin en kerkee miettiä rahatilannetta. Oli hyvä että sain potkut, koska musta ei ois ollu ottamaan lopputiliä.
Ennen kymmentä vielä siivosin. Puin lenkkivaatteet ja painuin pakkaseen ulos. Lenkkareilla. :o En tekosyiden siivittämänä jaksanut vielä aamulla penkoa talvikenkiä vaatehuoneesta ylähyllyltä, joten liukastelin ja kahlasin nilkkojani myöten lumessa 1h55min. Illaksi etsin talvikengät. Huomiseen en sitä jätä. :)
Kotiin tullessa olin kohmeessa, jäässä. Vaihdoin kuivat vaatteet ja jumppasin.
Vain maha muistuttaa älämölöllään lounaan jääneen väliin. Olihan mulla hyvä syy siihen - olin lenkillä! :)

Nämä läskit kropassani on tulleet laihdutettavaksi!!!!

Harjoitusajan puitteissa - potkut

Kiitos kannustavista kommenteista! Te lukijat ootte mulle tällä hetkellä ainoa syy miks jaksan jatkaa yhtään mitään. Kiitos että ootte olemassa! :)

Aamulla mä ravasin lenkkeillä 3h30min ja jumppasin kotiin päästyäni pienessä kohmeessa, kun en osannu taaskaan aamulla pukee tarpeeks päälleni. Päivällä sain tehtyä äidinkielen tehtäviä ja luettua kirjaa. Poljin kymmenen minuuttia kuntopyörällä ja kävin kävelemässä puol tuntia ulkona vielä illemmasta ennen kaverin luo menoa.

Mä söin aamulla kaks ruisleivän puolikasta, salaatinlehden ja neljä paprika viipaletta. Lounaan skippasin olemalla lenkillä ja päivällisen skippasin vaan siks, kun unohin et ois "pitäny" olla kotona päivällisaikaan syömässä, mut olin kaverilla joten se jäi sujuvasti. Läskien alle kätkeytynyt mahalaukkuni murisee. Syön kahdeksalta iltapalan eli desin maustamatonta jogurttia ja noin neljä desiä jäädytettyä mehukeittoa (n.9kcal/100ml). Kalorit jää tänään about 240. Vituttaa olla läski. Mä otan rauhallisesti ja pakotan itteni kouluun vaikkei löytys mitään muuta kuin joku kaapu ihroja peittämään. Pudotan painoa. Mun on pakko saada ne kymmenen kurssia suoritettua ennen joulua ettei kela oikeesti ala perimään multa takasin niitä tukirahoja, sillä mulla ei ole rahaa maksaa niitä. Ei vaan ole. Mä oon mokannu oikeesti pahasti aivan kaiken. Mä sain tänään potkut. Esimies ei selitelly syytä, koska sen ei tarvinnu. Se vaan totes tylysti, että työharjottelun puitteissa hänen ei tarvitse sanoa syytä. Itkin ja yritin saada pitää työpaikkani, mutta turha toivo. Kusin jotain ja todella pahasti, koska potkut tuli. Tästäkö alamäki nyt sitten alkaa? Mä saan tukia 400 euroa kuukaudessa ja laskujen jälkeen mulle jää käteen vaja 30 euroa. Kuinka hienoa. Nyt on ainakin syy olla syömättä, ainakaan liikaa.
Saattaa kuulostaa ehkä selittelyltä, mut mä oon kunnon työntekijä sillon kun kykenen olemaan kuoseissani, mutta nyt kun hajoilen enkä oikein pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä tai poistumaan muualle kuin lenkille, niin en pysty olemaan ns. kunnollinen työntekijä joka tulis aina lyhyellä varotusajalla töihin, joustas tai pukeutus farkkuihin töihin. Mä tiiän vaan sen, että oon pahasti kusessa, kohta kun kelakin varmasti perii tuet takas takautuvasti, jos en saa kymmentä kurssia suoritettua, oon paska idiootti joka varmasti alitajuntaisesti sabotoi kaiken et olis mahdollisimman tiukoilla kaiken kanssa ja joutus sillan alle.

Kaveri sano, että mun pitää miettiä potkujen hyviä puolia. Hyviä puolia on: ei enää myöhään töissä kuppaamista niin et unirytmi menee sekasin, ei vittumaista esimiestä, nyt on enemmän aikaa lenkkeillä ja keskittyä painon pudottamiseen.
Huonot puolet on: menetin työn, josta osaks tykkäsin (ehkä just vaan niiden elokuvien takia muuten työ oli puuduttavaa ja ykstoikkosta ja siitä ei saanu mitään irti), ei oo tuloja eikä rahaa mihinkään edes peruselämiseen.
Mä soittelin jo illasta työpaikkoja, mut näin pienellä paikkakunnalla koulun ohessa työn saaminen on h*lvetin hankalaa. Itkeä vai nauraako!? Surkuhupaisaa tää mun säälittävä sählääminen.
Virallisesti olen nyt: lihava, työtön, ja pian myös vararikossa.

Missä toivon olevani vuoden päästä?
Haudassa.

Kuvottava läskipaska

Olen vankina omassa kehossani. Olen vankina enkä pääse karkuun. Kalorit paisuttavat minua joka viikko. Koulu ja työt stressaavat. Vastuu. Valitan kaikesta ja tuudittaudun valheisiin joita itselleni ennen nukkumaan menoa kerron. Uskon jopa melkein kaiken vaikka toisaalta tiedän kaiken olevan valetta: kyllä ne kalorit lihottavat minua etenkin, kun välillä ne todellakin ovat menneet yli 2000 valehtelematta. Vitusti liikaa! Syön leipää, levitettä ja suklaa jogurttia, joissa on törkeästi kaloreita jo muutamassa desissä, ja nuo eivät ole edes turvaruokia! Ei tästä mitään tule. Minä vain lihon. Lihon, lihon, lihon! Olen läskisika! Auttakaa mua!!!! Mistä mä saan itsekuria? Multa on hävinny se jonnekin taivaan tuuliin. Vaatteet ei mahdu päälle. Parin viikon päästä pitäs mennä taas kouluun, eikä ole päälle pantavaa. Lintsaanko taas, kun itsenäisesti en saa enää kursseja suorittaa!? Olen niin epäonnistunut läskiäpärä kuin olla ja voi! Mä mokaan kaiken. Oon paskaläski. Mä vihaan itteeni. Mä vaan lihon muiden laihtuessa. MÄ EN HALUA ENÄÄ ELÄÄ LIHAVANA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Pakkasen puolella

Ennen kuutta hortoilin sängystä ylös. Poljin tunnin kuntopyörällä samalla lueskellen kirjaa. Mikäpä tuntuisi yhtä hyvältä kun saada heti aamusta hiki pintaan ja poltettua pois ylimääräsiä ihroja! Olin melko väsyny, mutta tyytyväinen poltettuihin kaloreihin ja hyvään fiilikseen polkemisen ja pakkojumpan jälkeen. Aamupalan jälkeen suuntasin ulos pieneen pakkaseen xs-kokoset housut jalassa, jotka sain eilen äitiltä. Ne istu hyvin, mutta oli kyllä työn takana saada niitä jalkaan. Mulla on meinaan vielä liikaa ihraa takamuksessa. Ihan liikaa!! Kyseiset housut on veljen vanhat ajalta jollon se oli ala-asteella. Lasten housuissa ja etenkin poikien housuissa housujen lantiokohta on aika kapee.
Itseni kauttaaltaan jäädyttäneenä tulin kotiin ja vaihdoin vaatteet. Oon vieläkin ihan jäässä ja lenkistä on pari tuntia aikaa. Söin yhdeltätoista lounaan ja nyt istun koneella viltti jalkojen lämmikkeenä. Ei tunnu auttavan. Kylmä hohkaa sisältä ja on ontto olo. Pää huutaa läskiahdistustaan ja tunnen kuinka pää sekoaa kohta.

Kaloreita kertyy tänään suunnitelman mukaan nelisen sataa mun reilusti ylöspyöristämien lukujen ansiosta vaikka todellisuudessa ei varmaan kahtasataa tuu niistä salaatinlehdista joita popsin ruoillani. Jään siis reilusti miinus kaloreille tänäänkin. Silti peilikuva paisuu ja mä vihaan sitä.

Lukutoukka

Eilen luin yhdeltä istumalta koko kirjan, jonka olin aiemmin päivällä lainannu kirjastosta. Kirja oli mielenkiintonen ja tosi hyvin kirjotettu. Mä rakastan hurjasti lukemista!!

Tänään heräsin ennen kuutta ja poljin tunnin kuntopyörällä ja kävin tunnin sauvakävely lenkillä, minkä jälkeen jumppasin ennen porukoille lähtemistä. Poljin sateessa 1h20min vanhempien luo. Tarkoituksena oli käydä äitin puolesta hoitamassa asioita kaupungissa veljen kanssa. Otin mun entisen auton ja lähin veljen kanssa kaupunkiin. Tehtiin kaikki mitä piti ja palattiin takasin porukoille. Lähin melkein samantien polkemaan takasin kotiin toista kautta kun mitä menin. Takasin tullessa meni myös tasan 1h20min. Sato sillonkin osan matkasta vettä ja loppumatkasta lunta/rakeita! Hrrr. Olin ihan jäässä päästessäni kotiin. Kävin kuumassa suihkussa ja aloin siivoomaan. Äsken sain siivottua. Tänään en varmaan mitään erikoisempia aio tehdä. Pesen pyykkiä vielä koneellisen, polttelen kynttilöitä, katon yhen elokuvan nyt ja venyttelen. Meen hyvissä ajoin nukkumaan ettei unirytmi mene taas sekasin.

Päivän ajan on ollu hyvä fiilis. Oon melkein leijunu pilvissä keveyden tunteen takia vaikka peilistä onkin tuijottanu mua takasin kunnon ihramakkara kasa. Olo on silti ollu melkein eufoorinen.

..Kasilta on vielä iltapala :( Kaloreita tältä päivältä kertyy reilusti alle 500, jos edes 400. Mulla on kaikki kalorit ja määrät ruokapäiväkirjassa ylhäällä mutten jaksa nostaa ihrapersettäni ylös ja mennä katsomaan keittiöstä vihkosta tarkkaa lukua.

Vielä semmonen pieni informaatio: äiti kysy tänään et käynkö enää terapiassa ja mä kerroin rehellisesti että en. Oon vältelly ja lykänny asian kertomista vaikka äiti sano et ne oli isin kanssa asian jo aavistaneetkin. Nyt kun syön niin ei sillä oo mitään väliä käynkö vai en. Syön mutta kukaan ei tiedä minkä verran. Kukaan ei voi siis puuttua mun elämään niin pitkään kun oon läski tai normaalipainonen. Mä tajusin eilen, että elän itse asiassa just nyt niin kun oon halunnu pitkään. Haluan pitää tän tasapainon!!!!

Tästä päivästä alkaa mun talvenvietto!

Vähän levottomasti nukutun yön jälkeen sain itseni 7.20 sängystä ylös ja samantien syömään aamupalaa. Söin kaks ruisleivän puolikasta, 2 salaatinlehteä ja 8 kurkkuviipaletta. Syömisen jälkeen kävin aamupesulla, puin lenkkivaatteet päälle, nappasin sauvat käteen ja lähin 1h50min sauvakävelylenkille. Ulkona oli tosi viilee jopa kylmä. Ei enää riitä yhet lapaset käteen saati et lenkkareilla tarkenis kävellä varpaiden jäätyessä niissä, mut en kehtaa vielä alkaa käyttämään talvikenkiä ja sitä paitsi mulla ei oo vielä kunnollisia ja ehjiä talvikenkiä, kun viime talvena uudet kengät hajos ihan täysin ja vanhemmat monta monta vuotta vanhat talvikengät on vähän rikki eikä lämmitä kunnolla. Oon lenkkeilly ehkä vähän liikaa :D Ainiin ja tietysti tärkein meinas unohtua sanoa eli lenkin alkuvaiheessa alko satamaan lunta. Suomennos tähän päivään loppu mun syksy ja alko talvi! Vaikka syksy on nykyään mun lempi vuodenaika niin silti olin jo melkein kerenny korviani myöten kyllästyä siihen. On talvea jo odotettukin! :)
Tultuani kotiin jumppasin.

Mua ahdistaa ja raivostuttaa suunnattomasti se, et kaikki muut laihtuu ja mä en. Kaikki hehkuttaa facebookissa sitä kuinka ne on laihtunu. Mun siskokin, äiti, täti, serkku, ystävä on laihtuneet. Kaikesta läskiahdistuksesta huolimatta mä pakotan itseni laittamaan uudet kevyt toppahousut jalkaan, kun lähen lounaan jälkeen käymään kirjastossa kaverin kanssa. Lainaan vinon pinon kaikkee luettavaa aikani kuluks. Nää läskit saa mut voimaan henkisesti pahoin ja mä haluan päästä näistä eroon. Mä vihaan syömistä ja ruokaa, mutta mulla ei oo vielä tarpeeks itsekuria olla ilmankaan. Eniten mä vihaan sitä miltä ruoka tuntuu mahassa. Miten se paisuttaa ja lihottaa.

Lopetan kirjottamisen nyt, kun ajatukset alkaa kiertää kehää ja alan toistaa itseäni. Tasan yhdeltätoista lounas ja sit kaverin kanssa kirjastoon heti, kun oon saanu vaihdettua vaatteet. :)

Ps. Eilen liikuin yli neljä tuntia ja söin 470 kaloria.

Here again

Hei, olen täällä taas! En oo käyny postaamassa vaikka on ollu joka päivä mielessä. Oon tarvinnu taukoo kaikesta, etäisyyttä nähdäkseni paremmin. Mä sekosin viime keväänä niin, että aloin sekoilemaan syömisen ja syömättömyyden kanssa joka johti tietysti hyvästä itsekurista lihomiseen. Nyt miljoona kiloa painavempana ja niistä ahdistuneempana olen päättäny syödä neljä kertaa päivässä joka päivä ja max. 800 kaloria per päivä. Ei sen enempää. Olen tehny tätä nyt perjantaista asti ja aion jatkaa samalla linjalla myös tulevaisuudessa. Oon pahoillani että aiheutin pettymyksen ja päätin alkaa syömään päivittäin. Se ei vaan toiminu että paastoan viikon ja sitten syön liikaa!

Päivät sujuu paremmin kun tarkat ruokailuajat rytmittää sitä. Mä oon melkein kaiken aikaa väsyny, mutta ei se haittaa kuhan laihdun vaikka sitten tosi hitaasti. Aineenvaihdunta pysyy käynnissä ees jotenkin, kun sillä se ei ainakaan pysyny etten mitään syöny. Laihuuteen on entistä pidempi matka, mutta mä pääsen kyllä sinne, sillä olen oppinut jotain viime viikkoina; pitkäjänteisyyttä. Otan vauvan askelia kohti pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä tietäen että hyvä tästä tulee vaikka hitaasti. On tässä säännöllisessä syömisessä se hyvä puoli, että nyt kukaan ei voi valittaa et oon alkanu taas syömättömäks. Nyt mun ei tarvii pitää siltä osin kulisseja pystyssä, koska kaikki näkee et mä syön. Tosin eri asia mitä syön ja kuinka paljon. Arvatenkaan en syö epäterveellisiä ruokia tai herkkuja niinkun en moneen vuoteen. Turvaruokia kohtuudessa. Mun kohtuus päättyy 800.

Mä oon nyt syöny päivittäin kutakuinkin 500 kaloria tosin mä pyöristän lukuja aina reilusti ylöspäin etten vahingossakaan syö liikaa. Pidän myös syömisistäni tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Lenkkeilly, jumpannu, siivonnu ja kuntopyöräilly oon kohtuullisen paljon. Joka päivä on tullu useempi tunti. Oon alottanu sauvakävelyn ja juoksun taas, joka jäi vähän sen jälkeen kun muutin vanhempien luolta kaupunkiin omilleni, mikä on tehokasta liikuntaa muun liikunnan ohessa! :)

Tsemppiä myös kaikille lukijoille ja tervetuloa uudet lukijat! <3

Herään nimeäsi huutaen ja tiedän ei mikään palaa enää ennalleen

Herään omaan itkuuni. Näin painajaista ja heräsin siihen, että itken unen takia. Pääsin vasta yhen aikaan vasta nukkumaan taas. Työt loppu yhdentoista jälkeen illalla. Olin katkipoikkiväsynyt, mutta katoin pari jaksoo Amyn lailla ja järsin jäädytettyä maito/vettä ja join kaakaota. Vit*n läski minä! Mitään en eilen tosin syöny, mutta silti.
En enää jatkanu uniani, kun ysin aikaan tosiaan heräsin itkuuni. Itkin vielä hereilläkin ollessa vähän aikaa ja hoin itelleni et se oli vaan unta. Huoh*

Läskiahistaa, maha sekasin maidon takia. Läskiahistaa!!!! Tahdon leikata nää läskit iteltäni irti. Juosta ne pois. Mä en jaksa niitä. Mua väsyttää.. onneks ei oo huomenna töitä tai koulua. Voin yrittää nukkua hyvät ja kunnon yöunet.

Vau! Uusi lukija tullut! Tervetuloa ja kiitos ja kumarrus että luet blogiani.. samoin kiitos kaikille entisille lukijoille! Olette ihania ja jokainen lukija on erittäin tervetullut. <3

Don't eat you're too fat

Heräsin äsken enkä jaksanu samantien nousta ylös. Näin ahdistavia ruokaunia. Vihaan niitä!! Niistä on inhottava herätä. :( Makasin vähän aikaa sängyllä ja kokosin itteeni, et jaksan nousta ylös. Vieläkin väsyttää kivasti ja kello on jo yli kymmenen. Järsin jääpaloja ja päätin etten tänään muuta syö kun nää jääpalat. Pitäs käydä rasvatonta maitoa ostamassa kaupasta ennen töihin menoo, siivota, käydä lenkillä ja jumpata sekä tietty käydä pesulla, meikata ja tälläytyä töihin. Pakko, koska esimies on valittanu mun räjähtäneestä lookista. Tämä epämuodostunut läskiperse vetää hymyn lärviinsä, painuu ihmisten ilmoille ja ei anna yhtään epäilyn aihetta kenellekään.

En tänään enää varmaan kerkee postaamaan, joten musta kuulee vasta huomenna lisää. Tsemppiä kaikille lukijoille ja tervetuloa uus lukija! :)

Töitä ja yölenkkiä

Klo 16.10

Nälkä syö vatsaani. Tunnen luuni paremmin. Kylki- ja lonkkaluut ellen kuvittele. Maha murisee. Mieli on parempi. Tunnen kuinka hymy nousee väkisin huulille.. olenkohan ehkä laihtunut? Ei, ei, en ole! En varmasti ole. Pelkään etten ole samalla toivon sydämeni pohjasta laihtuneeni.

Nousen ylös ja tunnen kuinka päässä jyskyttää ja hetken tuntuu että nyt lähtee taju. Ei se kuitenkaan lähde. Nojaan seinään. Teen neljä kyykkyä. Jatkan hommiani. Vähän ajan päästä taas neljä kyykkyä. Istuessa jännitän pakaralihaksia, vedän vatsaa sisään. Pakko laihtua - ajatus pyörii päässäni. Minähän vielä laihdun!!!! On juostava enemmän ja syötävä vähemmän. Laihuus - sen eteen olen valmis vaikka kuolemaan.

Klo 1.10

Puin töihin farkut. En muista millon viimeks oon pitäny farkkuja. Kesän alussa!? Ihme kyllä ne mahtu jalkaan.. en tosin menis vannomaan meneekö kymmenet muut farkut, jotka koristaa vaatehuonettani. Töissä meni suht hyvin. Mä kestin töissä vaan sen takia, että tiesin et pääsen lenkille vielä töiden jälkeen. Poljin kotiin, vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja lähin lenkille. Juoksin/kävelin 1h5min. Maha on murissu ihanasti koko illan! Lenkilläkin juoksu tuntu kevyeltä eikä tuntunu yhtään raskaalta. Vähän on pyörryttäny, ollu kylmä ja lihakset jaloissa krampannu muttei muuten mitään muuta merkittävää..
Mä nään peilistä vaan liikaa läskiä ja mä vaan vihaan peilikuvaani ja itseäni enemmän hetki hetkeltä. Kyllä mä vielä pääsen näistä ihroista eroon!!!!

Väsyttää.. ehkä pitäs yrittää saada unta palloon. Huomenna tai siis tänään, lauantaina, taisto läskiä vastaan jatkuu! Luovuttaa ei saa!

Tänään vähän väsynyt, huomenna ehkä en?

Aamulla raskaasti nukutun yön jäljiltä vaivoin ylös, lenkkivaatteet niskaan ja ulos kylmään syysilmaan lenkille. Lenkkiä 1h40min, josta vähän matkaa juoksin. Kotiin jumppa, yks pyykkikoneellinen pyykkiä pyörimään, yks psykan tehtävä ja työvaatteiden valmiiks laittaminen. Tänään ei ruokaa. Järjetön läskiahistus. Viideks töihin. Ahistaa koulujutut. Lenkillä teki mieli alkaa itkemään. Nytkin tekis mieli vajota vaan maan alle ja jäädä sinne. En jaksa mitään nyt, silti on jaksettava. Hymyä, töitä, hymyä, töitä. Kotona ahistus kuolemaa. Ei kaloreita. Ei yhen yhtä lihottamaan tätä ennestään suurta ruhoa!!!! On liikuttava enemmän. Laiha, täydellinen, kaunis. Se musta tulee enkä mä luovuta ennenkun ne saavutan!

Otin yhen viissatasen särkylääkkeen. Nyt suihkuun, meikit ja vaatteet päälle ja puol neljältä lähen töihin tekohymy naamalla ja koko illan mä pidän kuuden tunnin ajan tekohymyn ja esitän pirteetä vaikka sisältä mä hajoilen. Mun tekis mieli vetää ranteet auki, hakata päätäni seinään, juosta näistä läskeistä eroon. Mä oon tänään vaan vähän väsyny ei tässä muuta. Huomenna kaikki näyttää valosammalta ja ehkä mäkin laihemmalta!

Musta tulee vielä laiha!!!!

Hei olen Peppiina ja valitan aina

Anteeks kun valitan aina.. alkaa kyllästyttää jo itteenikin mutten taida osata muuta. Valittamisen sijaankin voisin tehä enemmän..

Saatoin kaverin juna-asemalle. Matkalla käytiin kirjastossa. Hymyileminen ja super sosiaalisen esittäminen vei taas voimia. Kun juna lähti mä kävelin tädin luo moikkaamaan mummoo joka oli hoitamassa taas serkkua tädin ollessa töissä. Olin siellä vaan parikymmentä minuuttia ja senkin ajan leikitin koiraa. Mulla on kamala ikävä omia kissoja, jotka on porukoiden luona. Tunnen olevani maailman surkein ihminen.. hylkäsin kissanikin. En osaa pitää niitäkään enää samanlailla "lähellä" ja sylissä kun ennen. Mä oon kylmä jopa eläimiä kohtaan.. en vaan osaa olla niillekään inhimillinen. Oon kylmä. Julma. Sydän on kivee. Vai onko mulla sydäntä!? Ärgh! Hitto mua ärsyttää. Väsyttää ja mun pitäs vielä psykologian tehtäviä tehdä.

Lenkkeilyä kerty vielä illalla vähän yli tunti. Imuroin. Ulkona jäädyin. Sisällä jäädyin kun nakersin jääpaloja. Olin tulikuumassa suihkussa lämmittelemässä parikymmentä minuuttia. Päällä kaks villapaitaa, villasukat, lämpimät yöhousut.. silti kylmä pukkaa. En jaksa en jaksa en jaksa väsyttää vituttaa läskiahistaa. Silti on jatkettava. Pakko. Mä en anna periks. Musta tulee vielä laiha! Kunnon yöunet, jos vaan saan nukuttua. Aamulla lenkille ja illasta töihin. Mä meen, mä teen, mä laihdun, musta tulee onnellinen!!!!

Mieli tekis hakata päätä seinään. Kaveri soitti äsken. Lupauduin saattamaan sen asemalle. Ei jaksa mutta on jaksettava. Mikä tekosyy tuokin olis jättää toinen lenkki väliin. Ei jaksamattomuus ole mikään syy jättää rasvaa polttamatta. Ei ole!!!! Vien ihramakkarani kuluttamaan lisää kaloreita! Pakko laihtua!!!!

Anna minulle hetki aikaa

Päivän olotila kotona ja lenkillä: pyörryttää. No tiiän etten kuitenkaan pyörry. Emmä aiemminkaan oo pyörtyny vaikka oisin kuinka pitkään ollu syömättä, liikkunu paljon, ollu juomatta päivänkin tai jotain muuta kivaa. Mä oon torakka kirjaimellisesti varmaan. En tajua mikä mussa on vikana. :o Mä en eilen syöny.. kaakao riitti. Sekin varmaan lihotti. Emmä tiedä. Kaikki kalorit ahistaa tuli ne sitten vaikka fun lightista..

Eilen illalla oli taas kiven alla unen päästä kiinni saaminen. Yritin ysiltä käydä nukkumaan, mut ei siitä mitään tullu joten reippaana tyttönä väsäsin kahteentoista asti yöllä psykologian tehtäviä.
Aamulla puol kaheksan heräsin kaverin tekstiviestiin enkä enää jaksanu jäädä toimettomana sänkyyn. Näin taas K:sta (pitkäaikanen kännisäätö) unta. Toivoin herätessä sen unen olevan totta, mut karu todellisuus iski taas päälle. Ei se K mua koskaan huolis paitsi joskus kännissä. Mä en kelpaa sillekään.
Vedin lenkkivaatteet niskaan ja painuin kävely/juoksu lenkille 1h40min ajaks ja sen jälkeen tulin kotiin jumppaamaan. Jumpan jälkeen kävin kylmässä suihkussa, puin jättihupparin päälle ja vedin villasukat jalkaan ja aloin kyhäämään äidinkielen tehtäviä. Sain ne tehtyä! :) Tänään aion tehä vielä psykologian tehtäviä.

Äsken katoin pari jaksoo boksilta Amyn lailla (oon nyt siihen sarjaan koukussa!!) ja järsin jääpaloja samalla. Sit sain älynväläyksen syödä n. 3dl jäädytettyä mehukeittoo (100g/n.9kcal) ja juoda kaakaota muutaman mukillisen. Turvotus on taas mitä hirvein. Läskiahistaa ja masentaa. Olin ennen sitä ilosempi ja ei-masentuneempi. Ei ahdistanu läheskään tässä mittakaavassa kun nyt. Maha on ihan sekasin maidon takia ja kuralla. Voisin melkein istua vaan pöntöllä koko ajan. Tyhmäaikaansaamatonihraperse!!!! Kyllä mä vielä opin taas säilyttämään vatsan jokaisen murahduksen. Mä pudotan painoani. Mun täytyy laihtua!!!! Mä tahdon laihtua! Mä tahdon olla yhtä laiha kuin Rachel Zoe tai joku muu yhtä laiha! Mä laitan tän läskinp*rseeni töihin!!!!

Mun on pitäny jo tziljoona kertaa kysyä, että kuinka moni teistä "lantraa" melkein mitä vaan vedellä vähentääkseen kaloreita esim. kaakaosta, mehukeitosta, coca-cola zerosta tai muista vähäkalorisista limppareista? Vai tekeekö kukaan? Mulla se on meinaan jääny tavaks josta en halua enkä osaa luopua.

Ps. Anteeks etten voi luvata kuolevani tähän. Emmä usko kuolevani tähän tai mihinkään muuhunkaan, valitettavasti. Korkeintaan aika tappaa sit kun oon kärsiny vanhaks asti rangaistukseni. Kuulostipa taas järin fiksulta tämäkin, mutta mä en vaan halua elää vanhaks. Mä oon nähny jo liikaa. :(

15.12

Tsirpula: Ymmärrän hyvin eikä sun tosiaan tarvitse lukea, jos se vaikeuttaa paranemistasi! Mä vilpittömästi toivon, että tervehdyt ja pääset tästä kaikesta eroon. Mä uskon siihen että paranet ja saat elämäs normaaliks. Jos sulla on mahdollisuus niin hyppää "tällasestä" elämästä pois. Onnee ja tsemppiä tosi paljon! Hali matkaan. :)

Mä kävin tekemässä tunnin lenkin kaverin kanssa. Väsymyksestä jne. huolimatta mä esitin reipasta, ilosta ja mä hymyilin typerää rumaa hymyä. Pullaposket kohonneena yritin olla tavallinen. Mitään en puhu enkä kerro asioiden oikeaa laitaa. Puran tänne kaiken totuuden mitä mielessä tosiaan liikkuu. P*skaa.

Mä luin lenkin jälkeen psykan kurssiin lisätehtävään kirjaa. Sain jonkun verran luettua. Katoin elokuvaa joka kertoo uudesta jääkaudesta (Ice 2020). Väsytti niin kamalasti, et oli pakko ottaa vähän yli puolen tunnin päiväunet. Nyt äsken sit heräsin. Oon vieläkin väsyny, maha murisee, on kylmä..

Mä oon vielä typerääkin typerämpi enkä ottanut oppia päivän kaakaon juonnista oppia ja siitä miten se ahisti. Meinaan illemmalla narskuttaa vedestä/rasvattomasta maidosta jäädytettyä ns. jäätä ja lisätä siihen sekaan vähän kaakaojauhoo. :( Voisin vajota valmiiks syvimpään rakoon mitä maapallolta löytyy.

Ps. Naapuri anto hyvin suoranaisen vihjeen, et mun pitäs pudottaa painoa. Mä en jaksa oikeesti uskoa kuinka jotkut pystyy olemaan niin törkeitä ja samalla kätkemään sen hyväntuulisen vittuilun taakse. Mä en vaan halua uskoo, että taas sama naapuri haukkuu päin naamaa. Joo tiedetään olen läski ja yritän laihtua!

Pakko yrittää enemmän!!!!

Peter Pan

Mä en saanu enää puol kolmen jälkeen yöllä unta, joten päätin nousta tekemään jotain etten vaan makais kuluttamatta kaloreita. Siivosin vaatehuonetta, laittelin papereita mappeihin, korjasin yhet housut ja sain jopa aikaseks tehä psykologian tehtäviä! Pääsin sen vaikeen ja ahistavan kynnyksen yli, et katon miten paljon työtä kurssin tekemisestä tulee. Otin tänään tavotteeks tehdä kolme tehtävää ja oon saanu niistä jo kaks tehtyä. Hyvä minä!

Puol kuus suunnilleen vedin lenkkikamat niskaan ja laitoin mp3:selta musiikkia soimaan lenkkiseuraks. Juoksin 1h10min. Oli pimeetä ja vähän ihmisiä liikkeellä. Juokseminen tuntu suurimman osan lenkistä kevyeltä, mutta välillä jalat tuntu tonnin painosilta lyijykasoilta. Päässä vaan tako ääni sillon kun tuntu, että en "jaksa" juosta. Läski läski läski etkö parempaan pysty. Säälittävää. Mä juoksin. En antanu periks luovuttamiselle!

Kotona tein vielä pakko jumpan ja imuroin. Suihkussa ollessa huomasin polvieni olevan mustelmilla. Mutta mitä sitten. Lenkin jälkeen oli niin hyvä fiilis ja mielekästä tehä psykan tehtäviä vaikkei keskittyminen ollu mistään parhaasta päästä. Ei jaksanu mut silti vaan jakso. Pakko!!!! Nyt puolestaan läskiahistaa. Mä jyrsin jääpaloja ja join kupillisen kaakaota. Mä laitoin 2/3 vettä ja 1/3 rasvatonta maitoo mukiin, lisäsin tosi vähän kaakaojauhetta ja tyrkkäsin mukin mikroon. Olin meinaan ihan jäässä jääpalojen jälkeen, et oli saatava jotain "lämmikettä". Oli tosin hyvin typerä ajatus juoda se kaakao, kun siitä tuli vaan läskikuvotusahistus ja turvonnu olo. Mä niin vihaan naamaani ja kroppaani!!!! Mä en käsitä miten joka kerta kun mä katon peiliin huomaan läskin lisääntyneen. Mä en halua olla tällanen läskiperse!!!! Mä haluan olla laiha ja kaunis. Pieni. Kahdeltatoista kaverin kanssa lenkille. Pääsen kuluttamaan kaloreita. Pakko varsinkin kun menin juomaan sen kaakaon.

Mua väsyttää, ahistaa ja masentaa. Mä haluan vaan kuihtua ja voida laskea kuinka monta luuta mulla on. Mitä sitten vaikkei se ois oikeeta elämää. Mikäpä sitten ois!? Aikuisuus? Kiitos ei! Mä jään ikuisesti Peter Paniks enkä kasva aikuiseks! Tiiän olevani itsekäs, ilkee ja paha ihminen!

Jo tiistai

Lisäystä edelliseen postaukseen sen verran, että järki sanoo ettei 30 kaloria ole yhelle päivälle liikaa vaan päinvastoin. Eri asia onkin miltä se 30 kaloria tuntuu. Se tuntuu ihan liialta. Jokainen kalori on liikaa.
Olen sairas tai en niin en ite koe olevani sairas, koska en oo alipainonen sen näkee kuka vaan. Se ei valitettavasti oo itteni kuvitelmaa.

Anyway.. Kävin edellisen postauksen jälkeen vielä toisen kaverin kanssa 1h35min lenkillä. Kotona oli vielä ihan pakko sitkuttaa kuntopyörällä 35 minuuttia samalla kun katoin Miehen puolikkaita.
Olo on nyt väsyny ja veto on poissa mikä on hyvä asia, sillä tiedän liikkuneeni ihan kohtuu hyvin tälle päivälle.

Hitto netti pätkii! Puolet tekstistä poistu enkä enää muista mitä kirjotin..

Venyttelen ja käyn kohta nukkumaan. Huomenna on uus päivä ja mahdollisuus tehdä valintoja, jotka auttaa pääsemään pienempiin lukemiin. Hyvät yöt kaikille! :)

Rainy day

Mä heräsin vasta kymmenen aikaan, koska en ennen sitä jaksanu ees ajatella sängystä ryömimistä ylös. Mun puhelin oli koko yön äänettömällä enkä ollu sen takia kuullu äitin soittoa tai tekstareita. Huomattuani et äiti oli yrittäny tavottaa soitin sille ja sovittiin että lähen sen seuraks kauppaan. Kävelin ehkä about kilometrin vastaan äitiä ennenkun se sit otti matkalta kyytiin. Se ois tullu hakemaan mut kotoo, mut halusin kävellä et kuluttasin ees vähän kaloreita.
Kaupassa kierrellessä ajattelin, että ostan jotain turvaruoista. Mun turvaruokia on siis porkkanat, mehukeitot, omenat, chilimauste, tonnikala (vedessä) ja punajuuri. Kaupasta matkaan tarttu siis kilon pussi porkkanoita, neljä omenaa, kaks litraa rasvatonta maitoa, pieni pussi chilimaustetta ja pyykinpesuaineita.

Kaupan jälkeen äiti heitti mut kotiin. Laitoin ostokset paikoilleen ja aloin imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Siivottuani lähin lenkille. Juttelin puhelimessa samalla kun lenkkeilin siskolle, jolla on parisuhteessa suht suuria ongelmia. Mä yritin kuunnella, auttaa ja neuvoa parhaani mukaan, mutta en onnistunu siinäkään. Mä varmasti onnistuin hämmentämään siskon päätä entistä enemmän. Mä oisin voinu yrittää enemmän!!!! Mä yritän miettiä nyt mitä osaisin sanoo siskolle seuraavan kerran, kun se soittaa. Miten osaisin auttaa paremmin, että edes sen elämä pysys kasassa ja se sais onnen.

Lenkin tehtyä tulin kotiin ja sen, että sain kengät jalasta huomasin olevani menossa uudelleen lenkille. Tällä kertaa lähellä asuvan kaverin kanssa. Menin sen luo ja tehtiin sit reipas tunnin lenkki. Jalat ja alaselkä oli jo siinä vaiheessa sohjona, mutta mieli sitäkin parempi! :) Lenkkiä tuli siis heitettyä yhteensä 3 tuntia.

Äsken mä jumppasin ja söin 1dl mehukeittoo ja puolikkaan porkkanan. Ne mä huuhtelin coca-cola zerolla alas ja nyt on läskipaskaturvotus olo! Vihaan syömistä. Vihaan ruokaa!! Muuta mä en syöny tänään enkä syökään. Vatsa ei luojan kiitos turvotuksesta huolimatta lopettanu murinaa ja täyttyny kokonaan noista ruoista. Mä rakastan sitä tyhjää oloa ja tyhjää vatsaa. Olin vammanenläskipaska idiootti ihraperse mennessäni syömään. Oisin voinu jättää väliin. Ei tehny ees mieli. Läskiahdistaa ja palava tarve päästä kuluttamaan syödyt kalorit. Ois ehkä pitäny oksentaa. Miksen mä oksentanu!? Miks!? Mikä vittu mua vaivaa!! Nyt ne kalorit vaan paisuttaa mua, imeytyy jokaiseen soluun ja lihottaa!!!! Mä vaan suurenen ja muut pienenee! Mä oon kuin jättiläinen keijukaisten seassa. :(

Kaiken kaikkiaan mun mieliala on väsymyksestä ja läskiahistuksesta huolimatta ollu tosi hyvä! :) Terkkari tosin onnistu saamaan hetkeks sen latistettua. Se meinaan soitti ja sano, että on huolissaan musta kun lopetin psykoterapian ja se yritti puhua mut yli ja saada jatkamaan terapiaa. Sanoin että ei kannata yrittää ettei siitä oo mitään hyötyä. :( Mä vaan en näe mun "tilanteessa" mitään miks pitäs saada terapiaa tms. Jokaisella on huonoja päiviä eikä mun elämä kaikessa komeudessaan oo niin huonosti kun monella muulla. Ei mulla ole mitään syytä käydä terapiassa vaan sen takia, että oon läski joka ei onnistu laihtumaan. Anteeks, jos tää taas kismittää jotakuta.. :((

Huoli pois, sillä kulissit ei enää pääse rakoilemaan ainakaan pahasti, koska mä en enää puhu asioiden oikeista laidoista kenellekään paitsi tietysti tänne. Tää on mun ainoa paikka jonne kerron asiat niinkun ne oikeasti on. Muulle maailmalle mä esitän iloista ja reipasta. Mä kyllä pidän kulissit yllä enkä anna niiden romahtaa! En enää.

Amyn lailla

Huom! Tää postaus on kirjotettu osaks päivällä ja osaks yöllä.

Kello tulee kahteen iltapäivällä kohta. Mä poljin kuntopyörällä tunnin ja katoin samalla Amyn lailla. Kipasin käydä suihkussa ja nyt datailen sen aikaa, että lähen töihin. Kaveri saattaa tulla saattamaan mua. Oon katellu tänäänkin taas proana- ja laihdutusdokumentteja. Mä en voi muuta kun kadehtia niitä, jotka pystyy laihtumaan niin pieniks! Mäkin haluan olla yhtä laiha ja kaunis!!!! Mä vaan sekoon näine läskeineni enemmän ja enemmän. Mä oon ihan pihalla enkä saa mitään järkevää sanottua aina kun syön, liikun liian vähän tai muuten vaan läskeilen ja lihon. Mä tahdon nauttia jokaisesta vatsan murinasta. Mä tahdon tuntea luut ja sen kuinka vatsa syö itse itseään. Tahdon nähdä peilistä vain luuta ja nahkaa!! Nyt mä lyllyn läskeissäni. Pyörittelen päässäni tekosyitä miksi olla läski eikä tarvitsisi tehdä mitään. Lihavuus tekee musta laiskan! Lihavuus on mun tekosyy olla elämättä. Laihuus saa mut haluamaan elää ja päästä kohti tavoitteitani!! Mä rukoilen, että pääsen taas laihuuden makuun käsiksi ja pääsen näistä ihramakkaroistani eroon! Mä saan paljon enemmän elämästä irti, kun oon laiha. Tällasenä läskimakkarana mä en saa aikaseks mitään ja pyörin vaan itsesäälissä! Tää ei voi jatkua näin! Mä en voi lihoa enää yhtään muuten mä roikun taas jossain sillalla itsemurhaa tekemässä, kun en kestä sitä ahdistusta läskeistä ja laiskuudestani!!

Kauneuden eteen täytyy kärsiä! ..ja sen mä aion tehdäkin!!!!

Kello näyttää 00.05 ja minä vielä valvon, sillä kävin töiden jälkeen tunnin juoksu lenkillä. Kyllä läskiperse sai liikuntaa!! Mua ällötti se miten hikosin, miten tunsin hien valuvan pehmeää kroppaani pitkin. Inhosin itseäni entistä enemmän, kun tunsin miten tissit ja jenkkakahvat hylly ja lylly juoksun tahtiin. Vihaan itseäni, koska läähätin kuin mikäkin huonokuntoinen ihramakkara.

Tänään kaveri tosiaan saatto mut töihin. Ennen töihin menoa otin neljäsatasen ja viissatasen särkylääkkeen. Särki päätä ja väsytti. Niistä oli ehkä apua, ehkä ei. Käytiin esimiehen kanssa kehityskeskustelu kuten oli jo aiemmin sovittu. Mä sain taas kerran kuulla miten mun pukeutuminen ei ole asiakaspalveluun sopiva. Ei säkkimäiset vaatteet kuulema käy. Hiuksenikin näyttävät rasvaisilta vaikka pesen ne ainakin kerran päivässä shampoolla. Mun teki mieli sitä kritiikkiä kuunnellessa alkaa itkemään, lähtee juoksemaan niin kauas ja kovaa kuin suinkin pääsisin, alkaa puolustella ja selitellä pukeutumistani ja räjähtänyttä lookkiani. Menin vaikeaksi enkä saanut sanaa suustani paisti tietysti sen, että "kyllä ymmärrän mitä tarkoitat ja puen jatkossa jotain muuta." Siis mitä muuta!! Eihän mikään vaate varmaan enää mahdu mun päälle. Farkkuja oon pitäny ties millon viimeks enkä usko että yhdetkään menee pohkeita ylemmäs. Läskiahdistus on pilvissä! Mun tekis mieli viiltää ranteet auki, hakata päätä seinään, juosta niin kauan ettei näitä läskejä oo enää mun kehossa!!

Kommenttiin sen verran, että se on erittäin hyvä kysymys milloin olin viimeks onnellinen. Olin onnellisempi laihana noin vuos sitten ennenkun aloin taas syömään ruokaa. Mä olin sillon niin onnellinen, kun vaan ihminen voi olla.. ei ainakaan läskit ahistanu. Ei se varmasti ole sellasta onnea mitä "normaalit" ihmiset havittelevat.
Kiitos GG kuitenkin kommentistasi. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta voin taata että tuota on moni muukin yrittäny jankata mulle mut se ei vaan uppoa läskiin kaaliini.

Mä meen nyt nukkumaan, että aamulla jaksan hilata itteni lenkille. Onneks ei oo töitä tai koulua huomenna, joten voin keskittyä liikkumiseen ja koulujuttujen tekemiseen ihan omassa rauhassa. Öitä pikkuset <3

Tapahtui mitä vaan tää on mun elämä eikä kenenkään muun.

En tiedä huomasko kukaan, mutta mä lisään päivittäin blogini sivun laitaan kalorimäärät, jotka syön tai juon. Teksteistä selviää mitä oon syöny tai juonu. Kaikki täällä toitottaa koko ajan mun "itsekuria", jota mulla ei ole, ainakaan tarpeeks. Ei samanlaista kuin aiemmin. Aiempaan itsekuriin verrattuna mun itsekuri on surkean minimaallinen. Asialle on tehtävä jotain!! Mä oon vaan säälittävä lihava porsas. Mä en tiedä mun painoindeksiä enkä painoa, koska en uskalla mennä vaa'alle. Tästäkin tietää ettei mulla oo syömishäiriötä, koska en käy vaa'alla. Mä oon vaan muiden vihaama itseään säälivä itsekäs paskaläski. Ei kukaan syömishäiriöinen ole käymättä vaa'alla. Ei vaan ole, siks mulla ei oo mitään häiriötä. Oon teini joka angstaa, painaa liikaa ja yrittää tiputtaa painoa. Ei muuta. Mä olin joskus keiju joka piti itsestään. En enää, koska oon syöny itseni lihavaks läskiporsaaks. Mä en kestä naamaani peilistä. Vihaan aamuja, kun edessä on uusi päivä. Ei ole mitään päälle puettavaa (paitsi lenkkivaatteet). Ei ihme että vituttaa!
Vihaan syömistä ja ruokaa niin paljon ettei mitään rajaa.

Kaikki asiat kusee eikä mikään onnistu paitsi lihominen! Ja lihoa en todellakaan halua!!!! Mun mieli tekis leikata nää läskit irti, viiltää maha auki ja repiä kaikki läskit pois. Mun maha murisee, sillä on "nälkä" vaikka eilen söin liikaa (vedin ulostuslääkettä vaikkei siitä oo hyötyä) vaikkei pitänyt syödä mitään. Mä en anna sille mitään kuin vettä tänään. Onneks meen viiteen töihin ja pääsen vasta kymmenen jälkeen niin ei tuu syötyä. Vituttaa mennä töihin finnisenä rupikonnana. Läskinä porsaana!! Mä kuvotan kaikkia. Ihan sama mitä muut sanoo, kun tiedän että aiemminkin laihduin syömällä vähän tai syömättömyydellä suht lyhyessä ajassa monta kymmentä kiloa. Suoraan sanottuna v*ttuun nää läskit mun kropasta! Se on mulle ihan oikein kärsiä, kun oon antanu itseni paisua muodottomaks läskikasaks!

Mä kävin aamulla 1h45min lenkillä ja jumppasin kotiin tultua. Liian vähän!! Ihan liian vähän liikuntaa! Tämän päivän pelastus on töihin meno vaikka se ahistaakin sanoinkuvaamattoman paljon. Missä mun itsekuri!?

Listaan itelle vielä muistutuksena asiat joita noudatan:

• Ei päihteitä
• Liikuntaa päivässä väh.1h ja jumppa
• Töihin vaikka miten ahdistas
• Ei tekosyitä
• Pitkäjänteisyyden kasvattaminen
• Riittävä uni

Tärkeimmät ainakin tuossa. Mä piiskaan läskiperseeni painamaan enemmän töitä. Täällä blogissa saa varmaan musta just sellasen kuvan, et mulla on hyvä itsekuri jnejne. Todellisuudessa oon aikaansaamaton läskipaska. Isi oli oikeessa; oon aikaansaamaton. Laiska! Mä saan tänään ne itsenäisesti suoritettavien kurssien tehtävä lippulappuset tai ainakin osan niistä. Mä alan tekemään niitä ja satsaan niihin kunnolla. Samaan aikaan mä liikun ja käyn töissä (vaikkei tässä kuussa töitä oo paljoo). Mä pistän laiskaläskipaska-minäni paiskimaan töitä ja pysyn alkuperäis suunnitelmassa enkä sekoile! Suoritan lukion loppuun, pidän työni, saavutan unelmieni kropan ja sit on ihan sama mitä mulle käy!!!!

Pyydän muuten anteeks postauksen "vihamielisyyttä" ja sitä että oon tuottanu varmasti teillekin pettymyksen!

Prkl!

Nyt tämä läskiperse ottaa itseään niskasta kiinni, sammuttaa koneen, alkaa siivoamaan, käy lenkillä ja jumppaa vaikka miten ahdistaa ja masentaa kaikki!! Ajatuskin yksin ulos menemisestä ahdistaa, mutta lenkkin on pakko tehdä! Mä menen lenkille vaikka miten paljon ahdistas! Mä oon niin epäonnistunu ihraperse etten anna itseni vaan löysäillä ja lihoo muodottamaks ihrapalloks. Mä niin vihaan itseäni!! Kyllä nousee perse sohvalta ja tekee sen mitä pitääkin!!

Fat ass

Mä heräsin kasin maissa ja aloin heti vaihtamaan huonekalujen järjestystä. Mä oon jo pitkään kaivannu jonkunlaista muutosta asuntoon, mut en oikein uskaltanu tai saanu aikaseks vaihtaa. Tänään mä kuitenkin sain. Oon tyytyväinen järjestykseen, kun nyt mahtuu kunnolla jumppaamaankin. Ainoa huono puoli järjestyksen vaihdossa on se, et mua ahistaa kaikki muutokset, pienimmätkin. Ehkä tää muutos oli kuitenkin sen verran hyvä et se ei ahista niin paljoa. :)
Siitä asti kun aamulla heräsin mulla on ollu ahdistava, mut samalla toiveikas olo. Mä en eilen syöny.

Tänään mä siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä ja jumppaan. Illemmalla dataan, katon telkkaria ja valmistaudun huomiseen. Mulla on iltavuoro ja meen viiteen. Ahdistaa. Kamala läskiahdistus eikä ole mitään päällepantavaa.

Mä niin vihaan itteeni ja läskiä ruhooni! Mä niin vihaan! Oon kunnon läski-ihraperse. Pullanaama. Kuvottava läski! Tänään mä teen kaikkeni et meen kohti kevyempää minää!

Don't think just do it

Oon aamusta asti katsonu thinspiration-videoita, kuvia jnejne. Mä haluan olla yhtä pitkäjänteinen kun ne, jotka ks. videoissa esiintyivät ja saivat aikaan tuloksia. Näkyviä ja pysyviä!

Mä kävin äsken kaupassa. Kaveri tuli mun ulko-ovelle vastaan ja saatto mut kaupalle, kun se oli ite muutenkin menossa kotiinsa. Se asuu melko lähellä. Kaupassa mä pyörin hyllyjen välissä ikuisuuden. Näytin varmaan varkaalta kaikkine kamaline lenkkeily vaatteineni. Mä ahdistuin siitä ruokien määrästä ihan järjettömästi. En muista millon olisin ollu yhtä ahdistunut. Oli tosi huippu juttu, että kaupassa käynti ahdisti ja että ruoat ahdisti! Sitä mä oon halunnukin vaikka se niin oudolta kuulostaa. Mä yritin koko ajan kaupassa etsiä jotain mistä voisin nähdä läskin ruhoni. Mä näin isot tissini, ison perseeni, läskin naamani.. näin liikaa läskiä, josta on päästävä eroon! Ei ne sanat vaan ne teot! :) Aikani katselin ja tutkin purkkien kaloreita. Päässä tako vaan lauseet; susta ei koskaan tuu laihaa, jos syöt, älä syö tuota, et voi syödä tuota, tuolla saat itestäs entistä läskimmän, tässä on liikaa kaloreita, mieti miten se kertyy sun kroppaan, tuota jos syöt oot entistä kauempana tavoitteesta, ethän sä edes halua syödä, ethän, älä osta ruokaa ei kannata se lihottaa, pysy vahvana. Tuossa vaiheessa mä siirryin suosiolla limppari osastolle, kun en sen hyllyjen välissä seilaamisen jälkeen kehdannut lähtee tyhjin käsin kassan ohi. Ostin coca-cola zeroa yhen pullon ja kävelin kotiin. Olin tyytyväinen etten ostanu muuta!

Mä tahdon entistä kovemmin laihtua! Mua niin ahdistaa nää läskit etten kestä niitä ja aion hankkiutua niistä eroon! Onneks nää syysillat alkaa pimenemään niin voin lähtee aikasemmin illalla lenkille pimeän turvin.

Nyt dataan siihen asti, et alkaa subiltä hyvältä vaikuttava leffa! Mulla on tästä nyt hyvä fiilis.. ;)

New day has come

Mä oon lueskellu tänään ja eilen mun vanhaa blogia. Tuli kamala ikävä niitä aikoja. Miten mä oon osannukaan kirjottaa paremmin tai ainakin omasta mielestä paremmin kuin nykyään. Mä päätin alkaa kirjottaa samanlailla kun ennen. En tiiä huomaako kukaan eroa, mut ehkä sillä ei oo väliä. Pääasia ehkä, että tunnen itse kirjottavani niinkun ennen.
Mä oon muutenkin miettiny asioita tämän ja eilisen päivän aikana. Mä oon liian hätähousu. Mun pitää kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja antaa aikaa painon putoamiselle. Jos kiirehdin ja panikoin otan vaan takapakkia ja ahistun entisestään. Suunnitelmani onkin kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Tästä sainkin idean koota tavoitteeni ylös:

• Ei päihteitä (viina, tupakka)
• Kaloriraja päivässä 1000, ei saa ylittää millonkaan
• Liikuntaa väh. 1h päivässä
• Päivittäin jumppa
• Joka aamu kuntopyöräily väh. 10min
• Pidä kulissit yllä vaikka tulis mitä

Näillä mennään. Mä haluan laihtua enemmän kun mitään muuta. Kuoleminen ois liian helppo ratkasu. Mä oon antanu itseni löysäillä ja ottaa löysin rantein valehdellen itelleni, et kyllä se paino putoaa yhtä helposti kun aikasemminkin. Se ei ole totta, sillä aiemminkin painon putoaminen oli kovan työn takana eikä se tälläkään kertaa tapahdu sormia napsauttamalla. Loppu surkea säälittävä valehtelu itelleni. Ei enää löysäilyä vaan kovaa työtä!

I wanna be really thin!

Perjantai ja armoton väsymys

Vielä mullakin on tällanen kroppa!

Menin nukkumaan puolikkaan unilääkkeen kanssa myöhään. Katoin telkkaria enkä saanu sammutettua sitä vaikka silmät ois halunnu mennä kiinni. Ahistaa.. läskiahistaa.. Tuntu turvalliselta nukkua telkkari päällä. Heti kun silmät sulkee alkaa armoton läskiahistus.

Mä nukun tän vklopun aikana pääni siihen jamaan, et jaksan taas. Ehkä syön, ehkä en. Liikun ja liikun. Ehkä en. Ehkä saan nukuttua ehkä en. Toivon etten tee mitään typerää. Pidän ehkä taukoa sen aikaa.. tai siihen asti kunnes pystyn. Huomiseen? :D Oon nyt tositosi väsyny ja läski. Tähän tulee muutos jälleen kerran, mutta tällä kertaa mä haluan samalla tulla paremmaks. Musta tulee taas kiltti Peppiina joka ei sekoile ylimääräsiä (mm.päihteiden kanssa tai puhu liikaa muille asioistaan etten jää kiinni).

Nothing tastes as good as beauty feels like<3

Keep going, never what

Kaloreita kulutettu yli kahden tunnin lenkin verran. Illalla juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja näin kahta muuta kaveria. Heti kaikilla tuntuu olevan aikaa, kun pistää "show:n" pystyyn heikolla hetkellä. Oon typerä eikä ois pitäny, mut oon ollu viikon ihan sekasin, mut nyt hiljalleen alkaa selviämään. Ainakin toivon niin. Tuntuu vaan et jossain se pommi oottaa ja mä murskaannun sen alle. Yhden asian pitää enää mennä vähän huonosti niin mä en kestä, sillä nyt mennään sillä rajalla. Mä jopa ahdistuksissani kirjoitin jäähyväiskirjeen, koska en osaa sanoa kuinka pahaksi ahistus voi mennä. Mä tosiaan toivon et tää ilta ois ollu ponnahduslauta tästä läskeilystä. Tää ja eilinen oli floppeja, mutta huomenna, ylihuomenna, sitä seuraavana ja vielä ens viikollakin mä kieltäydyn hankkimasta pahaa oloa itelleni ees yhdellä rusinalla, koska se yksikin rusina tarttuu suoleen ja turvottaa, lihottaa jnejne. Mä tarviin nyt tosi hyvät ja pitkät yöunet. Unilääke naamaan ja kokeilemaan, jos tää elämä vähän armahtas.

Eka tietty venytykset ---->

Voiko sitä paremmin enää ilmaista

..Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois..

- Chisu

Fb-päivitys ja läskiahistus

Anteeks etten jaksa vastata erikseen kaikille samaan kysymykseen hoitosuhteista, joten kerron sen tässä. Mä kävin psykoterapeutin ja ravitsemusterapeutin luona, mutta oon lopettanut molemmat. Enää en psykoterapiaan pääsekään, kun lopetin sen kesken vaikken olis "saanu". Psykoterapeutti oli yksityinen ja kela makso sen. Lopetettuani terapian ominpäin kesken, en koskaan enää saa kelalta tukea terapiaan vaan joudun, jos haluaisin mennä terapiaan, maksamaan omasta pussista koko lystin. En ole tosin menossa. Lopetin sen koska oon tyhmä, läski.. en tiiä. Mä vaan haluun pois, en apua, vaan pois. Kuolla.

Kävin lenkillä. Säälittävällä. OontänäänniinepäonnistunuihrapaskatankkeriettenvälitävaikkaminuttapettasmikäolisvaantoivottavaaseolishelpotusVihdoinmäpääsisinpoistästäelämästä,kaikesta.

Mä söin tänäänkin. En ees oksentanu. En jaksa, oon siihenkin niin väsyny nyt. Mä en jaksa. Mut enpä syö taas enää vähään aikaan.. tai pitkään aikaan. En tosiaankaan syö! Pari kaveria huolestu mun fb-päivityksestä ja soitti, tulivat jopa käymään. Nyt pelkään, että mun elämään puututaan ja sekaannutaan. Joudun lihavana jonnekin syöttölään nappihuuruiseksi paisumaan entisestään. Mä en ihan oikeesti ole vielä ees laiha! Mä tiiän ettei kukaan täällä usko sitä, koska syön vaan jääpaloja jne. mut eihän se paino hetkessä tipu varsinkaan, kun eilen ja tänäänkin söin vähän. En paljon, mutta söin kuitenkin ja kaikki on liikaa. Ei kiitos tähän mitään "elimistö menee säästöliekille"-juttua. Tiedän! Ja en halua kuulla asiasta enempää faktoja, kun alkaa ahistamaan enemmän. Tai toisaalta haluan.. haluan niin pahan ahistuksen, että saan aikaseks lopettaa elämäni tähän. Tänään! En jaksa enää yhtään hengenvetoa. Mä en jaksa enää olla enkä hengittää. Mä tahon pois eikä mun kroppa anna mun mennä. Tää on niin väärin, et sattuu. Ja niin sen pitääkin!!

Ja kuten varmasti ootte huomannu. Tää on vaan taas huono päivä. Huomenna kaikki on ns. paremmin ja taisto läskiä vastaan jatkuu, jos oon valitettavasti elossa sillon vielä (voinko enempää teinimmältä kuulostaa!?). Pakko oli purkaa tänne, kun kaikki kaatuu niskaan.

Tapa minut nyt äläkä anna armoa

Se on tehnyt tulojaan jo pitkään. Olen tiennyt sen ja viimein sen lopulta tajusin täysin. Olen yksin eikä mulla ole enää paikkaa mihin mennä. Olin eilen porukoilla yötä. Ne ei ois halunnu mua sinne. Mulle sanottiin vaan haista paska. Yritin olla omissa oloissa, huomaamaton, lähdin aikaisin isin kyydillä pois. Ne ei halua mua! Ainoa ystävänikään, joka asuu muualla ei enää vastaa mun puheluihin, tekstareihin tai fb-viesteihin. Se ei halua enää olla tekemisissä, koska ei vastaa. Vähemmällä en asiaa olisikaan tajunnu. Tässä maailmassa ei ole enää ketään tai mitään paikkaa mihin voin mennä. Se on mulle ihan oikein olenhan paha. Mä kuolen.. mä kuolen yksin eikä kukaan ees huomaa. Ja se vaan on niin helvetin oikein mulle että pitäis varmaan vaan nauraa.

Mä söin eilen vähäsen. Huono idea. Nyt turvottaa ja on paha olo. Ruoka oli vaikeeta saada alas. En tykänny yhtään mausta, hajusta, siitä miltä se tuntu suussa. Siitä miltä se ruoka nyt tuntuu suolistossa, kun se ei halua poistua.. Nesteetkin on kertynyt koko kroppaan. Mä tahdon vaan tappaa itseni. Mä tahdon laihtua, kuihtua pois. Mä en tahdo olla enää täällä. Mä en jaksa ja mä tajusin ettei mun tarviikaan. Mä jatkan tätä niin kauan että kuihdun niin pieneks ettei kroppa enää jaksa ja nukkuu pois. Mä kidutan sen läskin pahan omanitseni itsestäni pois. Hinta on kova mutta sen arvoinen!!

Oon aamun aikana siivonnu ja jumpannu. Kohta puen ja lähen lenkille.

 Oon aamun aikana siivonnu ja jumpannu. Kohta puen ja lähen lenkilJa niin vaan muu maailmaa kulkuaan ja mä jään yksin.
Eikä kukaan edes sitä huomaa.
Annan niiden unohtaa mut.
Se on kaikille parempi
jopa mulle.

Elämästä irtonainen

Kiitän suuresti Kuuraa tunnustuksesta ja palkinnosta. Mutta pahoittelen etten jaksa miettiä kenelle annan sen eteenpäin. Koen suurta syyllisyyttä etten tee sitä! :(

Unirytmini ollessa hieman hakusessa taas huonosti nukuttujen öiden takia, sain nostettua ruhoni sängystä vasta kymmenen aikaan. :( Mä nukuin niin huonosti etten ees viitsi kuvailla sitä. Mustat silmänaluset, tajuton päänsärky, kipeät jäsenet ja etova olo.
Oon muuten taas alkanu huomaamaan, et kirjottaminen on hankalaa etenkin yhdyssanat. Älkää ihmetelkö mun kirjotusvirheitä sitten. Ihan typeriä sellasia. Pää on vaan täynnä skeidaa eikä toimi, joten sen näkee postauksistakin. Tosin luen ne ainakin kahteen kertaan ja kirjottaessakin korjailen monta kertaa virheitä. :s

Tänään mä siivoan ja jyrsin jääpaloja. Jäädyn ja yritän jaksaa mennä lenkille. Mä oon laiskaläski. Miten mä saatoinkin antaa itteni nukkua noin pitkään enkä käyny aamulenkilläni. Läskiahistaa ja masentaa syystäkin..
Onneks sentään maha on tyhjä ja murisee. "Vähän" heikko ja oksettava olo. Mä nautin tästä tyhjyydestä<3

Kuollut elävien kirjoissa

Kävin aamulla 1h5min lenkillä ja heti lenkin jälkeen lähin kotiin. Ärsytti ja väsytti. Olin raivoissani enkä tiiä ees miks olin niin raivoissani. Läskiahisti. Teki mieli ajaa auton alle vähintäänkin.
Kotona kävin suihkussa, meikkasin ja imuroin sit lähin koululle. Kävin juttelemassa rehtorin kanssa kursseista. Mun ei tarvii tässä jaksossa sittenkään käydä matikan kurssia eli teen itsenäisenä kaikki kurssit, jotka tässä jaksossa teen. Helpottaa mut ahistaa, kun en saa opettajia kiinni et kysysin mitä tehtäviä jne. teen. Yhen open sain kiinni ja aamulla pitäs hakee tehtäväpaperi koululta.
Koululla meni varmaan pari tuntia. Puhuin liikaa. Vitun typeräläskipaskalehmä minä!! Rehtorikin nauraa mulle oon niin säälittävä läppä. Onneks mun liika puhuminen autto mulle sen ettei tarvii istua koulussa kaikkien laiheliinien seassa itse läskinä ahistelemassa sitä miten haluan lenkille enkä malta keskittyä.

Kotiin päästyäni katoin muutaman jakson miehen puolikkaita boksilta, järsin jäädytettyä vesi/rasvaton maito-juttua ja lisäsin siihen vähän kaakaojauhoo. Lihoin tuhat kiloa, vähintään. Nyt maha on sekasin maidon takia. Turvoksissa ja vessassa joutuu ramppaamaan koko ajan. Nukuin parinkymmenen minuutin päikkärit, itkin ja viiltelin, kun en ahistuneena ja fiksuna tyttönä taas muutakaan jaksanu keksiä. Nyt oon entistä väsyneempi. Mä haluaisin nukkua pois. Musta tuntuu että mä oon muiden kiusaks elossa.. Kuollutta yritetään elvyttää turhaan, ei musta koskaan enää tuu elinkelpoista. Vihannes mikä vihannes. Mä taidan olla ainut joka uskaltaa myöntää sen tosiasian ääneen.

Kaunis kiitos ihanaiset kommenteistanne. Ne lämmittää mieltä ees vähäsen kaiken tän keskellä<3

Heräsin enkä saa enää unta

Sain jossain yhdentoista maissa unta, mut nukuin siitä asti levottomasti. Tätin koira herätti puolisen tuntia sitten eli kolmen jäljestä ja siitä asti en oo saanu unta. On aamuyö ja oon tädillä enkä voi lähtee lenkille. Turhauttaa. Mä otin onneks oman kannettavan mukaan, joten voin datata sen aikaa et on aamu ja pääsen lenkille. Muistin kaiken lisäks äsken et mulla alkaakin huomenna matikan tunnit kahdeltatoista. Se tarkottaa et pitääkin raahautua koululle vähintäänkin yhdekstoista, kun käyn parin opettajan luona sopimassa kursseista, jotka suoritan itsenäisesti. Ahistaa. Mä en oo ollu millään tunneilla pitkään aikaan. Ei mulla oo tässä jaksossa kun 6h yhteensä ja vaan kolmena päivänä viikossa, mut sekin tuntuu olevan liikaa. Mä yritän jotenkin saada matikan kurssin suoritettua, päästä ees läpi.

Aamun tulokin stressaa, kun joudun miettimään pääni puhki millä selitän sen etten syö aamupalaa. Miks en oo syöny tätin tai mummon nähden ruokaa pariin päivään, jotka oon tätin ja mummon luona viettäny. Mummo on yötä täällä tätillä kans ja koko ajan melkein tyrkyttää ruokaa ja yrittää lihottaa mua, mut mä en syö. Mua ei kukaan enää paisuta. Mä en halua paisua enempää!

Pää ja niskat on jumalattoman kipeet, joka jäsentä särkee ja on heikottava olo. Mua läskiahistaa enkä halua valvoo, mut unikaan ei tule enää. Hitto. Mä niin vaan haluaisin jo et ois ilta eikä tarviis enää koskaan mennä kouluun tai miettiä mitään "millä maksan elämiseni"-tyylistä. Pakko jaksaa koulua ja töitä, kun ei muuten tuu toimeen tai saa opintotukia. Onko mitenkään mahdollista saada vaikka varhaiseläkettä tai jotain ettei tarviis yrittää jaksaa käydä koulua melkeinpä pelkkien opintotukien takia? Auttakaa! :(

Ulkoilua ja päänsärkyä

Kävin 7vee serkkuni kanssa ulkona. Juoksutin sitä ja sain itekin siinä juosta oikein olan takaa.. Kaloreita kulu mikä enemmän kun hyvä asia.
Takasin tädin luo kun päästiin niin opetin serkkuani lukemaan ja luin sen kanssa aapista. Mä en oo kovin kärsivällinen lapsien kanssa, mutta tänään mä ihme kyllä päänsärystä ja väsymyksestä huolimatta jaksoin malttaa mielini ja olla kärsivällinen. Oon tyytyväinen, et kerranki taisin osata olla ihminen. Illalla meen vielä vanhemman serkkuni kanssa hallille kattoo sen harkkoja.

____

Päivän fiiliksiä:

Mä oon huomannu mitä enemmän mä säntäilen suunapäänä paikasta toiseen ja oon "näkyvä" elämässä niin sitä enemmän tulee ongelmia. Mun on siis parempi olla yksin omissa oloissa, kotona, lenkillä ja töissä ja välillä koulussa. Mun pitää lakata hengittämästä, mut sekin ajallaan..

Mulla maistuu edelleen raudan/verenmaku suussa. Mä en tiiä miks. Päätä vihloo ja huimaa. Ahistaa ja on läskipaskarumanorsu-fiilis. Mun tekis mieli niin satuttaa itteeni.. ja teenkin niin.. Mun ei tee mieli syödä. Mä en ansaitse enkä halua syödä. Ruoka ahistaa. Elämä ahistaa. Läskit kropassa ahistaa liikaa. Mä haluan vaan vajota maanalle ja pysyä siellä.

Ja edelleen mä jaksan nauttia ja oon ilonen jokaisesta heikotuksen tunteesta, pyörryttämisen tunteesta. Jokaisesta kylmänväreestä ja kylmyydestä joka kumpuaa luista ja ytimistä eikä mene ohi vaatteita lisäämällä. Mä tahdon vaan laihtua enemmän kuin mitään muuta! Mä oon väsynyt tähän maailmaan ja mä aion löytää siitä tieni ulos.

Maanantai

Oli sellanen viikonloppu, että toista samanlaista en enää halua! Mua ahdisti ja ahistaa edelleen vieläkin enemmän. Eilen en enää kestäny ja menin mummolle yöks. En oo saanu kaveria moneen päivään puhelimella kiinni. En tiiä mikä sillä on.. Mä tarviisin jutella sille. Mä en vielä tänäänkään halua olla yksin kotona joten raahauduin tädille ens yöks.
Elämä ahistaa, seinät kaatuu päälle ja sitä rataa. Kaikki tuntuu menevän täällä blogissa kuin oikeessa elämässä päin helvettiä. Ensin syytetään valehtelusta ja sitten matkimisesta.. mä en taida osata tehdä mitään oikein. Mä en jaksa enää. Oon pahoillani jos oon loukannu jotakuta. Ei ole ollu tosiaankaan tarkotus. Mulla on taipumus tehä kaikki väärin.. sitä mä oon kuullu koko pienen ikäni.

Eilen lenkkeilin 2 tuntia. Tänään 1h10min, jumppasin ja pyöräilin about puol tuntia. Kohta lähen viemään 7vee serkkuni ulos leikkimään, joten siinä tulee vähän liikutettua tätä läskipersettäni.

Mitä mun pitäs sanoa tai tehä et en olis niin paha ihminen? Älkää tekin alkako vihata mua täällä..