Pelosta

Ei ole tätä arvotonta läskip*rsettä näkyny koneella nyt muutamaan päivään. Menee liikaa ahmintaan 4-viljan puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää ja päärynä pilttejä. Muuta en osaakaan. Liikkunu oon päivittäin niinkun pitääkin, silti liian vähän. Ei tunti tai kaksi ole mitään, kun vuorokaudessa sentään on 24 tuntia, joista tunnin tai pari, jos liikkuu, on se ihan liian vähän. Suorastaan naurettavan vähän! :( Tänään laitoin läskit höllymään lenkillä. Hölkkäsin ja kävelin 1h35min. Suurimman osan hölkkäsin. Yleensä tähän ks. lenkkiin menee kävellen 1h50min ja hölkäten/kävellen 1h45min. Menen yleensä samaa reittiä ja samaa vauhtia. En siis tajua miten tänään ihan samassa reitissä meni 10 minuuttia normaalia vähemmän. Osa tiestä oli vaikeeta hölkätäkin, kun osaa tiestä ei ollu aurattu. Ärsytti juosta lumessa ja hirveessä lumisateessa.

Aamulla ennen matikan tunteja, jumppasin, tein 100 x-hyppyä ja poljin vähäiset 10 minuuttia kuntopyörää niin, että hiki tuli. Vaikea oli nousta sängystä ylös vaikkei niinkään väsyttäny. Päätä särki ja jäseniä. Ihan sama. Vihaan tätä olotilaa, kun mikään ei huvita, ei innosta.. haluaisin vain lakata olemasta. Nukkuminenkaan ei luonnistu kunnolla tai nukkumaan menosta on tullu taas vaikeaa. Ajatus aamuista masentaa entisestään. En tahtoisin tehä tai olla mitenkään päin, missään. Kaikki pelottaa liikaa. Pelottaa jos menkat tulee taas, pelottaa jos kela perii tukiaan takaisin, pelottaa etten pääse kursseja läpi, pelottaa että lihon, lihon ja lihon.. pelottaa niin, että lamaannun.. :(
Koen vain epäonnistuneeni tein mitä tahansa. Mikään ei saa mielialaa nousemaan. Koneellakaan ei oo ollu innostusta käydä enkä tosin oo uskaltanukaan. Oon pelänny kommentteja ja muutenkin epäonnistumiseni kertomista teille rakkaille pikkusille. En tahtoisi tuottaa enää pettymyksiä itelleni tai teille. Mun täytyy lopettaa epäonnistuminen.

Itsesääli

 Juuri nyt tekis mieli tehä itelleni jotain ikävää, lopullista. Paha olla ja ahdistaa. Tekis mieli paeta osaa kommenteista. Tiiän olevani typerä teini idiootti, joka ei osaa edes laihduttaa. Oon ansainnu kaiken pahan päälleni!

Syömiset:

• 2dl 4-viljan puuroa  ~260kcal
• 1dl mehukeitto ~9kcal

Liikunnat: 

• kävely/hölkkä lenkki 2h55min
• 100 x-hyppyä
• jumppa

Vaivan itsesääliin sättimään itseäni etten osaa mitään. Kukaan ei tunnu ymmärtävän miks syön kuin syön tai en syö. Miks teen niinkuin teen. Kyllähän mä varmasti söisin ja dieettaisin "oikea oppisesti", jos syöminen ja ruoka ei olis niin ahdistavaa. Yksin tällä tiellä seistään ja tuulta vastaan kävellään. Luulin jonkun ymmärtävän. Turha vaiva. Eihän niin ole ennenkään tapahtunu. Enkä syytä siitä ketään muuta kuin itseäni. Olen viallinen läski.. :(


Viikonloput teille pikkusille! Olkaa mua viisaampia<3

Extra-jumppa

Lisäänkin iltasuunnitelmaani vielä:

• 100 vatsaa
• 100 selkää
• 100 jalkaa (molemmille jaloille)
• 20 punnerrusta

En voi muuta kuin ihmetellä kroppani suuruutta. HYI HELV****! :(

Kyllä läski aina tekosyyt keksii

Vielä minäkin näytän tältä!<3

 Eilen minä annoin itseni luuseroida. Olla läski ja epäonnistua. Minä lintsasin viimeiset matikan tunnit. Vollotin eilen taas. Eilen minä otin puhelimen suureen kouraani ja soitin entiselle psykoterapeutilleni ja juttelin pintapuolisesti siitä, että tahtoisin ottaa ja lähteä nyt jonnekin hoitoon, pois, kauas, jonnekin missä tulen uutena ihmisenä takaisin. En puhunut liikkumisistani, syömisistäni tai varsinaisista laihdutus-ajatuksistani koko puhelun aikana. Sanoin, että tahdon tämän olevan ohi ja etten enää jaksa. Nauroin mielessäni, sillä tiesin puhelun olevan vain varmistus, sille etten tosiaankaan aio lopettaa elämäntyyliäni. Puhelun aikana ja jälkeen ymmärsin voimakkaammin ettei ole mitään sairautta, ei ole mitään ongelmaa (muuta kuin ylipainoni) enkä todellakaan halua muuta kuin laihtua pieneksi ja  kauniiksi hinnalla millä hyvänsä. Ei mua kukaan laihduta, ei kukaan voi puolestani olla syömättä. Vain minä itse voin laihduttaa ja olla syömättä. Vain minä ja elämäntapani<3 Olen rehellisesti sanoen nyt myöntänyt itselleni ettei ole mitään ongelmaa. Puhelun myötä kaikki epäluulot sitä kohtaan olenko todella valmis kuolemaan elämäntyylini vuoksi vahvistui - minä olen valmis olemaan laiha hinnalla millä tahansa! Itsekästä se on, mutta olen valmis kuolemaan tämän vuoksi. En aio luovuttaa vaikka eilen koinkin taas vastoinkäymisen illalla sorruttuani ahmimaan 4-viljan puuroa noin 4dl. Ja myös kiellettyjä ruokia. Rasvatonta jogurttia, ruisleipää kaks pussillista (läskiläskiläskiläski, ei ihme että lihon) ja 12 päärynäpilttiä! KIELLETTYÄ! LIHOTTAVAA! Menin ja oksensin ainakin osan. Osa jäi lihottamaan minua. Lihon, paisun, kasvan, lihon..

Tänään otin laksa-tippoja ja paastoan. Mulla oli tänään 14-15.20 koulua, joten kerkesin käymään heti aamusta, kun sain ysin aikaan kermaperseeni ylös sängystä lenkillä. Lenkillä hölkkäsin suurimman osan lenkistä, johon meni säälittävät 1h40min. Kotona jatkoin hikoilua. Tein 100 x-hyppyä, jumppasin ja poljin 50 minuuttia kuntopyörää. Läskinaama yli satasenttisine perseineen tuijottaa peilistä irvaillen. Se nauraa ja itkee samaan aikaan. Viha, suru ja epätoivo vuorottelevat. Mikään ei saa estää minua laihtumasta. Minä haluan laihtua. Minä en voi elää tämän kokoisena. Mun täytyy alkaa syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Mun täytyy tsempata ja oppia itsekuria eikä aina vain paasata suu vaahdossa siitä kuinka haluan laihtua. Pelkkä halu ei riitä! Täytyy tehä laihtumisen eteen enemmän. Ei riitä liikkua säälittävän vähän ja mättää ahmia sitten kiellettyjä ruokia. LEIPÄ LIHOTTAA! Ruisleipä on kiellettyjen listalla aivan kuten päärynäpiltit ja rasvaton jogurtti! Mun lahoon läskinuppiin täytyy hakata ymmärrys siitä ettei kiellettyjä saa syödä!

Mahdollisimman pienet vaatteet käyttöön. Nytkin mulla on päällä t-paita, josta läskit pursuaa. Shortsit, jotka repee mun päällä. Pohkeet on paljaana, jotta voin nähä miten läskit niistäkin on tullu. Itku ei auta! On laihduttava. Alettava tekemään töitä laihtumisen eteen.

Vielä huominen 4h koulua ja sitten on viikonloppu, joka on haaste. Kuinka onnistun pysymään kurissa. Kasvattamaan itsekurin ja luomaan nahkani uudelleen. Karistamaan ylimääräiset kiloni ja tekemään elämästäni parempaa. Mun on onnistuttava laihtumaan oli sen hintana sitten kuolema tai sairastuminen. Sen mä nyt tiedän, että kaikki tää mun touhu on vaan läskeilyä nyhväämistä ja ratkasu kaikkeen on laihtua. Sano kuka mitä tahansa. Minähän vielä laihdun!
Jatkan hetken keikkumista jumppapalloni päällä ja lueskelen teidän blogeja. Sit alan tekemään thinspo-leikekirjaa ja käyn pesulla ja venyttelen. Ysiltä Dieetit vaihtoon!<3 Aamulla on uusi päivä edessä ja mahdollisuus valita onnistua!

Sentit kasvaa siis mä vaan lihon!!

Siivosin aamulla ennen kouluun tuloa. Myöhästyttiin sen takia kaverin kanssa viis minuuttia. Tällasella kermap*rseellä menee aina ikuisuus tehä mitä vaan. Lenkillä en saa senkään vertaa aikaani kulutettua. Liian vähän vaan. Oon ihan idioottiläski!
Mulla on nyt kaks tuntia hyppyjä ja vietän sen ajan koulussa vaikka voisin olla lenkillä. Ahistaa ja on läskiolo. Mä en enää luota peileihin, ne valehtelee mun laihtuneen vaikken ole. Mittanauha kertoo toista. Eilen lantion ympärys ja reidet näytti sentin tai kaks isompaa. Mun massiivisen selluliittiperseen ympärys oli 101-103 välillä riippuen miten sitä mittas. SIIS YLI SATASENTTIÄ!! Eilen meni ilta itkemiseks ja reiteen nyrkillä hakkaamiseks. Itkin niin että vielä aamullakin oli silmät turvoksissa. Nyt mulla on vaan kauhee päänsärky, väsymys ja masentunu olo. Mun on pakko laihtua! Täällä koulussakin oon koko koulun läskein. Ihmiset vaan laihtuu ja mä lihon. Mussa on vikaa. Kaikki on niin pieniä ja laihoja. Mä en tajua miten musta tuli näin isohartiainen ja isoperseinen läski. Syömällä tietty, mutta ilman sitäkin oon iso! Nyt kun syön oon sitäkin isompi läskikasa! Mun on pakko laihtua! Oon kitannu coca-cola zeroo ja vettä jonkun verran nyt aamun aikana. Pohjaton kuilu ei jätä mua silti rauhaan. Se vaatii rauhottelua ja eilisen itkemisen takia lohdukettä. Se kaipaa suunnälkään ahmimista. Se halua ruokaa. Mun on pakko laihtua. Mä en voi luovuttaa. Ei oo sellasta vaihtoehtoa, ei ole! Mä taistelen itteni laihaks. Laihemmaks kun ikinä! Tää homma on oikeesti psykologista. Mä pystyn voittamaan pohjattoman kuiluni ja olemaan vahvempi kuin kukaan uskoo. Mä haluan laihtua, mä toivon laihtuvani enemmän kuin koskaan ennen, mä laihdutan ja mä aion laihtua! Tänään heti koulusta lenkille ja sitten x-hypyt ja jumpat. Jos syön, syön vähän vaikken oo ansainnu vähääkään ruokaa. En saa syödä eikä mun pidä syödä. Syöminen on yliarvostettua ja väärin! Mä en syö.

Vihaan sanaa NORMAALI!

Tänään on ollu kyllä niin hajottava päivä että tekis mieli ahmia puuroo ja jogurttia. Lisäks ruisleipää ja hedelmäpilttejä! Niin, että maha repeis ja lihosin vaan enemmän kuvottavammaks ihrapaskaks ja saisin keksiä itelleni syyn jäädä kotiin uikuttamaan läskejäni.
Oon niin väsyny etten tiiä mistä alottaa.. Aluks meni ihan jees äikän tunnit. Niiden jälkeen kävin hakemassa ruotsin kokeen ja sain samalla kurssin arvosanan, joka oli NELONEN! Siitäkö riemu repes. Menin vessaan ja itkin. Kokosin itteni vähän aikaa vinguttuani läskejäni ja tyhmyyttäni. Menin portaikkoon, jossa ei yleensä liiku ketään. Kelasin siinä asioitani ja ulkonäkööni ja aloin pillittämään uudelleen. Tällä kertaa matikan opettaja tulikin ulko-ovesta. Käänsin pääni poispäin ettei se huomaus mun itkevän. Eipä onnistunu. Se kysy mikä mulla on ja mä en tietenkään kertonu vaan sanoin, että kaikki on hyvin. Se jatko matkaansa, onneks! Se oiskin puuttunu, että se ois jääny tenttaamaan enemmän.
No eipä mitään. Koulun jälkeen kaverin kanssa mentiin samaa matkaa kotiin. Se sano, että näytän vihaselta. V****! Näytän naurettavalta idiootilta. Vihanen mä oonkin. Itelleni. Painostani. Epäonnistumisestäni kaikessa. Itsekurittomuudesta. Se kyseli mikä mulla on jnejne. Aloin melkein samantien vuodattamaan "haluan kuolla, oon läski, mistään ei tuu mitään"-juttujani. Onneks jonkinlainen suodatus toimi mulla kuitenkin enkä ees pahasti avannu sille ajatuksiani. Silti tarpeeks, liikaa! Se sano mun haukkuessani itteeni läskiks, että "sähän oot ihan normaalipainonen". NORMAALI, minä vihaan yli kaiken tuota sanaa! Normaali tässä kropassa on sama kuin läski. Normaali tarkoittaa, että oon paisunu vieläkin läskimmäks. Kaikki näkee sen. Ne muistuttaa mua siitä. Ne nauttii siitä, että ne on laihoja ja mä taas läski!
Kotona menin suoriltaan vessaan ja viiltelin ehkä jopa tikattavan syviä haavoja ranteeseen. Verta ne taitaa vuotaa vieläkin. En jaksa katsoo, kun vuorasin ne paidan, sellasen käsihanska-sydeemin alle ja villapaidan. Hakkasin päätäni ja jalkojani nyrkillä. Itkin surkeuttani. Sen jälkeen kokosin itteni ja soitin kaverille. Sanoin ettei mulla oo oikeesti halua tappaa itteeni tms., että mä oon vaan väsyny, kun en nukkunu paljoo viime yönä ja sit se ruotsin koekin meni penkin alle kauniisti sanottuna. Olin ilosen ja reippaan kuulonen.
Mieli huutaa hoosiannaa ja mä vihaan näitä rasvamakkaroitani!

Eilen olin jo suunnitellu syöväni koulun jälkeen, joten söin 1dl 4-viljan kaurapuuroo veteen tehtynä tietty ja yhen porkkanan. Perään heti 100 x-hyppyä. Niitä tehdessä kiitin niiden keksijää! Nyt oon kohta juonu kaks litraa fun lightia. Mieli tekis lähtee kauppaan ostamaan ahmimis-jogurttejani ja ruisleipiäni, kun en minä kuitenkaan laihdu. Lihon vaan vaikka tekisin mitä. Ahmisin, koska musta ei oo mihinkään. Ahmisin, koska mua väsyttää ja haluan sammua yli-täyteen-ahdettuun-läskiolooni.

Pyydän anteeks tätä mua-vituttaa-sävyä tässä postauksessa, mutta ei taida tulla teillekään yllätyksenä, että olen paska ihminen, joka ei osaa mitään eikä kykene muuttumaan laihemmaks. Eikä tosin ole mitään uuttakaan - ainahan mä kuulostan vittumaiselta läskiltä!
Tiedän, mitä äiti ja mummo tähän mun väsy ja ärsytys oloon sanos. Niiden ratkasu olis tähänkin: sun pitää syödä. Niiden syöminen tarkottaa kaikkee lihottavaa. Kaikkien mielestä ois hyvä, jos mä vaan söisin ja söisin ja söisin, ja niinhän mä aina teen. MÄ VAAN SYÖN! Sen taidon mä hallitsen. Syömisestä mä saisin varmaan jonkun pokaalin, jossa lukis: Peppiina maailman läskein ja rumin ahmatti, jolla on pohjaton rasvamaha!
Oon tehny eilisestä asti raivoamista mielessäni kanelin kaloreita. Miten maustekanelissa voi olla niin paljon kaloreita! En käsitä! Läskipohjaton mahani pistää suunnattomasti vihaksi, sille ei riitä mikään. Ei edes ne 160 kaloria, jotka olen tänään syönyt. Mikään ei riitä sille. Se tahtoo lisää. Mä tahdon kuolla. Mä en kestä tätä elämää. En kokeita, koulua, en varsinkaan painoani ja tyhmyyttäni!!
Kuka teistä tietää paljon 1dl 4-viljan puuroa painaa? Mulla ei oo keittiövaakaa ja siinä puuropaketin kyljessä lukee, että 40g on 130 kaloria. Onko 1dl sama syömässäni puurohiutaleissa sama kuin 40 grammaa?

Itsemurha - se mun on tehtävä.

Aika tulee, ottaa ja jättää

Maanantai-illan kunniaks päätin vielä lähtee purkamaan kofeiini-hiprakkaani luisteluradalle. Ei tainnu olla hyvä nauttia niin paljon kofeiinia eilisen päivän aikana. Oli ihan sekava-häsä-mitä-teen-olotila. Ei tienny miten päin olis. Vieläkin käyn vähän kierroksilla. Tänään en kyllä juo kahvia tai ota kofeiinipilleria :D
Luistelin tunnin ja kuuntelin mahan mourintaa.

Yöllä mä sain unta pari kolme tuntia, jos sitäkään. Heräsin vessaan ja palelin. Vedin päiväpeiton täkkini lisäks päälleni korviin asti. Päätäkin palelti. En viittiny kovin kauaa tapittaa seiniä ja kattoo, kun uni ei tullu enää vessassa käynnin jälkeen, joten aloin lukemaan Sh kirjaa Rakastaako kundit laihoja, sain sen luettua parissa tunnissa. Kirjaa lukiessa suunnittelin jo mitä teen seuraavaks, kun tiesin etten malttas ja jaksas koittaa saada unenpäästä kiinni. Puin lenkkivaatteet ja lähin lenkille. Kaupunki oli tyhjä, suorastaan autio. Muutama rekka ja postinjakaja loppulenkistä tupsahti tielle, ei muuta. Vain minä ja kuu. Sain lenkkeillä kerrankin 1h20min kaikessa rauhassa pelkäämättä ihmisten tarkkailevaa katsetta. Tosin onnistuin mielikuvituksessani kuvittelemaan kaiken maailman läskeistäni kiinnostuneet kyylät ikkunoihin kyttäämään mun menoa. Minä ja mun suuri napa, ainoa oikea maailmannapa tai niinhän mä kuvittelen.
Tein pienen noin viiden minuutin juoksu pyrähdyksen erään puiston halki. Pakkanenkaan ei ollu niin paha, että ois käyny armottomasti mun kurkun kimppuun. Sain juosta pienen hien pintaan.

Kotona aloin tuhertamaan, vaatteet riisuttuani, sataa kappaletta x-hyppyjä niin hiljaa kuin suinkin etten jumboilullani herättäisi alakerran pullatätiä kesken sen kauneusunien. X-hyppyjen perään jumppasin ja pistin vedenkeittimen päälle. Siinä välissä tosin oli pakko rasvata rystyset, jotka oli jo päässeet kuivumaan vereslihalle. Kittasin kupin vihreetä teetä ja vähän coca-cola zeroo.

Maha muistuttaa mua itsekurittomuudesta. Valinnoista ja vastuusta. Ison ihmisen pitää osata hillitä ja hallita itsensä - niin se vain menee. Kuriton läskivalas-minäni huutaa kaikki-ruoka-tänne-ja-heti, mutta ehei, eihän se niin mene. Mihinkä tää maailma menee, jos kaikki toimisivat niin, että söisivät? Syöminen on itsekäs teko! On käsitettävä tekojensa seuraukset, niin monessa mielessä, syömisenkin ja syömättä jättämisen. :)
Illalla tosin aion syödä jotain pientä.

Mulla on noin viitisen tuntia ennen koulun alkua. Mä taidan ehkä ottaa lyhyet unet tai olla vaan koneella sen ajan lukemassa teidän blogeja ja metsästää uusia ulottuvuuksia thinspo-maailmasta. Eiköhän tuokin aika vilahdi vaikka seinään tuijottaen ohi ennenkuin kerkeän edes huomaamaan sen menneen. Niinhä se aika aina tekee. Tulee, ottaa ja jättää - ei mitään.

Ps. Huomatkaa edellinen postaus, johon listasin syömishäiriö kirjoja.
Kivaa ja ilosta tiistaipäivää teille ihanille<3

Sh kirjoja

Lukijan, Iamgoingtobeperfect, pyynnöstä tällanen postaus, jossa on eri syömishäiriö kirjoja kera mun oman mielipiteen ks. kirjoista, joista vielä muistan juonen. Toivottavasti tykkäätte :))

• Kira Poutanen - Ihana meri
  Pidin kirjasta ja oon lukenu sen useampaan otteeseen. Kirja inspas laihduttamaan ja pysymään vahvana! :)
  
• Laura Hakala - Siskonmakkarat
  En pitäny kovinkaan paljon tästä kirjasta.
  
• Laura Honkasalo - Enkeliluinen tyttö
  Menee Ihana meri-kirjan kanssa samaan kategoriaan. Tänkin kirjan oon pari kertaa lukenu. Tykkäsin paljon ja suosittelen lämpimästä lukemaan!
• Kirsty White - Rakastaako kundit laihoja
  Sain tänä yönä luettua juuri tämän kirjan. Pidin kirjasta. Siitä sai hyviä ja kannustavia laihdutus-vinkkejä.
  
• Hannele Huovi - Madonna
  Muistaakseni kirja oli ihan ok. Luettava.
  
• Tuula T.Matintupa - Lasilintu
  Tykkäsin ja lukenu oon pariin otteeseen! Suosittelen lukemaan tämänkin :)
  
• Sofi Oksanen - Stalinen lehmät
  En pitäny kirjasta, mutta Sofi Oksasen kirjotustyylistä pitävien kannattaa lukea kirja.
• Reija Kaskiaho - Pientä purtavaa
  Oli ihan hyvä. Sain tän luettua sunnuntaina. Ei itelle oikeen iskeny, koska oli bulimiasta kertova kirja. Itseä kiinnostaa enemmän anoreksia-kirjat :)
  
• Gudrun Eva Minervudottir - Nukentekijä
  Kirja oli pitkäveteinen, joten jätin kirjan lukemisen kesken. Menetteli ja aion lukee vielä joskus kirjan kokonaan.
  
• Marianne Käckö - Tapa minut äiti!
  Kirja teki lähtemättömän vaikutuksen ja ehdottomasti suosittelen tätä anoreksiasta kiinnostuneille lukemaan! Oon lukenu kirjan 4-6 kertaa ja mulla on se omanakin! :D Kirjasta sai paljon kannustusta ja tsemppiä jatkaa laihdutusta!<3
  

Tässä vielä jokunen sh kirja, joita en muista lukeneeni tai en ole vielä lukenut.

• Asta Ikonen - Mia ja muutosten kevät
• Emma Marjakangas - Ei yksin
• Marya Hornbacher
• Tuija Kiuru - Viehkeästi poikkeava normaali
• Sakari Koivunen - Jääprinsessa (tämän kirjan itseasiassa alotin lukemaan, mutta jätin kesken)
• Sara Saarela - Mun on pakko

Voi olla mahdollista, että joku kirja saatto unohtua. Luen suht paljon enkä kirjota niitä yleensä mihinkään ylös (paitsi tänne ehkä), joten en aina muista mitä oon lukenu ja mitä en. Jos tiedätte lisää kirjoja sh kirjoja niin kertokaa ihmeessä!<3

Tipasta tulee tapa

Maanantai päivästä selvitty! Koulussa ne pari tuntia matikkaa oli jotain niin hermoja raastavaa levotonta pyörimistä että huh. Ymmärrän muttei mitään jää päähän. Vai liekö sinne ees menee oppi perille. Oon aina ollu lahoaivo.

Heti kotiin päästyäni vaihdoin lenkkivaatteet ja lähin lenkille. Musta tuntu että pään sisäinen paino on salamyhkäisesti lisääntyny, kun alkuks hölkkäämisestäkään ei meinannu tulla mitään. Psyykkisesti tosi raskasta, joo. Kyllä alko juoksu luistamaan, kun kuvittelin itteni juoksemaan uikkareissa rannalla. Hyi sitä läskikasa näkyä! Hölkkäsin suurimman osan lenkistä, yhteen putkeen pysähtymättä kertaakaan. Kotona merkkasin ylös hölkkä/kävely 1h35min. Done. Seuraava vaihe oli 5min kuntopyörällä. Lisää hikee pintaan. Sitten löysinkin itteni jo x-hyppyjä pomppimasta. 100 kappaletta yhteen putkeen nekin. Heti perään jumppa ja siivous.

Tämän päivän syömiset ja juomiset:

• 3 kuppia kahvia mustana
• kuppi vihreätä teetä
• coca-cola zeroa
• 1 kofeiinipilleri
• pieni porkkana
• 2dl mehukeitto (9kcal/100g)
• vettä
• fun lightia

Ihmeen kaupalla joku osa musta on taas tänään itkeny ryyppäämään. Se alko koulusta kotiin kävellessä eikä se vieläkään oo jättäny mua rauhaan. Tekis mieli vaan mennä tuhlaamaan viimeset rahat viinaan ja juoda itteni sammuksiin, vain tänään. Tai niin ainaki sanon itelleni. Jos joisin tänään, joisin myös huomenna ja sitä rataa. Ei tippa tapa, mutta tipasta voi tulla tapa. Tätä kirjottaessa halu vaan kasvaa, voimistuu.. Mä haluan ryypätä. Juoda pohjanmaan kautta, sammua vessan lattialle, olla nuppi sekasin, huomenna mennä krapuloissa kouluun. Tuntea edes tänään se humalainen örvellys-tila. Muttamuttamutta. Ne kalorit ja paisuvat jenkkakahvat. Kamala turvotus ja iho-ongelmat. Pahaolo niin henkisesti kuin fyysisesti seuraavana päivänä. Aikaansaamattomus ja väsymys. Ehkäpä jätän väliin vaikka niii-in kovasti tekis mieli puhua pullolle.

Tein lisää thinspiration-leikevihkostani. Tässä on joitakin sieltä täältä napattuja kuvia. Lisäks otin pari kuvaa seinä-thinspo-kollaaseistani tms. Niin ja niinkun jo aiemmin varottelin.. ei tosiaankaan kovin hienoja. Paskoja vaan!

Annos piristystä kofeiinista

Tsirpula: Kyllä mä voin ottaa joitakin kuvia thinspiration-vihkostani ja laittaa tänne. Mulla on itseasiassa kaks niitä vihkoja :D Mut varotan jo nyt, että oon tosi surkee kaikessa, joten sen näkösiä on myös ne vihkotkin :(
Yritän tänään vaikka saada aikaseks laittaa! :)

Sain eilen illalla luettua sen sh-kirjan loppuun! Luin siis kirjan päivässä :D Tosin se ei ollu kovin paksu, mutta silti. On siitä vähän aikaa, kun oon lukenu päivässä kirjan. Ehkä pari kolme kuukautta!?
Kirja oli siis Reija Kaskiahon, Pientä purtavaa. Kertoo bulimikko tytöstä. Kirja oli vähän pettymys eikä ollu yhtä hyvä, kun aiemmat lukemani sh-kirjat. Menetteli jotenkin.
Kaverikin soitti puol kymmenen aikaan. En vastannu, kun en uskaltanu. En tiiä miks. Toisaalta mua ei kiinnostanu vastata. Haluan olla yksin. Sekin haluaa vaan mun lihovan. Sekin haluaa musta jotain, mun aikaa, haluaa mun syövän ja lihovan. Se ei ymmärrä, kukaan ei ymmärrä. Ne ei tajua ettei ne voi tulla mun tielle tällä kertaa. Mun on tehtävä rajat niille selväks. Viihdyn yksin enkä kaipaa ketään sekottamaan mun päätä. Mä tiedän mitä mä haluan eikä kukaan ihminen oo sen arvonen, että luopusin tavotteistani. Oon kamala ja hirvee sanoessani näin, mutta niin se vaan menee. Ei kukaan muukaan musta välitä, joten miks mun pitäs olla sen "parempi" kuin muutkaan. Ja syvä huokaus perään.

Tänä aamuna herätyskello piris puol seittemän aikaan. Sammutin herätyksen, kävin vessassa ja laitoin radion päälle ja painuin takasin sänkyyn. Sängyssä vaan läskeilin parikymmentä minuuttia heilutellen jäseniäni. Yritys kuluttaa taas kaloreita? Kyllä. Aikani tätä tehtyä nousin ylös, petasin sängyn. Ensin lakanat suoriks, pari kyykkyä samalla ja täkki ja tyynyt täydelliseen asentoon. Niiden päälle heitin pehmeän ja ihanan norsunluun-värisen päiväpeiton, sen päälle vielä kaks värikästä koriste tyynyä ja pehmokissa. Sitten läskikasa kohti vessaa ja aamupesulle. Pidin mahdollisimman kiirettä aamutoimia tehdessä, sillä oli kiire koneelle anailemaan :D Aikaa säästääkseni uhrasin meikkaamisesta aikaa. Vedin naamaani vaan kalkkilaivankapteeni-kerroksen meikkivoidetta ja puuteria. Siinä se. Ei kiinnostakaan laittaa tätä nykystä lihonutta läskipärstää mitenkään ihmeemmin. Haluaisin vaan viiltää partakoneen terällä kolmoisleukani ja pullaposkeni pois.
Aamupesulla ollessa mietin jo mitä seuraavaksi keittiössä teen ja missä järjestyksessä, sillä kuten kliseinen sanonta menee: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Keittiössä ensimmäisenä täytin kouluun vesipullon ja laitoin kahvin tippumaan. Tästä päivästä eteenpäin juon kahvia :D Ainakin sillon, kun mieli tekee syödä tms. Kun kahvi oli tippunu, laitoin ison mukillisen kahvia pinkkiin kahvikuppiini ja loput kaadoin termariin. Vedin yhen kofeiinipillerin ja join coca-cola zeroa ja vettä.
Koneella mulla meinas mennä maltti täysin. Netti ei toiminu. Taasko, ajattelin ja meinasin jo alkaa itkemään. Ei oo kovin pitkä aika, kun mun piti keikuttaa kone tietokoneista ymmärtävälle perhetutulle kone laitettavaks, kun sillonkaan ei netti toiminu. Päätin kokeilla kaiken mahdollisen ennenkun turvautuisin tällä kertaa muihin. Vain tekemällä oppii, niin se menee. Selailin kaiken maailman asetusmahdollisuudet ja muut mitkä vois vaikuttaa nettiin. Kokeilin ja kokeilin. Irrotin johdot ja laitoin takas. Ei auttanu. Hermo vaan kiristy. Hörpin välillä kahvia. Inhoon kahvinmakua. Ajattelin vaan, että se on omaks parhaaks ja jatkoin juomista. Vihdoin sitten älysin päivittää asetukset. Meni varmaan puol tuntia, kun kone latas ja latas vaan asetuksia. Samalla värkkäsin tehä työhakemusta. Kun asetukset oli ladannu ja ok, käynnistin koneen uudelleen. Siinäkin kesti, joten käytin aikani fiksusti ja selasin thinspiration-vihkostani. Se muistutti mua tän asian hyvyydestä ja tärkeydestä entisestään.<3

Pitäis matikan tunneille suunnistaa ennen kymmentä. Inhottaa ja ällöttää mennä kouluun tässä läski-inhossani. Vihaan näyttää tältä läskiltä, joka pari vuotta takaperin olin. LÄSKI. IHRAKASA. LEHMÄ. LUTKA.
Kyllä mä selviän, kun tiiän pääseväni lenkille heti tuntien jälkeen! :)
HYVÄÄ MAANANTAIPÄIVÄÄ KAIKILLE!<3

Thinspiration is my inspiration

Aikani seikkailtuani netin ihmeellisessä maailmassa lukemassa blogejanne ja etsiessä thinspoa, aloin polkemaan kuntopyörää 15 minuutin verran samalla, kun luin Pientä purtavaa sh-kirjaa. Kun olin saanu vähän lämpöö kehiin enkä palellu, aloin pukemaan ulkovaatteita ja painuin hentoon lumisateeseen tunnin lenkille. Lenkillä mua ärsytti ettei kengät pitäny kunnolla. Mua ahisti omat läskini ja pelotti ajatella vaa'an lukua, mitä se näyttäs jos astusin sille. En uskalla. Menen vaa'alle vasta, kun oon laihtunu silmissä. Loppu puolella lenkkiä mä jouduin jäämään oottamaan kymmeniä autoja, joita tuli kuin tyhjästä koko ajan niin etten meinannu päästä yli ollenkaan. Yritin siirtää painoo jalalta toiselle ja pysyä muutenkin liikkeessä etten vaan seisos tumput suorina, läskit paikoillaan. Viimesen auton saapuessa kohdalla ajattelin hyppäänkö. Kuinka helppoa se oiskaan ollu. Astua muutama askel ja siinä se. Yhden säälittävän läskiporsaan kuolema. Ohi meni. En hypänny, mutta ärsytys jäi autoletkan oottamisesta joka kasvo salamyhkäsesti. Laitoin parin biisin ajaks musiikin huutamaan täysillä kuulokkeista niin että varmasti kohta tinnittää enemmän. Kotona jatkoin thinspo-vihkon tekemistä, välillä aina fun lightia juoden. Vähän kylmästä hytisten keikun jälleen jumppapalloni päällä. Kohta suihkuun ja sitten jatkamaan kirjan lukemista. Tänään kalorit eivät eksyneet kroppaani. Huomenna ehkä sitten muutama.

Oma asenne ratkaisee!

Sydän jyskyttää tuhatta ja sataa. Latailin just äsken thinspo-kuvia, ja jostain sivustosta iski koneelle virus. Onneks mulla on virustentorjunta-ohjelma tai ainakaan kone ei vielä seonnu täydellisesti. Mä olin kyllä seota.

Eilinenkin meni 4-viljan puuron, rasvattoman jogurtin, ruisleivän ja hedelmäpilttien ahmimiseks. Osan onnistuin oksentamaan pois. Läskiläskiläskiläski! Nyt oon laittanu ruisleivän, rasvattoman jogurtin ja hedelmäpiltit kiellettyjen listalle pysyvästi! Niiden ahmimisten aika on ohi! Kalorien ehdoton yläraja on 800 kaloria päivässä. Mä syön vaikka päivittäin omenan tai kymmenen porkkanaa, mutta en ahmi tuhansien kalorien edestä leipää ja muuta paskaa! Jos en nyt lopeta niin milloin sitten?

Keikun ja heilun keltasen jumppapalloni päällä isolla ahterillani. Yritän pitää liikettä yllä, sillä paikoillaan olo ei tee hyvää. Aamulla suunnistin ulos lenkille. Hölkkäsin ja kävelin 1h50min. Suurimman osan hölkkäsin tällä kertaa. Olisin halunnu juosta ikuisesti! Vanha nilkka-vaiva alko vähän härkkimään, mutta en välittäny siitä vaan pistin läskin palamaan! Rappukäytävässä huomasin, että multa puuttuu neljä minuuttia vielä 1h50 minuutista, joten tulin sisälle ja juoksin paikallani sen neljä minuuttia!
Pieni hikipinnassa aloin polkemaan 10 minuuttia kuntopyörää rivakkaan tahtiin niin, että tuli hiki. Syke nous yli 140 välillä, jos on uskominen kuntopyörän sykemittaria.
Heti perään tein 100 x-hyppyä ja jumppasin.

Mulla on lievästi sanottuna iho kananlihalla. On vähän kylmä. En suostu pukemaan päälleni enempää päälle, ihan vaan siks että haluan kuluttaa kaloreita tässä kylmästä fiilistellen. On opittava pitämään niistäkin asioista, jotka ei oo niin kivoja, jos jotain hyvää haluaa saada aikaan. Kylmä ja nälkä on väistämättömiä pikku pahoja, joita laihuuteen pyrkiminen saa aikaan. Kyllä niihin tottuu nopeemmin kuin huomaakaan. Pitää ajatella mitä kaikkee muutamaa pikku asiaa kestämällä saavuttaa! :) Mulle laihuus on ainakin kaiken tän arvosta, sano kuka tahansa, mitä tahansa! :)
Oon juonu yhteensä noin litran vettä ja fun lightia. Aamulla otin yhen kofeiinitabletin ennen ulos lähtöö. Tää fiilis on paras ja maailman ihanin! Kylmä, maha tyhjä! :)
Näistä ihanuuksista huolimatta mulla on läskiolo eikä ihme! Mä oon lihonu niin läskiks etten enää tunnista itteeni peilistä. Mä oon varma, että painan ainakin 70 kiloo, kun ottaa huomioon noin mun tän hetkiset mitatkin. Oon läski. Syöppö. Ihrakasa. Sotanorsu. Kaikkea sitä mitä en halua olla. Mun käsissä on muutos ja voima muuttaa tän hetkinen olemus! Mä haluan muutosta painooni, haluan pukee päälleni vaatteita, jotka näyttää hyvältä mun päällä, mä tahdon voida mennä uimaan ilman että mun tarvii hävetä läskejäni, mä tahdon olla laiha! Mä ihailen teitä kaikkia, joilla on itsekuri joka ei petä pienen vastoinkäymisen kohdalla vaan on luja kuin kallio!<3
Nyt radion soidessa taustalla ikäänkun toimiessa elämäni taustamusiikkina, alan lukemaan teidän viimesimpiä kuulumisia! Tsemppi halit kaikille! Muista uskoa itseesi joka päivä!! :)

Ojasta allikkoon on matkaa pelottavan vähän

Päivittäinen pelkoni on, että kaikki menee ojasta allikkoon. Pelkään itseäni ja aikaansaamattomuuttani. Pelkään itsekurittomuuttani ja vihaan itseäni kyseisen itsekurin puutteen vuoksi.
Nukuin viime yön lattialla pelkkä täkki allani. Nukuin lattialla, koska halusin tällä tavoin yrittää rangaista itseäni. En ole ansainnu puuro-jogurtti-syömisten jälkeen nukkua sängyssä.
Olen säälittävä itsekuriton lehmä! Tiedän ja aionkin vähentää syömisiäni, minun täytyy. Haluan ja minun on pakko, jos tahdon laihtua ja tulla yhtä pieniksi ja kauniiksi kuin tekin rakkaat lukijani!
Yhdessä uskon, että me onnistutaan laihtumaan! Laihtumis-prosessi ottaa vain nyt oman aikansa.
Samalla tavoin kuin lapsena opetellaan syömään, samalla tavoin voimme isompina opetella pois syömisestä.
Se on aluksi vaikeaa, mutta helpottaa ajanmyötä. Opettelen itse hitaasti, hyvin hitaasti tätä. Syön, mutta etenen jollain tasolla silti kohti ruoattomuutta. Tiedän sen. Olen tehnyt tämän ennenkin. Täytyy pysyä vain vahvana ja taistella!<3

Hetken hiljaisuus

Oon syönysyönysyönysyönysyönysyöny 4-viljan puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää ja hedelmäpilttejä. Liikaaliikaaliikaaliikaa. Tänäänkin. Ahistus vaan suurenee ja läskiolo kasvaa samaa tahtia kuin peilikuvakin. Vaatteet kiristää, maha pömpöttää lievästi sanottuna. Tänään mä itkin neljäkymmentä minuuttia vaatehuoneen lattialla, viiltelin oikeeseen ranteeseen uusia viiltoja entisten seuraks, vedin ulostuslääkettä reilusti yli sallitun, hakkasin nyrkein päätäni ja reisiäni. Ei niistä mikään auta. Ei ne laihduta. Mun pitää lopettaa ahmiminen ja ottaa itteeni niskasta kiinni! Mä en saa enää epäonnistua lyhyen onnistumisen jälkeen! Mä en saa luovuttaa! Mä en saa olla näin heikko! Mun on vahvistuttava. Mä oon lintsannu koko viikon ja sanonu ihmisille valheita miksen voi nähdä. Oon mä pari kertaa sen kaverin kanssa käyny lenkillä, joka oli täällä käymässä. Mä en oo kertonu kenellekään pahasta olostani. En yhtään. Oon vältelly muita ja valehdellu, jos joku on sattunu kysymään miten mulla menee. Mä en enää puhu. Mä oon onnistunu ees jossain, mutta mulla on hurjasti parantamisen varaa!
Oon tänään kaiken angstin lisäks lenkkeilly säälittävät 1h10min järkyttävässä pakkasessa. Luulis tällasen määrän läskiä mikä mullakin on lämmittävän!! Lisäks oon pessy pari koneellista pyykkiä, siivonnu ja pessy kunnolla vessan, sen seinät ja lattiatkin, jumpannu ja tehny 100 x-hyppyä. Oon liikkunu sairaan vähän ottaen huomioon syömisistäni tulleet kalorit. Pussillinen ruisleipää (64kcal/viipale) ei varmaan kuulosta kenenkään mielestä muulta kuin läskimakkaran syömisiltä! Mä oon sellanen. Täydellinen läski, jolle ruoka maistuu. Suu vaahdossa tuhlaa viimeset rahansa ruokaan, joka vaan lihottaa. Tili näyttää lähelle nollaa ja silti mä keksin aina jostain lisää rahaa ja syön nekin. Tästä on tultava loppu.
Musta on alkanu päivä päivältä tuntumaan parhaimmalta ratkasulta tappaa itteni. Vielä mä teen sen - en vaan tiedä miten.

Kiitos muuten kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista! Ootte mulle tärkeitä<3

13.1.2013 - 20-vuotta!

Mä annoin itteni mokata lauantaina päiväunien jälkeen. Mä heräsin puol ysiltä ja söin vaikken olis saanu. Mä olin niin hukassa etten osannu muuta, kun turvautua helppoon ratkasuun ja olla taistelematta ja syödä. Paha moka! Hävettää ja kuvottaa kertoo sitä teille. Petin teidät ja itteni taas. Petin uudelleen sunnuntaina synttäripäivänäni, jollon tuli 20-vuotta täyteen. Aamulla lenkkeilin porukoille 2h55min. Söin myös eilen ja tänään. Söin liikaa näinä neljänä päivänä puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää, punajuurta ja hedelmäpilttejä. Ihan liikaa. Tänään en tosin syöny punajuurta. Mun pitää karsia turvaruokia, mun on pakko! Mä lihon ja paisun tätäkin muodottomammaks.
Tänään mä kävin kävely/hölkkä lenkillä 1h40min, tein 100 x-hyppyä ja jumppasin. Kävelyä tuli myös muuten parin tunnin verran mutten laske sitä liikunnaks, koska se oli hyötyliikuntaa. Mä oon säälittävä aikaansaamaton ihrakasa! En ollu tänään koulussa enkä mee huomenna. Mua ahistaa ja tunnen miten kaikki kasaantuu niskaan. Miten ne tulee hakemaan mut kotoa kuulemaan mun tuomion poissaoloistani, lihomistani kiloista, epäonnistumisestani.. Mä oon suunnitellu itsemurhaa tosissani. Kuvittelen hirttoköyden kaulan ympärille, hypyn ja tunteen, kun viimeinen henkäys poistuu. Haaveilen tosissani viiltäväni ranteeni vessassani auki ja vuotavani kuiviin. Hyppääväni sillalta suoraan kuolemaan. Tahdon kuolla, koska minusta ei ole laihtumaan. Olen ikuisesti lihava ryhävalas!

Oon niin väsyny etten jaksa.. en jaksa.. pelottaa mennä nukkumaan. Näen painajaisia ja vihaan ahistuksen sekavia aamuja, joita tulee peräjälkeen vaikken haluaisi.
20-vuoteen oon saanu pilattua elämäni, kroppani, ihmissuhteeni, psyykkeeni, tulevaisuuteni.. ihan kaiken. Oon saanu porukat vihaamaan ja häpeemään mua. Oma vikani, kun näin on käyny.
Tänään taas toivoin katoavani. Huomenna toivon samaa, ylihuomenna toivon ihan samaa.. ja niin edelleen. Haluni laihtua, kuihtua ei häviä minnekään, ei minnekään minkään terapioiden, tsemppausten, tuen eikä minkään muunkaan avulla, ei koska en halua olla "normaali". Vihaan koko sanaa! Mä tahdon vaan laihtua. Mieltäni en aio muuttaa. Näin on ollu yli puolet jo mun elämästä ja niin tulee myös jatkossa olemaan. Kyllä mä vielä laihdun, mutta mun on saatava itteni kuriin, hankittava itsekuri ja lopetettava liika syöminen. Mä onnistun vaikka mä ensin hakkaan päätäni seinään 101 miljoonaa kertaa ennen onnistumista. Näin on ollu ennenkin ja niin tulee olemaan jatkossakin. Pääasia, että maaliin pääsen vaikka sitten vuoden päästä!
Antakaan rakkaat lukijat anteeksi epäonnistumiseni kertaalleen. :(
Mä en jaksanu löytää sanoja kuvaamaan mun läski- ja pahaaoloa enempää. Ei liene tarvitsekaan selitellä typeriä tekojani enempää, sillä se ois vaan tekosyitä. En voi puolustella enkä haluakaan puolustella typeriä valintojani tämän enempää. Kaikkihan sen tietää, että oon epäonnistunu läskiluuseri. :(
Mua itkettää..mutten pysty ees itkemään..

Ahistaa..

Tuli käveltyä ristiin rastiin kaupungilla useempi tunti. Sain fun lightit ja hiustenpesuaineen ostettua. Löysin/keksin äitillekin sen synttärilahjan maanantaiks, kun sillä on vuorostaan synttärit. Ostin sellasen korin, johon ostin kaikkia sen herkkuja mitä se tykkää syödä. Ei ollu tosin hyvä idea sen takia, että mun piti kaikkien ihmisten nähden ostaa niitä epäterveellisiä ja lihottavia "ruokia". Mua ahisti kaupassakin jo niin paljon, että tuntu ettei jalat pidä. Mun sydän hakkas ja ällötti ihan koskee niihin paketteihin. Oon varma, että ne kalorit imeyty paketin läpi ja lihotti mua. Se hajukin jo.. :( Mua ahistaa ja on niin kauhee läskiahistus päällä etten tiiä miten päin olisin. Oon niin varma, että kaikki luulee mun syövän ne ite vaikka mä paketoin ne jo sellofaaniin ja pistin kauppakassiin oottamaan sitä, että voin antaa paketin äitille. Ahistaa, paniikki, pelottaa, masentaa, itkettää, tekee mieli ryypätä nuppi sekasin, väsyttää, on kylmä.. Ehkä paras vaan mennä nukkumaan ja häpeämään läskejäni.. :((

Verta, kyyneleitä ja hikeä

Viime yönä sain unta, mutta vähän huonomman puoleisesti. Mä heräilin pitkin yötä puol uupuneena puristelemaan ja tunnustelemaan makkaroitani. Näin ihan järkkyjä painajaisia ja heräsin hiestä märkänä yhdessä vaiheessa. Mä näin unta, että mut pakotettiin syömään. Ihan hirveen ahistava uni! Onneks se oli vaan unta! Nousin myös useeseen otteeseen käymään vessassa. Yhellä kertaa hoipertelin niin, että meinasin pyörtyä vessaan päästyäni. Päässä jyskytti iha kunnolla :D Piti ottaa seinästä tukee. Taisin nousta liian nopeesti sängystä ylös. Sen siitä saa, kun illalla kittaa liikaa vettä. Mulla oli yöllä kaks täkkiä, villapaita, huppari ja toppi päällä ja silti olin jäässä vaikkakin sillon sen kunnon ahistavan painajaisen jälkeen hiestä märkä, mut muuten hytisin kylmästä. :)

Aamulla oli vähän työn takana päästä sängystä ylös. Jäsenet ja pää oli lyijynraskaat ja ois tehny toisaalta mieli vielä jäädä nukkumaan, mut jos oisin jääny en ois saanu itteeni ylös ollenkaan.
Lähin lenkille pakkaseen :s Heitin 1h50min kävely/hölkkä lenkin. Alussa lenkkiä ennenkun aloin hölkkäämään musta tuntu, et matelen kun mikäkin pömppömaha vaikka se mä oonkin. Heti kun olin hölkänny osan lenkistä yhteen putkeen niin heti suju kävelykin paremmin. Tuli tosi tehokas ja energinen ja hyvä fiilis! :D Kotona mä pistin jumpaks ja tein 100 x-hyppyä. Niiden jälkeen imuroin ja pyyhin pölyt.
Mua ahistaa nää menkat, jotka ei ota loppuakseen. Tekis mieli viiltää ranteet auki ja vuodattaa kaikki veri ulos ettei sitä riittäs enää menkkoihin.. :( Mä todella toivon etten enää jatkossa joudu kärsimään näistä vaivoista!! Läskiolo ja halu liikkua enemmän!

Huominenkin ahdistaa. Tänään on viimeinen päivä 19-vuotiaana. Mieli tekis ryypätä, en tiiä miks :(( Huomenna kello 15.06 täytän virallisesti 20-vuotta. Liikaa, liian vähän. Vanha. Mihin nuoruuteni hävis? Tervetuloa taukki aikuisuus.

Nyt oottelen, et kello tulee 12.10. Kaverin kanssa lähetään käymään kaupungilla. Mun pitää ostaa fun lightia ja hiustenpesuainetta. Muuta en osta etenkään mitään hiton ruokaa!! Parempi olla ilman. Nautin tästä tyhjästä olosta :) Tänään pistän vaan vettä, fun lightia ja energiajuoman suustani alas. Tossa energiajuomassa, jonka nyt join oli 9 kaloria koko tölkissä (250ml). Yks kofeiinipilleri tosin tuli otettua puhtia päivään antamaan :))

Muistakaa keijukaiset pukee lämpimästi ulos päälle. Ainakin täällä on ihan sairaan kylmä! Pitäkää tsemppi päällä koko päivän. Ootte mielessä kaikki<3

Kysymyksiä ja vastauksia

Mä päätin tehä kokonaisen postauksen usein kysytyistä kysymyksistä ja muutenkin kertoo itestäni, jos teitä askarruttaa jokin ja haluatte tietää. Itelle tosin tuli tunne tätä postausta ajatellessa, et ketä kiinnostaa!! Mut teen tän vaikkei ketään kiinnostaskaan. Kysyä saa, jos joku asia jäi mietityttämään. :)

Paljonko painan?

- En tiedä. En käytä vaakaa, koska en uskalla vielä käydä vaa'alla. Tiiän kuitenkin olevani varmasti yli 60 kilon puolella ellen 70 kilon. Mittanauha, vaatteet sekä peilikuva kertoo sen sekä myös se, että oon ennenkin ollu näin läski ja tätäkin läskimpi, joten niihin kuviin kun oon verrannu itteeni voin hahmottaa niiden perusteella tämän hetkisen painoni!! Hävettää asiaa ees mainita.. Te ootte niin laihoja muhun verrattuna!!


Paljonko olen pitkä?
- Oon 163.5cm


Mikä on tavoite painoni?
- Tavoite painoni on alle 40 kiloa. Unelma ois painaa 38 kiloa! Sitä kohti mennään pikku hiljaa :)


Käynkö missään hoidossa?
- En käy enää. Lopetin noin vuoden kestäneen psykoterapian viime kesän lopussa sekä sitä aiemmin viime keväänä ravitsemusterapeuttikäynnit. LUOJAN KIITOS, ei tarvii enää käydä viikottaisessa aivopesussa! :D En ees alunperinkään halunnu alottaa mitään hoitoja!!


Missä opiskelet?
- Oon lukiossa. Alotin syksyllä 2011 toisen kerran päivälukion. Tällä kertaa tosin 2 vuotta nuorempien kanssa.


Minkä ikäinen oot?
- Oon 19-vuotias vielä tän ja huomisen. Sunnuntaina 13.1 täytän 20. :(

Mitä liikuntaa harrastat ja kuinka usein?
- Päivittäin. Yleensä pakkolenkit, jumpat sekä venytykset. Lisäks hyötyliikunta, jota en laske tosin liikunnaks tai en merkkaa sitä ylös.


Mitkä ovat turvaruokiasi?
- 4-viljan puuro, rasvaton/maustamaton jogurtti, ruisleipä, hedelmäpiltit, kanelimauste, omenat, porkkana ja sokeriton mehukeitto.


Lasketko kaloreita?
- Kyllä aina. Ahmiessa turvaruokia tosin saatan lopettaa laskemisen.


Oksenteletko?
- Kyllä, mutta en aina syötyäni tai ees ahmittuani en aina oksenna vaikka pitäs! :(


Käytätkö laksatiiveja?
- Kyllä. Nykyään laxoperonia tippoina.


Viilteletkö?
- Kyllä. Aika usein. Säälittävää ja teinimäistä :((


Kuinka kauan oot pro-anaillu ja "ollu syömishäiriöinen"?
- Omasta mielestä mulla ei oo mitään sh:ta. Mutta laihduttanu oon niin kauan kuin muistan. Tää alko mun ollessa noin 10-vuotias.

Minkä ikäisenä muutit kotoa pois?

- Muutin 16-vuotiaana ensimmäisen kerran kotoa pois aloittaessani Helsingissä lukion. Tulin lyhyen ajan päästä maitojunalla takaisin. Muutin porukoiden omistamaan kerrostalohuoneistoon asumaan yksin. Kerkesin asua hieman yli 18-vuotiaaks siinä kunnes porukat puuttu mun laihduttamiseen pakotti hoitoon ja muuttamaan niiden luo.

Asutko nykyään yksin?

- Viime heinäkuussa, alle 2 vuotta porukoille muuton jälkeen, sain tarpeekseni kaikkien halusta lihottaa mua ja pakottaa käymään terapiassa. Muutin omilleni enkä oo katunu päätöstäni! Lopetin viime kesänä myös psykoterapian sekä sitä aiemmin myös ravitsemusterapeuttikäynnit. :))

Etsin suunnilleen itteni pituisen tytön kuvan, koska en vielä kehtaa omaa kuvaa julkaista täällä. Ehkä vielä joku päivä.
TÄMÄ KUVA AUTTAA TEITÄ SAAMAAN KÄSITYKSEN MINKÄ KOKOINEN OON VIELÄ TÄLLÄ HETKELLÄ.
En ite esiinny siis ylläolevassa kuvassa, mutta nyt näette miten läski oon vielä. Mulla on tosin ihan pikkusen pienemmät tissit :p Muuten oon noin läski!! :(

MeGaLÄski

Neljä kofeiinipilleria vauhditti kokeiden tekoa. Pääsin sittenkin aikaisemmin kotiin, kun sain tehdä englannin kokeen aikaisemmin kuin oli alunperin sovittu. Ei siihen mennykään kuin yli 2h30min. Ainakin nyt on kaikki rästikokeet tullu tehtyä :)

Heti kotiin päästyäni aloin väsäämään thinspo-kollaasia jääkaapin oveen. On väsyttäny ja ollu kylmä koko päivän, mut en välitä. Tänään oon kamppaillu kamalan haluan ryypätä-fiiliksen kanssa. Join viimeks syyskuun lopussa? En halua juoda, mut mulle tulee tosi voimakkaita ”haluja” saada ryypätä. :( Mä en tosiaankaan halua juoda ihan jo niiden lihottavien kaloreiden takia!

Mun oli tarkotus nukkua päiväunet, mut kaveri (just se joka on kohellu vähä inhottavasti) laitto viestiä, et se ois valmis lähtemään lenkille. Koin syyllisyyttä etten ollu ennen koulua tai heti koulun jälkeen käyny lenkillä tai jumpannu. Nukkuminen sai jäädä, kun kiskoin ulkovaatteita jo niskaan ja menin kaverin luo. Tehtiin 1h55min lenkki. Mua ahisti ja mulla oli ennestään jo ihan sairaanmoinen läskiolo, joka ei ainakaan parantunu nähdessäni kaveria useisiin kuukausiin. Se on raskaana ja silti mua pienempi. Se on laihtunu. Se painaa kuulema jotain 80 kiloo ja paino on kuulema pysyny samana, kun ennen raskautta. Se on noin toisella kuulla. Se sanoo itteensä lihavaks. Mikäs mä sitten oon. Oon megaläski, jos se on ”lihava”. Mä oikeesti oon sitä miljoona kertaa isompi!! Nyt mä en uskalla senkään vertaa harkita ees meneväni vaa'alle. Puhuin lenkin aikana niitä näitä, mutta en mitään oikeita asioitani. Tuntu, et me ollaan ystävinä erkaannuttu. Ei sinänsä haittaa. Pääasia on nyt vaan keskittyä omiin tavoitteisiin ja laihduttamiseen ilman mitään ylimäärästä ollako vai eikö olla väleissä-tilannetta yhtenään.

Lenkin jäljiltä mä olin tosi läskiahistunu ja oon edelleen. Olin jäässä, kädetkin oli ihan kohmeessa. Jumppasin, tein 100 x-hyppyä, puristelin aina välissä läskejäni, kävin pesulla ja venyttelin.

Paastoon tän päivän, en oo enkä syö mitään. Miks menisin syömään, kun kerran oon jo valmiiks raskaanakin olevaa ihmistä lihavampi! Voisin vaipua itsesääliin, mutta tyydyn totaaliseen itseinhoon ja teen parhaani, että pääsen näistä läskeistä! Mä ja mun iso ihrapers*!

Tekis mieli tupakkaa mutten tiiä jaksanko pukee ja lähtee alas tupakalle. Oispa oma parveke.. ehkä käyn sitten, kun ihmisiä ei enää liiku niin paljon ulkona..

Hiljaa mä irrottaudun salaa kaikesta, elämästä. Tää on jotain niin ihanaa etten anna kenenkään pilata tätä, kaikista vähiten itteni! Sen verran pitäs olla itsekuria ettei heti ensimmäisten heikotusten jälkeen luovuta!

Missä merkeissä te lähdette viikonlopun viettoon? :)

Missä nukkumatti?

Nukkumatti taisi unohtaa minut. Menin varmaan kymmenen jälkeen vasta nukkumaan ja pyörin muutaman tunnin. Heräsin kahden jälkeen ja siitä asti oon ollu hereillä. Väsyttää muttei nukuta. Pitkä päivä tiedossa, mutta en lannistu! Voi tosin englannin ja fysiikan kokeista tulla aika hauskoja. Pelkään ettei ne mee läpi :((
Mä puristelen päivisin ja öisinkin heräillessäni ja puoli unessa läskejäni. Jännitän aina hereillä olessa pakaroita ja yritän pitää liikettä yllä. Kuluta kaloreita, liiku enemmän, ruokaa et tarvitse, pysy vahvana ja tiedä mitä teet! Mulla on tavoitteita ja niitä kohti menen. En aio luovuttaa, en vaikka niin moni tahtoisi astua tielleni ja estää aikeeni kateuksissaan ja oman saamattomuutensa takia. En tarkoita, että itse olisin vahva. Toivon onnistuvani sydämeni pohjasta! Mä en toivo mitään muuta kuin laihuutta ja hurjaa itsekuria!

Koen suurta syyllisyyttä etten saa isoa takamustani ylös sängyn pohjalta lenkille. Hyvin ois aikaa lenkkeillä ennen, kasiin, kouluun menoa. Mikäpä tätä laiskaa läskiä liikuttaisi? Ruoka korkeintaan, säälittävää sanon minä! Ansaitsenkin potea ahistunutta läskioloa.

Pientä Purtavaa

Lähdin saattamaan kaveria juna-asemalle neljän jälkeen.

Asemalla oli kivan näköinen jätkä.

On kiva katsella, mutta ei mitään sen enempää.

Hetken halusin ajatella hänen katselevan minua.

Toiveajattelua!

Olin lenkkivaatteissa. Oon ruma ja lihava - ei minua kukaan katso siinä mielessä.

Kun juna vei kaverini kohti viikonlopun rientoja

minä jatkoin matkaani kirjastoon.

Hyytävä tuuli heitti lunta naamalleni.

Palelin yrittäen ajatella kaikkea muuta paitsi kylmyyttä.

Kirjastossa lainasin syömishäiriöstä kertovan kirjan Pientä Purtavaa (Reija Kaskiaho).

Mieli teki tupakkaa.

Ehkä kylmyys sai minut haluamaan jotain lämmikettä.

Kotona kävin sisällä heittääkseni kirjan ja ottaakseni tupakat.

Suuntasin rappuset alas melkein kiitäen samalla musiikin pauhatessa kuulokkeista.

Tuhannet myrkylliset kemikaalit rauhottivat kehoani samalla kun päässäni alkoi tuntua kevyeltä.

Käsissä tärisi ja päässä heitti.

Vaikutin varmasti humalaiselta, kun kapusin rappuset takasin kotiin.

Askel ei enää ollut yhtä kevyt. Läski painoi entistä enemmän.

Tunsin paksut reiteni selvästi riisuessani vaatteita.

Menin lämpimän suihkun alle tuntien ahdistusta.

Päässä takoo samat lauseet: Olet lihava! Ymmärrätkö lihava! Tee jotain!

Hankaan kasvojani ja levitän hiuksiin pesuainetta.

Laitan hoitoaineen vaikuttamaan hiuksiin ja alan harjata hampaita suihkun alla.

Hinkkaan ja hankaan melkein ikenet rikki.

Tupakan maku ei poistu. Kätenikin haisevat sille.

Ahdistaa - läskit.

Kumarrun ja yritän oksentaa.

Kaon, mutta mitään ei tule.

Työnnän harjan syvemmälle ja saan vähän vatsahappoja ulos.

Maku on kitkerä ja alkaa puistattaa.

Pesen hampaat uudelleen, sammutan suihkun, kuivaan ja puen päälleni.

Miten ihminen voikaan olla tällainen - näin epäonnistunut.

Läskien puristelua

Niin läskiolo kuin vain voi olla. Tunnen itseni ylilihoneeks porsaaks.
Ravaan vähän väliä peilin edessä ja puristelen mahdollisimman paljon läskejäni
toivoen, että ne olisivat kutistuneet mystisesti päivän
aikana. Ei ole, ei. Päinvastoin ehkä jopa lisääntyneet.
Häpeän ja inhoan itseäni.
Aamulla menin tekemään ruotsin kokeen. Se meni ihan törkeen huonosti. Mitäpä en
valmistautunu siihen.
Historian kokeesta sain 8+. Saa nähä mitä opettaja antaa arvosanaks todistukseen.
Ennen sain kiitettäviä vaan enpä enää, mutta ei haittaa kunhan selviän lukion jotenkin
läpi ja saan lakin! Mulle tärkeintä on laihtua ja muuttaa tänä keväänä pois nykyiseltä paikkakunnaltani.
Siksi etten oo ansainnu syödä, mä paastoan tämän päivän. Coca-cola zero ja fun light linjalla mennään.
Palelen aina juotuani. Muuten en niinkään, koska onhan mulla kunnon suoja läskirasva-kerros!

Mä sain lenkillä jonkun ihme päähän piston vaihtaa huonekalujen järjestystä heti, kun olin tullu 1h50min kävely/hölkkä lenkiltä, jumpannu ja tehny 100 x-hyppyä. Pari tuntia vaihtelin järjestystä ja päädyin loppujen lopuks vaihtamaan kaiken takaisin entisille paikoilleen. Hieman tuntu turhauttavalle, tulipa kuitenkin kaloreita poltettua painaviakin huonekaluja roudaillessa ympäri asuntoo monta kertaa. Samalla imuroin ja pyyhin pölyt. Onpahan ainakin tullu jotain tänäkin päivänä tehtyä.. ehkä??

Don't give up!

Rakas Vattu et sinä ole tosiläski vaikka menkat sulle tuleekin. Mä kirjotan vähän "hassusti" aina, mutta mä en tarkota tekstiä lukijoita haukuakseni.. Vaikee selittää.. siis esimerkiks, kun kirjotin että "menkat on lihavien kirous" tarkoitan sen lähinnä itselleni vaikka puhunkin yleisesti. Vaikka teille pienille keijukaisille tulis menkat, ei se tarkota että te oisitte mitenkään lihavia tai epänormaaleja. En ajattele teistä niin! Ajattelen vain itestäni niin, että mä oon läski ryhävalas, kun mulle tulee menkat. Jälleen pyydän anteeks jokaiselta joita loukkasin. :(


Olen pitänyt tänään lupauksestani kiinni. En ole pettänyt teitä enkä itseäni. En ole syönyt mitään enkä syö.

Tein 1h50min lenkin, josta osan hölkkäsin. Juteltiin kaverin kanssa puhelimessa. Nauroin vaikkei naurattanut, hymyilin vaikka mieleni huusi ahdistusta. Jokainen askel toi lisää ahistusta, sillä tiiän miten läskiltä näytän jokaisen vastaantulevankin mielestä. Kukaan ei vain kehtaa sanoa sitä ääneen.

Sitten jumppa ja yli viisi tuntia siivousta. Keräsin joulukoristeet siististi laatikkoon ja kuusen sille tarkoitettuun pahvilaatikkoon ja nostin laatikot vaatehuoneen ylähyllyille. Nyt pesen pyykkiä ja katson YouTubesta Suurinta Pudottajaa.

Pitäis lukee huomiseen ruotsin kokeeseen. Lykkään sitä. Luen pikaisesti ennen nukkumaan menoa.

Saan sen mukaisen arvosanan. Toivottavasti pääsen edes kurssin läpi!

Vielä kaks koneellista pyykkiä ja sitten on sekin hoidettu tältä päivältä. Kasilta Käenpesä, jonka perään heti Liviltä Jutta ja Superdieetit samalla venyttelyä.
Väsymys on jo ihan kiitettävä ja silmiä kutittaa. Rystyset on kuivat ja halkeilleet. Välillä niistä vuotaa verta. Ihan sama. Kumpa vuotaisin kuiviin niin en ainakaan joutuisi kärsimään menkoista!
Oon viiteentoista minuuttiin juonu kohta 2 litraa vettä ja juon ainakin litran vielä. Siinäpähän turpoo olemattomat läskiaivonikin. Ainakin kaloreita kuluu hytistessäni kylmästä.


On niin läskiolo, että voisin oksentaa. Laitan tähän ihra kroppaani liikettä niin lähtee läskit! Ei tekosyitä! Ei lusmuilua! Pitää vain osata pitää suu kiinni ja kieltäytyä kaloreista! Musta tulee vielä laiha!

Päivistäkin sekaisin

Se vaanii pinnan alla - ahdistus. Ahdistaa. En saa menkkoja loppumaan. Haluaisin kaapia kaiken kohtua myöten itsestäni ulos. Tänään lähtee joulukoristeet laatikkoon ja teen suursiivouksen. Poltan kaloreita. En syö, tänään mä en syö vaikka maailma loppus! Kohta loppuu tää mun lihava läskielämä, jos mä en vähennä syömistä ja laihdu. Menkat on lihavien kirous, anteeksi, mutta niin se vain on. Teidän tuki auttaa enkä tiiä mitä tekisin ilman teitä! Mulla ei oo ketään kenelle puhua näistä asioista. Puhun vaan "normaaleista" asioista ja näyttelen ilosta vaikken ole!! Olen ahdistunut ja vihainen, et oon päästäny itteni tähän jamaan! Älkää te tehkö samoin. Pysykää vahvoina! Minunkin pitäisi osata pystyä olemaan vahva! Hankkia vihdoin se itsekuri.

Lenkille ---->

Olet VIRALLISESTI LÄSKI LÄSKI LÄSKI LÄSKI LÄSKI!! OLETKO NYT TYYTYVÄINEN, ***** IHRATANKKERI!!

Tapa ittes! Tapan. Haluan kuolla. Mä vihaan itteeni. Mä en kestä tätä oloa. Mä aavistelin jo eilen että NE on tulossa. NE joita oon pelänny kuolakseni viimesten kolmen vuoden aikana. Vihaan ruokaa! Vihaan itteeni ja itsekurittomuuttani. Sain ansaitsemani rangaistuksen. Mulla alko eilen menkat eikä mulla oo ollu niitä KUNNOLLA MONEEN moneen vuoteen! Nyt ne tuli ja kunnolla. Vatsaan koskee ja ei mulla oo ees kunnon siteitä enkä aio ostaakaan. Huomenna en mee kouluun. Söin eilen puuroo, jogurttia, ruisleipää, punajuurta ja hedelmäpilttejä LIIKAA. Aivan liikaa. Söin tänään niitä LIIKAA. Ihan liikaa. Pelkästä ahistuksesta, paniikista, pelosta, itsekurittomuudesta, typeryydestä, ahneudesta, läskiydestä, pelkistä TEKOSYISTÄ! Oon lyöty. Rikki. En kykene tekemään mitään. En ajattelemaan enkä varsinkaan itkemään.
Onko teillä jakaa "vertaiskokemuksia"? Kaipaan kipeesti vertaistukee. Onko joku ollu samassa tilanteessa. Kiroon itseni alimpaan h*lvettiin.
Oon niin luuseri kun ihminen ikänä voi olla. Äiti oli oikeessa, ei musta mihinkään oo!

Kaikki tulee ajallaan

Kävin tänään puhumassa opinnoistani rehtorin kanssa. Raahasin kaverin henkiseks tueks.

Rehtori nauro.
Mä en halunnu alkaa taas itkemään siellä. Reksi ois varmasti hiillostanu mua, jos oisin menny yksin sinne.
45 minuutin sydämen tykytyksen jälkeen eli toisin sanoen armottoman jännityksen jälkeen tuloksena oli;
tänä keväänä on käytävä noin 15 kurssia ja ensi syksynä voin kirjoittaa mistä tahansa aikuislukiosta. Jos ihmettelette, että miksi käyn päivälukiota, mutta kirjoitan aikuislukiosta niin kyllä näinkin voi tehdä. En tienny tällasesta mahdollisuudesta ennen joululomaa. Rehtori anto mulle tän vaihtoehdon, koska muuten mä en sais tämän elämän aikana suoritettua päivälukiota. Kai sekin on täysin kyllästyny näkemään  mun rumaa pärstää. Opintomäärä tippuu 45 kurssiin ja mulla on käytynä jo 34 kurssia plus tietty about 7-8 kurssia, joista en oo saanu arvosanaa opettajilta vielä tältä syksyltä.
Tuntuu kuin voisin hengittää kevyemmin. On helpottunu olo, silti mä pelkään. Pelkään etten pääsekään syksyn neljää kirjotusta läpi kerralla vaikka kirjottasinkin huonosti. Pelkään vielä enemmän, kun tajusin että voin tänä keväänä muuttaa mihin ikinä haluan! Maailma on avoinna. Ei ole väliä missä asun, kun voin kirjoittaa lukiosta kuin aikuislukiosta itseni ylioppilaaksi. Pelottaa, mutta samalla hyvin jännittävää.
Voisin tanssia, hyppiä ja kiljua mutten kuitenkaan tee niin. Opiskelut on nyt suht kuosissa. Tämä viikko täytyy selvitä kokeista ja suoriutua loppu kevään kursseista. Kyllä minä pystyn siihen!

Mietin lenkillä mihin muuttaisin. Pelottaa etten pärjääkään kaukana sukulaisista. Haluaisin muuttaa Helsingin lähelle, mutta en uskalla muuttaa Helsinkiin, sillä 16-vuotiaana mä muutin sinne lukioon ja tulin sieltä parin kuukauden jälkeen maitojunalla kotiin. Jäi pelko etten osaa asua niin kaukana.. Mun pitäs uskaltaa nyt vaan lähtee mahdollisimman kauas sukulaisista, sillä ne ei tee mulle hyvää!

Taas menet sieltä mistä aita on matalin, se kuiskii korvaani. Olet lihava! Näytä että susta on muuhunkin kuin lihomiseen. Se nauraa. 100 x-hyppyä ja jumppa. Kaikkea tehdessä menee tuplasti aikaa pakkojen takia. On pakko tehdä neljä kyykkyä sukkia pukiessa. Molemmille jaloille kaksi. Joskus enemmänki. On pakko poimia matolta pienimmätkin "roskat". Päätin aamulla etten tänään siivoaisi, mutta tiedän siivoavani tultuani lenkiltä kotiin. Kuluupahan kaloreita :))

Lenkillä kuuntelin radiota eikä hyytävä pakkanenkaan haitannu menoa.
Askel askeleelta musta tuntu aina vaan enemmän, että olen nyt oikealla tiellä.
Tiedän olevani! Kouluasiat rullaamaan täydellä teholla eteenpäin, mulla jää enemmän aikaa laihduttaa, voin tietää olevani tämän kevään jälkeen melkein vapaa toisen asteen opinnoista. Kirjoittaa ylioppilaaks aivan kuin porukat ovat halunneet. Suorastaan salakavalasti vaatineet.
Kaikki on nyt musta kiinni ja tätä mä en sössi. En tänään, en huomenna. Tulee tietty huonoja
päiviä. Yks jos toinenkin, mutta mä oon viime vuoden jälkeen vahvempi kuin koskaan.
Oon niinku kilpikonnat jotka etenee hitaasti eteenpäin, mutta tulee taatusti maaliin. Niin koulussa kuin laihduttaessa. Ei ole totta ettei kaikkea voisi saada! Kaiken voi saada kunhan tekee töitä sen eteen. En silti pidä itseäni vahvana vaikka olenkin vahvempi kuin koskaan. Oon silti heikko. Itsekuriton kuvotus!

Kylmän väreet tanssivat ihollani ja tunnen kuinka kylmyys valtaa kehoni. Oon juonu litran vettä juuri. Mahaan sattuu. En oo pistäny suuhunu tänään veden tai coca-cola zeron lisäksi mitään muuta.
Eikä pitäisikään, mutta jokin ontto kaukainen puristus sisässäni tahtoo minun kävelevän
kauppaan, ostavan jogurttia ja syövän sitä niin että mahaan koskee entistä enemmän.
Että varmasti on läskiolo.
Väänän sen kanssa kättä. Olen häviämässä vaikka voisin voittaa. Tiedän; mulla olis voimaa vastustella.
En ymmärrä itseäni miksen taistele kovempaa sitä vastaan? Ei ole edes nälkä. On vain helpompaa antaa syömiselle periksi. Vai onko? Huokaus*
Jos ei nyt ahista niin kohta ahistaa sitäkin enemmän. Niin niistä virheistäänhän ei voinu oppia?

Tiedän tanakoiden oksetusten vievän mut illalla kauppaan. Ei auttaisi vaikka liimaisin ne maahan etten pystyisi kävelemään. Jollain ilveellä, kun läskin puolen itsessään antaa viedä voiton, se tietää miten se saa haluamansa vaikka olisit pakkopaidassa. FAIL. Mättäessäni sitten turvaruokiani läskiin suuhuni tiedän katuvani. Teen sitä jo nyt.
Huomenna katuminen on vielä pahempaa. Ei tarvitsisi katua, kun ei söisi. Kuinka helppoa!
Älä syö läski! Et saa syödä! Et ole ansainnu syödä! Ruoka ei oo sua varten! Lopeta ruoan ajattelu!
Sulla ei oo mitään syytä syödä! Läskiläskiläskiläski! Näkee sun olleen ruoka-aikaan aina kotona!
Kaikki vihaa sua! Niitä hävettää sun puolesta! Häpeä ikuinen epäonnistuja! Kiitos kuiskaus, että olet olemassa
vielä tulee sinun aikasi viedä voitto<3