Kuoleman tanssi

Olen paskonut jo jonkin aikaa punaista. Verta. Eilen otin laksoja. En välitä. Ei se mitään vakavaa kuitenkaan ole ja vaikka olisi mitä sitten. Jään henkiin kuitenkin vaikken halua. Olen täydellinen luuseri. Söin eilen noin 1500 kaloria mm. ruisleipää, tomaattimurskaa, neljän viljan puuroa, maustamatonta jogurttia, omenan. Liikaa. Lenkkeilin 1h25min. Olin jäätyä koulussa ja etenkin lenkillä. Kahdet lapaset eivät enää riittäneet joten lisäsin vielä yhdet niiden alle. Silti sormet jääty. Imuroin, poljin 1h kuntopyörää ja jumppasin. Olisi pitänyt jättää syömättä. Sen siitä saa kun ei suunnittele tarkasti eikä ajattele mitä antaa itsensä syödä ja kuinka paljon. Tänään toistui sama. Söin samoja ruokia about saman verran. Lenkkeilin 2h30min ja jumppasin. En edes oksentanu. Kuvottaa. Olis pitäny. Mä oon sairaan väsyny. Mä anoin huomisen koulusta vapaaks. Lataan akut et ens viikon jaksan. Ja oikeastaan tiedän miks eilen annoin itteni syödä kaloreita pahemmin ajattelematta. Se lähti siitä kun sain kuulla että ma ja ti mun asuntoon tulee jotkut ukot asentamaan pattereita ja ilmaamaan ne. Mitä ikinä se tarkkottaakaan. Jos mä en ite kyttää niitä kotona niin ne tulee yleisavaimella sillon kun en oo ite kotona eli kun oon koulussa. Ahistaa ajatuskin siitä. Tuntuu että oon ihan paniikissa. Haluaisin ampua vähintäänkin jo senkin takia pääni p*skaks. Ajatus et ne tulee tänne sotkemaan. Ylipäätään että kukaan tulee MUN kotiin ahistaa. Mä en halua tänne ketään. Itkettää mutten osaa itkeä. En tiiä taidan olla siihenkin liian laiska läski. Aika ottaa itteeni taas niskasta kiinni. Jotain ilosta sentään.. sain ruotsin sanakokeesta täydet pisteet ja historian esseestä kiitettävän. Jotenkin silti sellanen fiilis että mitä väliä.. ei riitä. Kaikki muut on niin pieniä ja kauniita. Mun tekis mieli satuttaa itteeni tosi pahasti kun oon niin iso. Mun on pakko päästä eroon kaikista ihroistani. Mä en halua elää isona ja lihavana.

Pitäkää te muut kiva viikonloppu<3

Lunta tupaan

Mua ärsyttää ja ahistaa, kun kaikki muut on niin pieniä ja laihoja. Mä en käsitä miten mä voin olla näin iso ja läski. Vaikka musta vuolis kaikki läskit pois mä oisin edelleen yli iso ruumiinrakenteeltani. Kädet, lantio, hartiat, pää. Miten mä voin olla näin iso!? Mä oisin valmis tekemään mitä vaan et oisin yhtä pien kun muutkin. Mä erotun joukosta ison kokoni takia. Mun isoon kokoon kiinnittää pakosti negatiivista huomiota enkä syytä siitä muita. Mun pitää laihtua!
Mä sain kutsun pikkujouluihin yheltä kaverilta mutten mene. Siellä syödään, nauretaan ja pidetään hauskaa. Mä en halua tehä noista mitään. Mä käytän senkin ajan paremmin. Liikun tai luen. Ajatuskin et mun pitäs mennä vastailemaan kysymyksiin, miksen mä syö vaikka kaikki muut syö, ei innosta todellakaan. Jättäydyn ilomielin pois. En vain tiedä miten kieltäytyä kutsusta kohteliaasta niin ettei tarvitsis sanoo mitään syytä, kun sitä kysytään kuitenkin.
Mä en eilen syöny. Tänään mä söin vaan päivällisellä viis keräsalaatinlehteä ja niitten päällä chilimaustetta. Aamulla join vaan kupin vihreetä teetä. En juonu vasta kun seuraavan kerran illalla kun olin käyny 1h50min lenkillä ja jumpannu. Mä en tarvii ruokaa. Vielä tulee se päivä etten mä syö enää. Enhän mä edes pyörry vaikken jois tai söis. Hävettää etten. Mussa on jotain vikaa. Mussa on liikaa läskiä ja nestettä varastossa kropassani.
Aamulla poljin 35 minuuttia kuntopyörää ennen kouluun menoa. Itkettää, sillä mun oli tarkotus polkee tunti mutten jaksanu kun laiskuus vei voiton. Epäonnistunu ja syyllinen olo.
Koulussa mä istuin kaikilla mahdollisilla tauoilla nenä kirjassa kiinni ja luin. Enää vaja sata sivua jäljellä. Aion lukee ne tänään. Huomenna uusi kirja. On kuin en olisikaan. Kun en syö mun on helpompi olla. Nautin jokaisesta nälän tunteesta enkä halua pilata sitä ees veden juomisella. Rakastan sitä tunnetta, kun maha on tyhjä. Nautin siitä ettei mun tarvii syödä jos mä en halua. Mun on oltava vaan vahva niin kiitos seisoo lopussa. Jokainen kulutettu kalori on aina eteenpäin, silti pitäs vaan tsempata itteeni liikkumaan enemmän.
Tunneilla olin kylmissäni jopa niin et välillä kädet oli kylmät ja sormet sinertävät. En välittäny. Kestän sen ja kaiken muunkin mitä seuraa elämäntavastani. Pääasia on että laihdun. Muusta en välitä. Lenkille puin fleecepaidan takin alle toisen pitkähihaisen kaveriks. Osan lenkistä tuli lunta ihan kunnolla. Kotona meinasin menettää hermot sormien ollessa niin jäässä vaikka oli kahet lapaset kädessä. Ei tahtonu onnistua vaatteiden ottaminen päältä. Ärsytti. Aika kuluu hitaasti ja samalla silti nopeesti. Tuntuu etten saa mitään aikaseks. Epäonnistunu olo senkun kasvaa. Mua väsyttää mutta en mee vielä nukkumaan eihän kello oo vielä ees kuutta ja aion lukee sen kirjan loppuun ja venytellä. Huomenna taas uuteen taistoon. Mä en halua olla ainoa läskip*rseen omistava tällä planeetalla. En enää! Mä haluan olla pieni ja laiha!!!!

Tällainen läski ei ansaitse ketään eikä mitään

Eilen söin ruisleipää, tomaattimurskaa, punajuurta, banaanin jne. about 1000-1500 kalorin edestä. Kaduttaa ja ällöttää. En ees oksentanu. Säälittävää ja naurettavaa. Lenkkeilin 1h50min, jumppasin, siivosin ja kävin kaupassa joten pyöräilyä kerty siitä vähän. Veli ja vanhemmat kävi kylässä. Äiti oli taas laihtunu. Mä taas lihonu. Epäonnistunu. Oon ällöttävä!!!!

Tänään aamulla kävin heittämässä 1h50min lenkin ja sitä ennen jumppasin. Koulusta lähin vähä aikasemmi hammaslääkärikäynnin takia. Mä sain kuulla saman kommentin mitä oon ikäni kuullu: mä osaan puhdistaa hampaani todella hyvin. Hammashoitaja sano et se vois ottaa mut mallioppilaaks sinne. Kunhan sano. Mulla on ollu monta vuotta kuus alkavaa reiän alkua ja kahesta se ei osannu sanoa onko ne jo menny kiilteestä läpi ja tarviiko niitä paikata. Odotin paljon paljon pahempaa tuomiota, koska hammassärkyjä on aina tai sitten ne onkin vaan mun kuvittelemia.

Hammaslääkärin jälkeen pyöräilin kotiin hirveelle kiireellä, kun isosisko tuli käymään. Ei olla nähty sitten alku syksyn!? Sekin näki miten läski musta on tullu. Miten oon lihonu.. sekin oli laihtunu. Se on taas mua laihempi, kauniimpi, pienempi. Mä oon taas se pelkkä läski.

Sisko pyörähti mun luona vähä aikaa, kun se ei ollu aiemmin käyny mun luona ja nähny asuntooni. Lähettiin siskon autolla tädin luo, jossa oli mummokin. Sisko sai taas kaiken huomion, kauniit sanat, mummon kyyneleet, kaiken.

Lähin tädiltä kävelemään. Lenkkeilin 1h30min. En oo tyytyväinen. Oon liian läski. Kaikki muut laihtuu mut mä en. Enkä ihmettele. Mä oon liian laiska p*ska! Tyhmä p*ska! Mä en antanu itelleni la ja su päivien syömisten takia lupaa syödä tänään mitään enkä juoda ees vettä. Nyt vasta puol seittemän aikaan juon fun lightia, mutta en syö tänään mitään. Ei oo nälkä, en ansaitse syödä, en halua, en voi, en kykene. Mä ansaitsen kaiken pahan. Mä oon paha. Mä juoksen ja teen kaikkeni että pääsen joka ikisestä läskikilostani eroon. Mä niin vihaan itteeni ja näitä läskejä. Mä en voi sietää itteeni. Mä teen mitä vaan että pääsen eroon itestäni. Mä en kestä mun vammasta olemusta. Läskejä. En mitään!!!!

Vielä ennen nukkumaan menoo venyttelen ja luen kirjaa. Nää läskit hoituu liikunnalla ja itsekurilla, jossa mulla on kehittämisen varaa enemmän kun tarpeeks! Onneks vaikeudet on tehty voitettaviks!

Haaste

Olin saanut viisi haastetta tässä parin päivän sisään, kiitos niistä Shadow, Lasitähti, Ariela, Control ja Tintti. :)
Ps. Vastasin kaikkiin kysymyksiin, joita haastajat olivat kysyneet. En taas tehny ihan ohjeiden mukaan, mut ainakin jokainen kysyjä saa vastaukset kysymyksiinsä.

Ohje haastetuille:

"Haastetun pitää kirjoittaa kysymykset ja niiden omat vastaukset blogiinsa. Sen jälkeen haastettu haastaa 4-5 bloggaajaa, kukaan niistä ei saa olla alkuperäinen haastaja. Haastetun tulee keksiä uudet 11 kysymystä, ja ilmoittaa heille että heidät on haastettu! HUOM haastetulla pitää olla alle 200 lukijaa!"

Ensin 11 asiaa itsestäni:

1. Olen lyhytvihainen ja pyydän yleensä ensimmäisenä anteeksi vaikken olisi ollut "aloittaja" riidassa tms.
2. Olen harrastanut nuorempana noin 7 vuotta uintia joista pari vuotta uin kilpaa.
3. Minulla on valokuvamuisti eli muistan ja opin parhaiten näkemällä.
4. Vanhempani eivät ole eronneet ja minulla on kaksi sisarusta.
5. Rakastan kissoja yli kaiken! Porukoilla on kaksi kissaa.
6. Antaisin mitä vain jotta kaikki olisi niinkuin ennenkin, silloin kun olin ala-aste ikäinen tai nuorempi.
7. Rakastan liikuntaa!! Olen aina ollut ikiliikkuja :)
8. Olen aina ollut sellainen, että kun esim. muut lapset väsyivät lumileikeissä tai ulkoillessa niin minä vain sain enemmän energiaa ja halusin jatkaa leikkejä kun muut olivat väsyneitä eivätkä olisi jaksaneet enää. Ahdh:ta mulla ei oo. On testattu! :D
9. Minulla on enkelinsuukko eli syntymämerkki nenässä, tosin iänmyötä sekin on haalistunut.
10. Pussasin ensimmäistä kertaa poikaa huulille 8-vuotiaana. Poika oli minua neljä vuotta vanhempi ja me "seurusteltiin" jonkin aikaa. Pyysin siihen jopa luvan vanhemmilta, jotka vaan nauro ja sano että senkus.
11. Osaan seisoa varpaillani.

Nää mun ns. paljastukset itestäni on aika säälittäviä. En meinannu keksiä ees yhtä saati sitten yhtätoista. :(

Lasitähden kysymykset:

1. Mitä pelkäät, miksi?
- Lihomista, koska en halua enää paisua muodottomammaksi läskiksi mitä jo olen.
2. Lempi leffasi, miksi?
- Näitä on monia, mutta jos joku pitäisi valita niin Titanic on se minkä yleensä vastaan tähän kysymykseen. Se vaan on niin koskettava elokuva, että aina joutuu itkemään sitä katsoessa.
3. Millaisessa talossa haluaisit asua tulevaisuudessa?
- Haluaisin asua omakotitalossa. Isossa ja kodikkaassa sellaisessa.
4. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
- Maalla.
5. Millaista liikuntaa harrastat?
- Harrastan kaikkea liikuntaa, mutta eniten tulee lenkkeiltyä, jumpattua ja pyöräiltyä.
6. Kuvaile ulkonäköäsi.
- Ikuisen "lapsenpyöreyden" omistava isomahainen blondi, jolla on sinivihreät silmät ja pituutta vain 163.
7. Keräiletkö jotakin?
- Jos sitä keräilyksi voi sanoa niin keräilen,sarjojen, joita tykkään katsoa, tuotantokausia ja korviksia.
8. Jos sinulle annettaisiin 1000 euroa, mihin käyttäisit ne?
- Säästäisin.
9. Lempi eläin?
- Kissa tietty!!! :)
10. Maa, jonne haluaisit matkustaa, miksi?
- Irlanti, koska haluaisin kokea maan sään ja nähdä sen luonnon livenä.
11. Mitä toivot tällä hetkellä eniten?
- Laihtuvani niin pieneksi kuin suinkin!!


Arielan kysymyset:

1. Onko blondit vai brunetet yleensä kauniimpia?
- Blondit.
2. Noudatatko jotain ruokavaliota?
- En.
3. Missä maassa haluaist käydä?
- Vastaus löytyy aiemmista kysymyksistä.
4. Jokin ruoka, jota et voi sietää?
- Kaikki.
5. Suklaa vai salmiakki?
- Ei kumpikaan.
6. Lempiblogisi ja miksi?
- Avaruuden kevät. En osaa selittää syytä. Se vain on.
7. Mitä kieliä osaat puhua ja kuinka hyvin?
- Suomi, englanti, ruotsi, venäjä. Ruotsia ja venäjää hyvin heikosti.
8. Oletko opiskelussa enmmän matikka- vai kieli-ihmisiä?
- En osaa sanoa.
9. Lempialkoholijuomasi?
- Ei ole. Nykyään pysyn erossa päihteistä, mutta ennen meni kaikki jolla vain sai nupin sammuksiin.
10. Mitä teet mieluiten vapaa-aikana?
- Liikun ja urheilen.
11. Onko sinulla joitain fobioita?
- Hmm. Ruoka? Likaisuus?

Tintin kysymykset:

1. minkälaista musaa kuuntelet?
- Kaikki menee. Yleensä kuuntelen sitä mitä NRJ:ltä tulee, mutta välillä kuuntelen esim. classista musiikkia.
2. facebook vai tumblr?
- tumblr.
3. hulluin asia minkä oot tehny ikinä?
- Polttanut pilveä.
4. mitä pelkäät?
- Vastaus löytyy aiemmista kysymyksistä.
5. minkälainen tyylisi on?
- Ei kai mulla tällä hetkellä oo mitään erityistä tyyliä, kun vaatteet ei mahu päälle enkä pukeudu miten oikeasti haluaisin.
6. kuvaile perhettäsi
- Normaali, mutta pinnan alla kuohuu aina.
7. minkälaiset hiukset sulla on?
- Puoli pitkät ja vaaleat. En ole koskaan värjännyt niitä.
8. lempi tv-ohjelma?
- Dieetit vaihtoon (tällä hetkellä)
9. voisitko seurustella maahanmuuttajan kanssa?
- En-
10. haavisto vai niinistö?
- Ei kumpikaan, koska en ole perehtynyt pahemmin politiikkaan ja pelkän kuullun perusteella en lähde valitsemaan.
11. viime todistuksen keskiarvosi?
- 8.7, mutta tippunut varmasti.

Shadownin kysymykset:

1. Mistä haaveilet?
- Laihtumisesta ja siitä että saisin olla taas lapsi.
2. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
- Kissa.
3. Missä päin maailmaa haluaisit asua?
- Pohjois-Irlanti tai jossain päin Amerikkaa keskellä ei mitään.
4. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
- En osaa vastata tähän.
5. Mikä saa sinut hymyilemään?
- Komedia-elokuvat.
6. Kerro kolme hyvää asiaa itsestäsi.
- Inhoan listata näitä "hyviä" puolia itestäni, koska en koe olevani millään tavalla hyvä missään, mutta jos nyt jotain keksin niin luovuus, urheilullisuus, lyhytvihaisuus.
7. Mitä harrastat?
- Liikuntaa kaikissa muodoissa.
8. Mikä olisi unelmatyösi?
- Ehkä toimittaja, näyttelijä/ohjaaja tai yrittäjä.
9. Millaista luulet elämäsi olevan kolmen vuoden kuluttua?
- Samaa säätämistä. Toivottavasti vain laihempana.
10. Mitä pelkäät?
- Vastaus löytyy aiemmista kysymyksistä.
11. Miten aiot viettää joulua tänä vuonna?
- Kotona yksin. En mene vanhempien luo.

Controllin kysymykset:

1. Millaista musiikkia kuuntelet?
- Vastaus löytyy aiemmista kysymyksistä.
2. Mistä olet kiitollinen?
- Saamastani hyvästä lapsuudesta.
3. Onko sinulla unelma-ammattia?
- Vastaus löytyy aiemmista kysymyksistä.
4. Missä olet hyvä?
- Lihomisessa.
5. Mikä on lempisanasi?
- Vapaus.
6. Jos voisit viettää 15 minuuttia ihan kenen tahansa kanssa, kenet valitsisit?
- Jennifer Aniston niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?
- Syksystä, koska on pimeää, viileää ja sateista eikä ihmisiä liiku juuri ulkona.
8. Jos voisit olla henkilö jossain TV-sarjassa, mikä sarja se olisi?
- Täydellisten naisten Bree.
9. Mikä on lempihedelmäsi?
- Omena.
10. Mikä on/oli koulussa vahvin aineesi?
- Liikunta!?
11. Jos voisit olla mikä tahansa eläin, mikä olisit? Miksi?
- Kissa, koska tahtoisin tietää miltä tuntuisi elää vain nukkuen, syöden, liikkuen metsissä ja olla ihmisten paijattavana. Haluaisin myös tietää ymmärtävätkö kissat ihmisiä miten ja paljonko.

Haastan Jadedin, Annan, Lillin ja Broken Mindin.

Ja kysymykseni haastetuille:

1. Oletko onnellinen, miksi? Miksi et?
2. Olisitko valmis uhraamaan henkesi jonkun puolesta? Kenen?
3. Kuinka vanha olet?
4. Asutko vielä kotona?
5. Käytkö terapiassa tms?
6. Oletko koskaan varastanut, mitä ja keneltä?
7. Uskotko Jumalaan?
8. Jos saisit tehdä kaiken toisin, tekisitkö?
9. Jos saisit toivoa kolmea asiaa, mitkä ne olisivat?
10. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
11. Mitä olisit valmis tekemään miljoonasta eurosta?

Poljin kuntopyörällä aamulla 40 minuuttia.

Kävin 1h55min lenkillä kävellen.

Söin 1000-2000 kaloria, jotka tuli ruisleivästä, maustamattomasta jogurtista, punajuuresta, tonnikalasta vedessä, yhdestä banaanista, tomaattimurskasta, keräsalaatista, yhdestä porkkanasta.

Söin aivan liikaa!!

Häpeän.

Inhottaa.

Ällöttää.

Annoin luvan itelleni syödä,

koska..

TEKOSYITÄ

TEKOSYITÄ

TEKOSYITÄ

TEKOSYITÄ.

Ensin turposi maha.

Sitten tyhjeni suoli.

Sitten oksensin osan ruoista.

Huomenna tulee veli ja vanhemmat käymään.

Ahdistaa.

Yön kuiskaus

Vaivoin väsymyksestä huolimatta 5.10 ylös.
1h kuntopyörällä polkemista.
Aamupala: kupillinen vihreetä teetä, ½ dl maustamatonta jogurttia ja ruisleivän puolikas(64kcal).
Koulussa vietin kaiken mahdollisen ajan yksin.
Luin kirjaa.
Sain jopa varattua hammaslääkäriajan(pelottaa mennä) ja palautettua äidinkielen kurssin itsenäisesti tehdyt tehtävät toivoen että ne kelpaa(tuskin).
Jätin lounaan koulussa taas väliin.
Helpotus.
Ihmiset esittävät tutun, ärsyttävän kysymyksen: miten sulla menee?
Kieltäydyn vastaamasta tai valehtelen. Miksi edes vaivautuisin vastaamaan?
Koulusta kotiin kaverin kanssa samaa matkaa.
Lenkille taas suoraan koulusta, vain sen verran kotona et vaihdoin lenkkivaatteet.
Lenkkeilyä 1h45min. Osan matkasta satoi vettä ja sitten sade lakkasi.
Kotona vessan kautta jumppaamaan.
Suihkuun ja päivällinen.
Päivälliseksi: ruisleivän puolikas, 500g tomaattimurskaa, 1dl maustamatonta jogurttia ja n.8cm kurkkua.
Ahdistus, syyllisyys.
Vessaan kumartamaan täysiolo pois. Sain oksennettua suurimman osan pois.
Vatsakin laskeutu hieman eikä enää tunnu onneks niin täydeltä.
Silmät kyyneleistä turvonneet, kurkku oksentamisesta kipeä.
Olen syönyt tämän päivän ruokani. Ei iltapalaa.
En välitä.
Minä aion laihtua!!!!
Päivän mittaan ollu heikotusta, mutta kyllä se ohi menee. Pyörryttää mutten pyörry.
Koulussa viimeisillä tunneilla palelen.
En välitä. Ainoa toiveeni on vain laihtua ja sen teen.
Ei paholaiselle pikkurilliä muuten se vie koko käden.
Tänään koomaan katsoa elokuvan ja kotikadun, ehkä luen ja käyn nukkumaan viimeistään yhdeksältä.
Ja niin taas yö kutsuu luokseen.
Vielä minä vajoan takaisin pimeyteen jossa ei tarvitse tuntea mitään.
En iloitse etten joudu tulevina viikkoina epäonnistumaan, mutta en lintsannut yhtään tuntia koko viikolla.

Hyvää viikonloppua kaikille!<3

Valitse oikein

Eilen illalla söin iltapalaks 400g purkki tomaatteja(88kcal), 1dl maustamatonta jogurttia ja neljä punajuuriviipaletta. Oksensin niistä suurimman osan ulos ja taisin jopa ensimmäistä kertaa osata oksentaa vähän vatsalihaksilla, jos mulla sellasia on. Oksentaminen on kyllä vapauttava tunne, kun ei kestä yhtään tunnetta kun mahassa on ruokaa. Eilisen päivän kalorit jäikin silti arveluani vähemmäksi, alle 280 kaloriin. Jokainen kalori tosin tuntuu liialta!!

Tääkin päivä meni samalla kaavalla. Aamulla heräsin 10 minuuttia myöhemmin, koska en meinannu millään saada koottua itteeni ja noustua. Tämä siitä syystä et näin painajaista johon heräsin itkien. Nousin siis 5.20 ja poljin tunnin kuntopyörää. Aamupalalla yks omena ja mukillinen vihreetä teetä.

Koulussa en syöny lounasta. Menin kirjastoon viikon ainoilla hypyillä tekemään läksyjä ja lainasin muutaman leffan viikonlopuks ja kirjan psykologian vapaaehtoseen päiväkirjaan, joka mun on tietysti kaikkien muiden miljoonien kouluesseiden ja tehtävien joukossa tehä.
Mä viihdyin koko päivän omissa oloissani tai jos olinkin muiden kanssa en juuri puhunu mitään.
Terveystiedon tunnilla selasin koulun ipadilla thinspo-kuvia ja vertasin puhelimesta omia kuviani niihin ja ahistuin niin että meinasin seota. Onneks!! Enpähän syö turhia kaloreita! Mä oon niin vihanen itelleni. Miten mä saatoin antaa itelleni luvan syödä itteni tällaseks ihratankkeriks!!!!
Viimesten tuntejen jälkeen opettaja kysy multa tunnin jälkeen miten mulla menee, koska se tietää et mulla on henk.kohtasia syitä miks saatan tarvita koulujutuissa vähän joustoa. Tänä vuonna yritän pärjätä ilman joustoa. Mä sanoin etten halua sanoa ja se siitä. Koliseva metallinen ovi sulkeutui takanani ja pian olin matkalla kotiin.

Koulun jälkeen kävin kotona taas vaan sen verran et vaihdoin lenkkivaatteet. Jätin päivällisen syömättä. Lenkkeilin 1h45min ja jumppasin.
Päätin jättää myös iltapalan väliin. Harkitsen vielä huomista, jos olisin syömättä. Ei tee mieli. En halua. En saa. En voi.
Meen tänäänkin nukkumaan ajoissa et huomenna jaksan herätä aikasin. Mulla on ollu viime päivät tosi energinen olo vaan jos pysähtyy paikoilleen saattaa huomata et on vetopoissa, mutta siks on parempi vaan mennä ja tehdä. Ei ajatella liikaa. Ajattelu ei laihduta! Fun lightia vatsan täytteeks ja siihen psykan päiväkirjaan valitsemani kirjan lukemista. Se on ihan s-a-i-ra-a-n paksu ja ahistavaa luettavaa :o Mutta siitäkin selvitään ;)

Jos ruokahirviölle antaa pikkurillin

se vie koko käden.

Se ei jätä sinua rauhaan ennen kuin olet

paisunut taas muodottomaks ihrakasaksi.

Ja inhoat itseäsi entistä enemmän.

Sinun pitää pysyä vain vahvana.

Antaa houkutusten tulla ja mennä.

Parasta olla jättää syömättä.

Voit valita joko laihuus tai ruoka.

Valinta on sinun.

Mitä päätät?

Hävitä, syödä ja lihoa?

Hävinnyt lukija - mitä tein väärin?

Odotin koko päivän pääseväni postaamaan jonkun kivemman tekstin kun mitä nyt viime aikoina on tullu. Kirjottanu ihan kunnolla, mut pää tyhjeni sisään kirjautuessa kun huomasin että YKSI LUKIJA ON LÄHTENYT. En voi syyttää kuin itseäni. Tämä on oma mokani. Tein jotain taas täälläkin väärin. Sanoin vääriä sanoja. Mulla on mielipuolinen olo enkä tunnista itseäni enää mistään. Ei ollut tullut kommentin kommentiakaan. Kukaan ei taida enää lukeakaan tekstejäni. En tiedä. Tuli niin surullinen olo etten oikein osaa enää ajatella selkeästi.
En tiedä onko enää järki kirjoittaa blogiani.. voisin keskittää senkin ajan laihduttamiseen, mutta toisaalta tää on ainoo paikka jossa pystyn purkamaan ajatuksiani. En tiedä mitä tehdä tai ajatella. Joo tiedän. Olen läskisekopää. Jatkan kuitenkin kirjottamista ihan vaikka omaks "iloks".

Poljin eilen illalla vielä ennen nukkumaan menoa 30 minuuttia kuntopyörää enkä syönyt enää iltapalaa. Kuvailin läskejäni ja kävin nukkumaan yhdestä päivästä selvinneenä.
Tänä aamuna nousin 5.10 ja aloin polkemaan kuntopyörää tunnin ajan. Aamupalalla söin 1dl maustamatonta jogurttia, porkkanan ja ruisleivän puolikkaan(64kcal) ja join vihreetä teetä.
Koulussa jätin lounaan väliin. Seison sen ajan lukemassa.
Ennen neljää lähin 1h50min pituselle lenkille, jonka ajan juttelin kaverin kanssa puhelimessa. Oisin halunnu ja ois pitäny lenkkeillä ilman ketään (ees puhelimen päässä). En vain osannut sanoa taas ei. Tunsin epäonnistuneeni.
Päivällinen jäi väliin. Lenkin jälkeen jumppasin. Pesin lyhyt ohjelman verran koneellisen pyykkiä, kävin pesulla.
Luen teidän postauksia vielä ja sen jälkeen alan tehä thinspiration-leikekirjaa. Kasilta syön iltapalan ja niin ettei kalorit ylitä tältä päivältä 400. Ei saa oppia liian hyvälle. Ruoasta tulee paha olo. Ruoka lihottaa. Ruoka on paha! Jos syön minä olen paha! En ole ansainnut syödä. En halua syödä. Pysyn vahvana enkä anna houkutuksille periksi meinaan niitähän riittää. Nälkä kasvaa syödessä ja niin myös maha!!!!

Kuuntele vain itseäsi!

Eilen illalla kävin vielä lenkkeilemässä 1h15min. Musta tuntu naurettavan vähältä. Tunsin suurta itseinhoa. Läksyjä en tehnykään, kun päätin käyttää senkin ajan supersize vs. superskinny-jaksojen katsomiseen youtubesta. Venyttelin ja menin nukkumaan vähän kasin jäljestä.

Aamulla herätyskello soi 5.10. Oisin halunnu jäädä ikuisiks ajoiks nukkumaan. En kuitenkaan jääny vaan vaihdoin vaatteet ja aloin polkemaan kuntopyörää. Poltin ihraani tunnin ajan.
Sit vielä taittelin telineeltä pyykit vaatehuoneeseen, petasin sängyn, imuroin ja laittauduin kouluunmeno-kuntoon.
Aamupalalla söin omenan ja ruisleivän puolikkaan(64kcal). Join taas mukillisen vihreetä teetä ja vähän coca-cola zeroa. Ennen aamupalaa otin muutaman kuvan läskistä ruhosta, kun en enää luota peilikuvaani. Jokainen peili näyttää eri! Valokuvat saa toimia nyt totuuden torvena tästä eteenpäin. Tän kokosen ihraläskin pitääkin liikkua!! Kuluttaa kaloreita mahdollisimman paljon!! Piiloutua maailmalta niin kauan kun on lihava. Hävetä silmät päästä ihan vaan sen takia ettei mulla oo itsekuria. Liian kuvottava elämään. Liian lihava!!!!

Koulussa en menny syömään vaan menin tekemään historian läksyjä lukusaliin. Katoin puhelimesta pitkin päivää aiemmin itestäni ottamiani kuvia. Kyllä viimenenkin halu syödä katos. V*ttuun kaikki läskeily-ajatukset!!!!
Tunneilla puristelin muiden huomaamatta läskejäni. Mä tunsin ja olin hyvin tietonen jokaisesta grammasta yli isossa ruumiissani. Mä yritin jännittää lihaksia ja heiluttaa jalkaa et kaloreita kulus ees vähän.
Kouluun mennessä luulin, että oisin päässy vasta puol neljän aikaan. Ilokseni kuitenkin luokkakavereiden toimesta tajusinkin et pääsen jo puol kaks! Ahdistus lievitty vähäsen, kun tiesin pääseväni sittenkin tekemään pidemmän lenkin valosan aikaan.
Heti koulusta päästyä sitkutin ajaa kotiin vesisateessa meikit leviten. Vaihdoin taas vaan lenkkikamat päälle ja lähin samantien lenkille. Lenkillä meni 1h50min. Mä oon oikeesti pelkkää läskiä. Lihakset häviää aina ennen läskiä, joten jalat vemppaa ehkä senkin takia. Jos aiemminkin oon kyenny oppimaan itsekurin niin opin sen nytkin! Mä teen kaiken mitä pitää! Ei selittelyjä. Ei tekosyitä. Ei itelle valehtelua. Ei laiskottelua. Ei armoa. Ei rauhaa. Ei mitään ennen kun viimenenkin ylimääränen läskikilo on tiputettu!

Ajatus hyppii taas niin hienosti ettei taaskaan tekstistä tuu järkevää. Yrittäkää pysyä perässä ketkä jaksatte vielä lukee.

..Kotona vaihdoin kuivat vaatteet ja jumppasin. Söin neljän jäljestä päivällisen eli 1dl maustamatonta jogurttia ja 5 keräsalaatinlehteä ja niiden kans chilimaustetta. Tiskasin astiat ja menin vessaan puhditukselle. Sain oksennettua osan ulos. Lopetin siihen kun pöntöön alko ilmestyä punaseks värjääntynyttä sylkeä, oksennusta, mitä lie. Olo oli oksentamisen jälkeen voitokas kunnes läksyjä tehdessä iski väsymys ja voimattomuus. Tein ruotsin läksyt ja merkkailin kalenteriin ruotsin biljoonat sanakokeet että pysyn kärryillä millon ne on. Kittasin litran fun lightia ja oon jäätyä. Onneks tää jumppapallolla ison perseensä pyörittäminen vähän auttaa lämpiämiseen.

 


Iltaohjelmassa on nyt proana ja thinspo-selailua, historian läksyjen lukua kuntopyörän selässä, venyttelyä ja aikasin nukkumaan meno! Huominen täältä tullaan ja ketään ulkopuolista ei enää ole uskominen! Kaikki kehen on luottanu tähän asti on pettäny mun luottamuksen. Trust only yourself :)

Empty and angry

Oon taas kerran ihan hukassa mistä alottasin kirjottamaan. Lyö tyhjää kun en meinannu muistaa postasinko eilen. Kai mä käyn harvase päivä täällä vuodattamassa tuntojani siitä miten mokaan ja läskeilen kaikkien laihojenkin edestä. Mä oon raivoissani itelleni. Oon oikeesti lihonu ihan tajuttomasti. En uskalla ees ajatella paljonko.. vaa'allakaan kun en huonona laihduttajana käy niin.. vaatteet, valokuvat ja peili kertoo totuuden. Tänä aamuna totuus kertoi valokuvissa sen miksi en ole ottanu hetkeen itestäni valokuvia - mä oon lihava selluliittikasa. Mä ymmärrän varsin hyvin miten oon saanu kerättyä massaa niin et luista ei oo enää tietookaan koko kropassa!!

Olin tosiaan tänään taas pitkästä aikaa koulussa ihan kunnolla. Tästä se sit taas alko. Laihoja, koko ajan enemmän ja enemmän pienentyviä kauniita ihmisiä parveilee monen sadan oppilaan edestä koulussa. Mä häpeän itseeni niin ettei sitä sanoilla voi kuvata! Niin pieni, laiha ja kaunis yks tyttö mun luokalla ettei mitään rajaa. Sen päällä kaikki vaatteet näyttää niin hyviltä että oon tosi kateellinen sille! Minäkin haluan olla yhtä laiha ja pieni!
En mennyt koulussa syömään vaan istuin portaikossa pelaamassa Fruit Ninjaa vaikken olekaan mikään pelihirmu. Vein parin kaverin kanssa kirjastoon kirjat ja kierrettiin samalla jonkun taiteilijan taidenäyttely.
Mä en esittäny ilosta, mä en puhunu juuri mitään, mä en vaivautunu selittämään miks tein mitäkin. Mä vaan olin läskeineni muiden keskellä luokassa, käytävillä.. välttelin parhaani mukaan kaikkien katseita. Välillä saatoin katsoa kaveria suoraan silmiin kun se puhu mulle mutten kuullu yhtään mitä se sano. Havahduin vaan aina välillä siihen et tuijotan sitä silmiin mitä en melkein koskaan tee.

Kuvottava läski-ihraperseeni sai aamulla kuntopyöräilyä tunnin. Heräsin puoli kuuden maissa. Koulussa oleminen ois ollu läskiahdistuksen ja läskieni kanssa tosi vaikeeta, jos en ois kuluttanu kaloreita ennen koulun alkua yhtään. Aamupalalla söin yhen porkkanan ja ruisleivän puolikkaan(64kcal).

Koulusta kotiin pyöräiltyäni kiroillen ja itkukurkussa rynnin painavine reppuineni sisälle. Kävin vessassa ja heitin lenkkivaatteet päälle. Syöksyin ulos lenkille vielä kun oli valoisaa. Kello oli kaksi iltapäivällä ja meinasin kuolla vitutukseen. Miks mä ikimaailmassa annoin itseni taas lihoa tähän läskilällyhyllyvä-tilaan?! Mä en jaksa sitten käsittää kuinka typerä mä saatoin olla. Lenkillä hakkasin pohkeitani kun ne ei meinannu toimia ja jalat vemppas kun jollain rammalla. Liikun liian vähän ja tällä painolla jäsenet temppuilee miten tahtoo. Jumissa koko läskipaskakroppa. Hölkkäsin vähän matkaa lenkistä joka kesti yhteensä 1h45min. Kaiken lisäks törmäsin entiseen kaveriin. Joka on osasyy miks jouduin kytättäväks ja lihotettavaks laihtumiseni takia aiemmin.
Kotona jumppasin ja söin päivälliseks noin kymmenen salaatinlehteä ja ruisleivän puolikkaan(64kcal). Niiden päälle join vihreetä teetä mukillisen ja fun lightia.

Nyt selailen thinspiration-juttuja netistä, luen teidän blogeja ja katon thinspo-videoita. Illemmalla teen läksyt ja käyn vielä lenkillä ja taidan jättää iltapalan väliin. Mä en halua enää elää läskieni kanssa!!!! Mä en halua olla ainoa läski aina! Läskinä mä oon jumissa kropassani enkä halua sitä! MÄ HALUAN OLLA LAIHA!!!! Alotin tänään pitämään kotona vaatteita, jotka on tiukkoja tai pieniä, jotka ennen sopi ja oli isoja. Ei enää itselle uskottelua et oisin mukamas laihtunu.. kai sitä luulee niin kun pukeutuu kotona säkkeihin. Kotona ei tarvii peittää läskejä vaan ne pitää itse nähdä. Kodin ulkopuolella mä peitän kaikki ihrat, mut kotona mä kohtaan sen mitä oon tehny kropalleni eli lihottanu muodottomaks selluliittikasaks!

HUOM! Mä en kehtaa julkaista itestäni kuvaa tänne, joten löysin tällasen kuvan, josta saa kuvan millanen läskikroppa mulla on. Eli mä oon ton kokonen kun tossa vasemmalla kuvassa - isompi. LIHAVA! Kukaan ei voi tulla nyt sanomaan että oon pieni. En todellakaan ole!

Hungry hurts but starve works!

Hyvä paha - muisti

Olin hienosti jo unohtanut että olin tänään jo kirjottanu postauksen. Väsymys on ollu huipputasoa taas tänään, mutta en oo jaksanu välittää siitä. Kävin aamupäivällä ysin aikaan kävely/hölkkä lenkillä 1h45min ajan. Sen jälkeen kotona olin koneella ja kirjotin toista blogiani. Tein toisen blogin joka on vieläkin seompi kuin tämä, mutta tarinan muodossa. (En linkitä sitä tänne. Löytää ken etsii ja yhdistää minuun.) Iltapäivällä ennen yhtä nostin itteni jumppapallon päältä ja sammutin tietokoneen. Valmistauduin toiselle lenkille. Juttelin sen kaverin kanssa puhelimessa. Siihenkin meni 1h45min. Jumppasin kotiin tultua. Pää on niin tyhjä ja niin täynnä - paskaa. Ei oikein ajatus liiku. Väsyttää ja jäseniä koskee. On kylmä vaikka luulis läskien lämmittävän. Oon ihan turvoksissa viime päivien läskeilystä. Tänään kalorit jää alle 300. Ei kaloriakaan yli! Lounaalla söin kaks porkkanaa ja päivällisellä äsken 3dl mehukeittoa ja desin maustamatonta jogurttia. Teetä oon kitannu kaks mukillista. Vielä koulukirjat ja vihkot huomiselle valmiiks, kulmakarvojen nyppiminen, venyttely ja pesulla käyminen ja oon valmis menemään nukkumaan. Meen ennen ysiä nukkumaan, et jaksan herätä aikasin vaikka meen vasta vähän ennen kymmentä kouluun. Onneks maanantaipäivät alkaa myöhemmin. Vähä arveluttaa, kun muut aamut on kaikki kasiin. Päätin just et itse asiassa iltapalaa en syö.

Öitä rakkaat lukijat <3

Kuollakseen elossa

Taas rehellisesti kiertelemättä mulla on menny viime päivinä päin läskiä. Oon lihonu varmasti tuhat kiloo, keränny univelkaa, turmellu viimesetkin onnistumisen rippeet. En tiiä ahistaako vai vituttaako enemmän. Jälleen kerran aloitan epäonnistumisen kierteen alusta, jos en lopeta ainaista epäonnistumista.

Olen päättänyt olla loppu kuukauden ilman minkäänlaista sokeria. Tämä koskee myös kaakaojauhoja. Pakko saada pöhötys pois, finnit pois. Mua niin inhottaa aina tulla kertomaan tänne kuinka oon epäonnistunu aina kerta toisensa perään. Sitä ei sanoilla voi sanoo miten mä inhoon itteeni sen takia etten onnistu ikinä.
Vihaan itseäni enemmän kuin koskaan aiemmin.

Viime päivinä mun kone ja netti ei oo kunnolla toiminu. Piti viedä kone yhelle perhetutulle huoltoon eilen. Oon angstannu oloani ja paskaa elämääni ympäri kyliä niin että ei vaan mun oo tarvinnu hävetä käytöstäni. Huomenna alkaa koulu ja mä oon ihan saat*nan läskiperse taas vaihteeks. Takapuoli, maha, tissit, reidet, käsivarret, kaksoisleuka, naama, selkäläskit on viisinkertaistunu. En uskalla ajatella miten mä huomenna, kun koulu alkaa pitkästä aikaa mulla, pystyn menemään sinne. Se läskiolotila voi olla jotain sellasta että toivon vaan ettei se estä mua menemästä kouluun tai tekemästä mitään tyhmää, ainakaan syömästä lisää lihottavia ruokia.

Tänään söin aamupalaks ruisleivän puolikkaan ja noin 5cm kurkkua. Join vettä niin et maha pömpöttää entisestään. Liikun tänään väsymyksestä huolimatta paljon ja syön kevyesti. Aion myös tehdä lukujärjestyksen valmiiks koulupöydälle, laittaa huomiset koulutavarat laukkuun ja valmistautua huomenna menemään kouluun vaikka olo ois minkälainen. Aion suunnitella ainakin mielessäni mitä ja missä järjestyksessä teen asioita huomenna, syömiset ja liikkumiset.

Don't let today's weakness ruin tomorrow's dreams!

Oon pohjaakin pohjemmalla. En saa nukuttua, jos saan, nään painajaisia. Ahistaa ja oon itkeny silmät päästä. Mä haluan kuolla. Mä en jaksa enää. Syön liikaa vaikkei tee mieli syödä. Tungen itteeni kaloreita ja kaikki liikkuminen valuu hukkaan.. mä oon jumissa enkä osaa enää pois. Mä oon lihava, epäonnistunu ja mä meen nyt niin pohjalla etten jaksa enää nousta. En jaksa. Mä en tiiä enää minne menisin. En tiedä mistään mitään. Mä en jaksa. Auttakaa mua pääsemään tästä elämästä pois. Mä en oo enää ees säälittävä, sairas.. mä oon paha yltä päältä. Kirjotan tosi sekoja ja sitä sekasempi on mun pään sisus. En tiedä mikä mut auttas tästä pois.. hukun.. anteeks etten pysty parempaan. Oon harkinnu jos soittasin kriisipuhelimeen, mut mitä nekään pystys tehä? Mikään ei vie tätä ahistusta pois, jonka alle en tunnu litistyvän vaan tää kuristaa mut henkiltä kunnes joku aina elvyttää mut henkiin niin että kipu vaan pahenee.. muttei tapa. Miksen mä voi kuolla? Tää kaikki on niin epäreilua. Musta tuntuu etten mä oo enää ees elossa kun ei tää voi olla totta.. ei voi. Vai voiko? Mä haluan seota lopullisesti niin etten enää tunne seinien kaatuvan päälle kun kuollakaan kukaan ei anna. Mä en oo laiha, fiksu, terve, kaunis.. en mitään muuta kun ihmisraunio eikä mulla oo voimia tai asennettakaan korjata mitään.. ei itteeni.. ei enää vaan pysty..

Itken itken itken. En osaa lopettaa. Mä oon väsyny. Mä oon väsyny tähän kaikkeen. Mä haluan vaan pois. Miksen voi vaan nukahtaa pois. Mä en jaksa enää olla täällä. Mä en halua olla. Antakaa mun vaan mennä. Tasan 2 kuukautta mun 20-vuotis synttäreihin. Liikaa nähtyä elämää. Mun ei pitäny elää 20-vuotiaaks. Mä en halua elää. Mä haluan vaan pois. Eikai se oo liikaa pyydetty?

Kylmä !!

Sain uudelleen unenpäästä kiinni, mutta nukuin raskaasti ja heräilin vähän väliä. Tosin aina kun menin uudelleen sänkyyn oli ihanaa kaivautua lämpimään kahden paksun peiton alle kylmää pakoon. Nukahtaa ja nähdä unia vaikkakin painajaisia :( Puol unessa ja puol hereillä puristelin läskejäni ja yritin löytää läskien alta luita epätoivoisesti. Toivon laihtuneeni ees vähän.. Vielä luut on kuitenkin sinnikkäästi läskien alla piilossa :(

Aamulla herätyskello soi taas 7.20. Kömmin sängystä ja menin suoraan keittiöön. Söin aamupalaks 1dl maustamatonta jogurttia ja noin 8cm kurkkua. Ennen lenkille lähtöö otin yhen kofeiinitabletin, 400 buranan ja join mukillisen vihreetä teetä.
Lenkkiä kerty 1h40min verran ja sen päälle jumpat. Tein thinspiration-leikekirjaani. Join samalla yhen tölkin energiajuomaa (17kcal) ja otin vielä toisen kofeiinitabletin. Kylmyydestä jäässä oon ollu taas koko aamun. Elohiiri silmästä on hävinny taas hetkeks. Lounaaks söin 3dl mehukeittoo ja join teetä. Läskiahistaa. Ärsyttää et oon niin läski vielä. Mä tuun kyllä laihtumaan, teen kaikkeni sen eteen makso mitä makso, mutta inhottaa kun muutos tapahtuu hitaasti. Mielialat heittelee ja en taas tiiä mitä tekisin. Ei jaksas oikeen tehä mitään, mut toisaalta jaksas.. kai lähen kuluttamaan kaloreita, tätillä käymään tai jotain. Pitää valmistautua henkisesti kouluun menoon huomenna. Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta!?

Kerran suussa, aina vyötäröllä!

Mä menin nukkumaan yhdeksän jälkeen ja heräsin puol 12 yöllä kaverin tekstariin. Prkl! Väsyttää mutten saa enää unta. Tekis mieli lähtee lenkille mutten halua vielä ulos jäätymään. Tekosyy. Oon läskipaska. Vittu et ärsyttää kun en tajunnu laittaa puhelinta äänettömälle. Miks ihmiset tekstaa prkl yöllä?! Luulis tajuavan et jotkut nukkuu sillon.. tai ainaki yrittää. Kaveri vielä tietää et mun on vaikee saada unta. Anteeks angstaus tänne. Pakko yrittää saada unta kun kello ei oo vasta kun 00.12 :( Elohiirikin palas oikeaan silmään.

Kiitos kommenteistanne. Vastasin kommenttien perään<3

Päivä pulkassa

Klo 6.30

Katselen silmät kiiluen lehtien kuvia joissa on kauniita, laihoja ja pieniä, täydellisiä ihmisiä. Leikkelen kuvia. Liimaan niitä thinspiration-leikekirjaani. Liima loppuu.

Klo 7.20

Herätyskello soi ja muistuttaa minua, että on aamupalan aika. Syön 2dl mehukeittoa ja porkkanan. Kirjaan ne kiltisti ruokapäiväkirjaan ja tiskaan tiskit.

Klo 7.55

Oon ulko-ovella ja menossa ulos lenkille. Nyt tiedän miks jalat on entistä kipeämmät - mulla on paskat talvikengät.

Klo 9.45

Oon kotona. Kuoriudun ulos ulkovaatteista ja vaihdan vaatteet. Lenkillä meni 1h50min. Silti en ole tyytyväinen. Alan jumppaan ja tekstaan kaverille (kysyn lenkkiseuraa iltapäivälle). Avaan koneen ja alan selata blogeja.

Klo 10.50

Mun tekis mieli käydä nukkumaan. Samaan aikaan tekis mieli lähtee liikkumaan. Läskiahistus tulee kun ajatukset lähtee vaeltamaan koulujuttuihin ja siihen et kohta pitää taas olla keijukaisten keskellä sotanorsuna esittämässä sosiaalista.

Klo 11.00

Syön lounaaksi 5 jäävuorisalaatin lehteä ja niiden kanssa chilimaustetta ja ½ desiä maustamatonta jogurttia. Hävettää myöntää niiden maustuvan hyvältä. Juon päälle vähän coca-cola zeroa veteen sekotettuna.

Klo 11.20

Oon pyörävarastossa ottamassa polkupyörää. Suuntaan kohti kirjastoa ja lainaan muutaman leffan ja palautan entiset.

Klo 11.45

Poljen kaupungin halki pankkiin. Talletan rahaa toiselle tilille ja käyn apteekissa ostamassa kofeiinitabletteja. Yllätyn hinnasta. Ne oli halvempia kuin luulin. Lähden tyytyväisenä polkemaan kohti kauppaa.

Klo 12.00

Kaupassa kiertelen ostoslistan kanssa hyllyjen välissä. Mukaani tarttuu kaksi liimapuikkoa, pussillinen omenoita, kaakaopussi, pussi ruisleipää. Kassalla tunnen tyytyväisyyttä etten ostanu muuta.

Klo 12.15

Oon lidlissä tarkoituksena ostaa vain maitoo ja jäävuorisalaattia. Katseeni kuitenkin kiinnittyy tarjouksiin. Huomaan ruisleivän olevan alle eurolla myynnissä. Vilkaisen tuoteselosteen ja teen miellyttävän havainnon - kaloreita on melkein kymmenen vähemmän kun niissä mitä tavallisesti ostan. Otan niitä kaksi pussia. Huomaan paketillisen puuroa olevan tarjouksessa alle 70 senttiä. Siinäkin on kaloreita kymmenen vähemmän! Otan siis paketin sitä. Suuntaan hakemaan jäävuorisalaatin ja kaksi purkkia rasvatonta maitoa. Suuntaan kassalle ja maksan ostokset.

Klo 12.45

Tulen kotiin ja puran ostokset. Laitan ruisleipäpussit pakastimeen. Lasken kauppaan menneet rahat. Selvisin suht halvalla ostoksista. Helpottunut huokaus ja hymy huulille. Nappaan kolme kofeiinipilleria ja menen tekemään thinspiration-leikekirjaa.

Klo 13.10

Oon saanu isänpäiväkortin alulle ja innolla väsänny leikekirjaan kuvia ja tekstejä. Katselen niitä ilosena. Soitan kaverille ja kysyn monelta se voi lähtee sinne lenkille.

Klo 14.00

Siivoan askarteluvälineet ja puen lenkkivaatteet. Puen eri takin kun normaalisti. En näytä niin läskille kuin olin kuvitellu näyttävän se takki päällä. Mieli tekis hyppiä ilosta.

Klo 14.15

Kaveri on tullu jo pihalle oottamaan. Aiemmin mua väsytti, mutta nyt mulla on energinen durasel-pupu olo. Tehdään kaverin kanssa meidän vakilenkki. Lenkkeilyä kertyy 1h25min verran.

Klo 15.40

Lenkin lopussa molemmat on ihan jäässä. Koko lenkin sato vettä ja tuuli sairaan kylmästi. Kotona mä en tunne enää mun varpaita, silti oon edelleen energinen. Energisempi jopa kun ennen lenkkiä. Voisin hyppiä ilmaan.

Klo 15.45

Imuroin enimpiä roskia ja pölyjä vaikka toissapäivänä mä siivosin eikä mitään "likaa" oo kerenny kertymään mihinkään, mut silti lattiat tuntuu likaselle.

Klo 15.50

Heitän vaatteet pyykkiin ja alan nyppimään kulmakarvoja, kuorimaan ihoa, levitän naamalle kasvonaamion, ajan jalkakarvat, "höylään" jalkapohjat. Pesen vessan. Suihkun jälkeen rasvaan jalat ja selän, letitän hiukset yhdelle letille ja levitän tunnollisesti silmänympärysrasvan. Laitan pari sormusta sormeen, koska on sellanen olo että pystyn taas laittamaan läskisormiini sormuksia. Ihmettelen koko ajan mitä ihmettä teen! Olen reipas ja super-energinen. Tästä huomaa että syöminen ei oo mun juttu. Kun syön tunnen oloni inhottavaks, epämukavaks, tavallista lihavammaks (tunnen kyllä ilman syömättäki itteni lihavaks.. tottakai kun olen LIHAVA). Kun asiat rullaa ja langat pysyy käsissä jaksan myös pitää itestäni huolta. Panostaa ulkonäköön. Aamulla olisin voinu jopa meikata, mutta sateen takia en vaivautunu.

Klo 17.00

Jatkan thinspiration-leikekirjan tekoo ja kuuntelen samalla NRJ:tä. Olo on edelleen taivaissa.

Klo 18.20

Siivoan askartelu jälkeni ja avaan koneen. Jo pari päivää oikeassa silmässä ollu elohiiri on vihdoin hävinny.

Nyt klo 18.40

Heilun jumppapallon päällä samalla kun kirjotan tätä pitkäveteistä päiväohjelmaani jota kukaan tuskin jaksaa lukea. Saati on kiinnostunu lukemaan. Maha murisee. Mä jätin päivällisen syömättä. En syö iltapalaakaan vaan sallin sittenkin tänään itelleni jäädytetty rasvaton maito/vesi-seoksen ja sen seassa vähän kaakaojauhoo. Tiiän et siitä kertyy ihan liikaa kaloreita, mutta kyllä mä vielä laihdun. Laihduin näin sillon aiemminkin. Vielä musta laiha saadaan :)
Nyt täydellisten naisten 7.tuotantokausi pyörimään ja sit nukkumaan vaikkei nukuttas yhtään :D

Hyvää viikkoa kaikille! Me pystytään laihtumaan! Hungry hurts but starve works<3

Maanantaiaamun kuulumiset

Kone taas tykkää temppuilla niin että meinaa mennä heti aamusta hermot eikä kellokaan oo vielä viittä. Ärgh! Noh kuiteski. Mä nukuin vähä huonosti. Heräsin mm. noin 23.45 luullen et on jo aamu. Petyin kun ei ollu ja piti mennä nukkumaan. Väsytti mut samaan aikaan ei. Just like always. Aamupesun ja yövaatteiden vaihdon jälkeen hyppäsin kuntopyörän satulaan ja poljin 30 minuuttia niin et hiki virtas ja tunsin miten läski tiris. :D
Tänään on ohjelmassa aamupala, lenkki, jumppa, lounas, kauppaan, päivällinen, dataamista ehkäpä, iltapala ehkä? Saa nähdä mitä keksin tänään. Varmaan vaan oon laiskapaska ja liikun liian vähän.

Ps. Eilen en syöny enää päivällistä ja iltapalaa vaan narskutin niiden sijaan maito/vesiseosta (suurin osa vettä) jäädytettynä ja siin seassa vähä kaakaojauhoo. Enemmän tuli varmasti kaloreita, mut tänään poltan niitä kaloreita ja kittaan teetä ja zeroo.

Hyvää maanantaipäivää kaikille ja kovasti tsemppiä! Yhessä me pystytään laihtumaan keijukaisiks :)

Päivän biisi The Killers-When you were young

Läskistä laihaksi

Lähin ysiltä aamulla lenkille ja tein 1h50min lenkin. Ulkona oli liukasta ja usvasta, kun yön aikana oli ilmeisesti tullu vähä vettä niin et osa lumista oli sulanu. Mä niin kovasti toivosin valkosta joulua. Saa nähä tuleeko sellasta. Kotona mä söin lounaaks porkkanan ja 1dl maustamatonta jogurttia (40kcal/100g). Join varmaan litran coca-cola zeroo vaikka yli puolet siitä oli vettä. Lisään aina vettä sen sekaan et kaloreita ei tulis paljoo. Anyway palelin sitten kylmästä joten oli pakko laittaa huppari päälle. Väsyttää. So what? Ois niin pitäny polkee kuntopyörää mut enpä polkenu vaan katoin youtubesta sh-dokumentteja. Maha yrittää huijata ja saada mut syömään. Mä en aio kuunnella sitä. Läski puoli musta yrittää keksiä syitä miks kannattaa mättää kuten "oot jo lihonu niin mitä väliä? Voit ihan hyvin syödä tänään ja huomenna ottaa ittees niskasta. Voit ihan hyvin syödä. Ei se haittaa." Pahoja, kieroja ajatuksia ei pidä kuunnella. Ne tulee voittaa. Läskille ei pidä antaa periks. Lihominen on häviämistä ja mä en halua hävitä!
Huomenna oon suunnitellu käyväni kaupassa ostamassa ens viikon ruoat eli omenoita, keräsalaattia jne. Sit ajattelin pyörähtää apteekissa ja käydä ostamassa kofeiinitabletteja. En oo ennen käyttäny niitä, mut ajattelin kokeilla jos niistä ois apua ja jaksasin sit koulussa paremmin. Hassua kun en muuten juo melkein ollenkaa kahvia, tosi harvoin, joten saa nähä millaset tärinät se aiheuttaa. Ja tottakai kun olen tyhmä Peppiina niin syön niitä yli suositusten. Onko teillä kokemuksia noista tableteista?

Isänpäivä

Eilen illalla mä pakotin itteni vielä ulos kylmään lenkille. Jalat vipelti niin kovaa etten meinannu pysyä niiden perässä niin hassulta kun se kuulostaakin. Pakko oli juosta sen verran, että jalat vähän rauhottu, ja että tuli lämpimämpi. Lenkkeilin 1h50min. Kotiin tullessa menin suihkuun ja jätin iltapalan syömättä. Sen sijasta litkin coca-cola zeroa veteen sekotettuna. Venyttelin.

Aamulla heräsin taas 7.20 herätyskellon soittoon. Nukuin levottomasti ja näin ahistavia unia. Syvä huokas, jälleen? No joka tapauksessa nousin ja söin aamupalan, omenan ja noin 5cm kurkkua. Päälle mukillinen vihreää teetä. Nyt turvottaa ja on inhottava olo. Silmät on hankaamisesta kipeät ja silmänaluset tummat lisäks koko naama ja kroppa nesteistä turvoksissa. Turvotus yhdistettynä läskeihini on yhtäkuin järkyttävä läski dinosaurus.
Soitin myös isille ja onnittelin isänpäivän johdosta. Puhelu meni ihan ok:sti, mutta kuten arvasinkin, isi kävi kyselemään miten mulla on menny ja onko mulla tarpeeks rahaa ja alko kertomaan neuvojaan.
Ois toisaalta kiva nähä isiä tänään kun ei olla nähty aikoihin ja kun on isänpäiväkin. Oon vitun laiska, kun en oo tehny ees sitä korttia. OON LAISKA LÄSKI! Toisaalta mä haluan olla yksin ja kieltää kaiken tollasen iteltäni. Tää on mulle ihan oikein ja mä en saa kaivata mitään muuta. Se tekee tästä sulosen tuskallista. Millä loppupeleissä on väliä? Ei millään.

Koneelta päästyäni lähen lenkille, jumppaan.... PERUSPAKKO.

Tässä vielä sunnuntaipäivälle thinspoa :)

JUST STAY STRONG!

Lukijat kertokaa

Eli ajattelin kysyä teiltä kaikilta hyviä syitä miksi ei kannata mättää liikaa ja lihoa esim. vaatteet ei näytä hyviltä päällä tapasia syitä. Heittäkää omanne kehiin niin kokoan ne yhteen postaukseen. Ajatus tuli siitä, kun kaikille tulee joskus heikkoja hetkiä jollon meinaa sortua ja sillon ois hyvä olla joku mikä herättäs vähä et ei oo mitään järkee mättää ruokaa. Toinen mikä ois tosi kiva niin se et linkittäisitte hyviä laihdutus, syömishäiriö tai proana blogeja mulle. Oon etsiny jo monta päivää uusia blogeja, joista sais motivaatiota ja tukea. Kiitos jo etukäteen! :)

Illalla katoin dokumentin ylipainosista vauvoista ja niiden äideistä. Järkyttävää! Oma läskiahistus kasvo. Puristelin jalkojani ja mahaa samalla kun lojuin sohvalla viltin alla yrittäen häivyttää kylmää. Tunsin kaikki ne hyllyvät läskikasat ja mieli teki huutaa, mut ei siitä ois ollu mitään hyötyä. Ei huutaminen poista näitä läskejä. Siihen auttaa ainoastaan liikkuminen ja kova työ! Siitä päästäänkin sopivasti aiheeseen, et söin päivällisen neljältä. 3 desiä mehukeittoa pakastettuna, jonka olin nostanu aiemmin päivällä jääkaappiin sulamaan, ja yhen ruisleivän puolikkaan pelkiltään. Mehukeiton söin keittiön lattialla nojaten selällä patteriin. Kylmää kun järsii ja on ennestään kylmä niin voitte arvata millanen tuplakylmyys on. Patteri vähä autto.
Tiskasin astiat ja otin koneen ja linnotauduin kannettavani kanssa keittiön patterin viereen. Laitoin kynttilän palaamaan etten ihan pimeessä istus. Luoja et oon säälittävä kusipää. Pakotan itteni vielä lenkille ja iltapalalla syön alle 100 kaloria tai skippaan sen kokonaan.

Kurkkaus lauantai päivääni

jos sä näkisit naamani nyt
niin on sankari ränsistynyt
et tuskin hennoisit ilkkua mua
vaan lohduttaa
jos sä näkisit naamani nyt
lienee ilme sen hölmistynyt
on vaikee selittää sähläilyään
eikä kannatakaan

joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa

Pätkä Yön kappaleesta

Kyllä ne vielä tajuaa..

Kello 7.20 herätyskello soi. Ylös ja vessaan aamupesulle. Tuijottelua koko ajan peilistä. Herranjumala mitkä silmäpussit! Naamakin paisunu yön aikana. Keittiöön. Vedenkeitin päälle. Jääkaapin avaus. Kurkku ja leipäpussi ulos ja jääkaappi kiinni. Kurkusta noin 10cm pätkä ja ruisleivästä toinen puolikas pienelle siniselle lautaselle. Loput leivät ja kurkku jääkaappiin. Syön seisoen tiskipöydän ääressä, miljoonat ajatukset päässä pyörien, kurkun ja leivän puolikkaan pelkiltään. Päätä särkee enemmän kuin voi kukaan kuvitella. Aamupalan ja sen kaloreiden kirjaus keittiön sivupöydällä olevaan vihkoon. Juon vihreän teen loppuun. Pitäis varmaan tyhjentää osa. Pesen tiskit ja laitan astiat kaappiin. Kävelen vessaan. Suljen oven. Otan peilikaapista hammasharjan. Kumarrun ja oksennus tulee yllättävän sujuvasti. Saatuani ulos osan aamupalasta tyydyn siihen ja lopetan. Pesen kasvoni ja hampaani. Kurkkua koskee ja päätä särkee edelleen. Huokaus*

Dataan pari tuntia aamupäivällä ja poljen tunnin kuntopyörää katsoen samalla täydellisiä naisia dvd:ltä. Jumppaan ja syön lounaan. Kolme keräsalaatin isoa lehteä ja porkkanan. Tekis mieli soittaa isille ja kysellä sen kuulumisia, mutta keskustelu menis kuitenkin taas siihen, että se kyselis miten mulla menee enkä mä jaksa sitä. Ajatus siitä jo uuvuttaa joten jätän soittamisen huomiseen, kun on isänpäivä onnittelen ja that's it. Oon niin paska läski etten mene ees käymään tosin ei ne varmaan haluaiskaan mua niille sotkemaan. Lähen lenkille ja samalla vien toisen roskiksen ulos joka on oottanu varmaan viikon, että saisin sen vietyä. Säälittävää. Kuinka vaikeaa voi olla viedä roskia ulos, kun kuitenkin kulkee lenkille mennessä päivittäin roskakatoksen ohi? Biisit vaihtuu ja mä kävelen yrittäen pysyä pystyssä. Parit kerrat meinaan lentää läskiperseelleni. Ainakin ois pehmusteet omasta takaa, mut enemmän mua huolettaa, jos mun jalka murtuu liukastuessa ja kaadun litsaten kaikella ihrapainollani jalkani. Lenkkeilen 1h45min. Hävettää etten kävelen täyttä kahta tuntia. Kotona rappukäytävässä mä tunnen miten vasen polvi taas temppuilee ja sitä vihloo.

Nyt yritän kirjottaa tätä postausta, mut sormet on vielä niin jäässä että tiukkaa tekee. On kylmäkin mikä on hyvä vaikka en pidä toisaalta yhtään olla jäässä, mutta parempi tämä kuin olla lämmin. Ahterini alla on jumppapallo jota liikutan koko ajan. Yritän säälittävästi onnistua kuluttamaan lisää kaloreita. Edes vähän. Mun on pakko päästä näistä ihroista eroon. Mä teen kaikkeni että kukaan ei voi enää sanoo mua normaalipainoseks tai läskiks.

Ps. Huomenna tulee kolme vuotta siitä kun alotin jäätelölakon. En ole syöny siis KOLMEEN vuoteen jäätelöö joka oli mulle kaikista ruoista se heikon kohta.

Perjantai

Kun on valoisaa en tahdo että iltaisin pimenee enkä osaa tottua pimeneviin iltoihin. Sitten kun suurimman osan vuorokaudesta on pimeää minua ahdistaa päivien valoisuus. Valo raiskaa joka päivä silmäni ja vihaan sitä. Vihaan valoa. Tahdon olla pimeässä yksin. Lenkkeillä pimeillä kaduilla muiden ihmisten pakoillessa sisällä valoisassa ja lämpimässä kylmää ja pimeää talvea. En tahdo olla lihava. Vihaan jokaista kiloani. Ihan jokaista.

Motivaatiota toisten blogeista, keskustelupalstoilta hakien vietin aamupäivän. Itseinhossa rypien. Huonommuus on se tunne jota tunnen. Miksen minä kykene samaan kuin muut? MIKSI.
Iltapäivällä poljin tunnin kuntopyörää. Hikipisarat virtasivat kyyneleiden kanssa samaan tahtiin. Tuijotin täydellisiä naisia ja poljin. Puristelin läskejäni ja katsoin televisiosta miksi muilla on niin hyvä itsekuri, mutta minulla ei. MIKSI. En voi lakata ajattelemasta vaikka haluaisin. Liikaa, kaikki on vain liikaa enkä minä kestä kaikkea tätä taakkaa jota kannan enkä voi jättää taakseni. En tiedä olenko todella olemassa. Olo on epätodellisen epätodellinen. Tunteako ahdistustusta, vihaa, surua, ärsytystä joten tunnen niitä kaikkia.
Lounaaksi omena. Ruumiini on vieläkin jäykkä ja turvoksissa eilisistä ruoista. Ilmaa on vatsassa tonneittain. Jumppaan. Ihan sama mitä teen olen silti lihava. Jos itsesääli kuluttaisi kaloreita olisin jo laiha. Juuri sellainen kuin haluan olla. Ei ole sama paljonko painan. Tiedän etten voi elää lihavana, koska en pysty tekemään mitään. En käymään koulua, töissä, olemaan missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kertokaa mistä saatte kaiken sen itsekurin ja voiman jolla teette elämänne sellaiseksi kuin haluatte? Miten te onnistutte tiputtamaan painoanne kilo kilolta? MITEN?

Yhden aikaan ystävä soitti ja lähin lenkille. Juteltiin puhelimessa koko lenkin ajan eli 1h50min. Mä oon puristellu tänään läskejäni peilin edessä ja yrittänyt tajuta miten tässä näin pääs käymään. Miten mä paisun tällaseks muodottomaks läskiks TAAS. Vastaus: syömällä. Syömällä tähän ihrahylje kuntoon pääsee. Ruoka lihottaa. Ruoka vie hallinnan elämästä. Se pilaa ihmissuhteet. Ihan kaiken!
Lenkin jälkeen soitin siskolle ja juteltiin vähän aikaa. Oli kiva puhua pitkästä aikaa isosiskon kanssa jota on myös aina ihan kamala ikävä. Mä ihailen mun siskoo. Se on niin vahva, sisukas, kiltti ja tunnollinen. Mä en voi muuta kun ihailla sitä. Poljin vielä toisen tunnin kuntopyörää ennen päivällistä. Söin n.5 salaatinlehtee ja porkkanan. Niiden perään kittasin lasillisen coca-cola zeroa. Mua on pyörryttäny lenkiltä tulon jälkeen. Huippaa vaikka istun. Epäilisin nestehukkaa, mutta luulis että eiliset nesteet jotka keräänty syömisten takia kroppaan, pitäs nestetasapainoo yllä tai jotain. Mä en syö iltapalaa. Syön vasta aamupalan. Ja hei mä tiedän ettei huippaus voi johtua laihuudesta, koska en ole laiha. Painan varmasti reilusti yli 60 kiloa ellen enemmän. Oon lihonu ihan sairaan paljon viime keväästä. Ja lihomisen syy löytyy syömisestä. Niinkun sanoin oon läski eikä siinä oo mitään luuloa!

Täydellisiä naisia dvd:ltä, dataamista, suihku ja venyttely, Kotikatu. Siinä on loppuillan ohjelma.

Pahimman pelon toteutuminen

Mä en saa kunnolla nukuttua. Päässä ei liiku mikään muu kuin ahdistus ja tieto, että olen lihonu eikä mulla ole mitään vaatteita jotka mahtus mulle saati joita uskaltasin kokeilla enää. Tunnen kasvaneen kroppani. Mä en oo kuvitellu asiaa mitenkään vaan mä oikeesti oon lihonu viime keväästä. Tiedän sen siitä ettei vaatteet enää mahdu kuunnolla päälle tai sitten ne kiristää ja puristaa. Mä oon läski! Mä oon epäonnistunu läskikasa enkä tee edes asialle tarpeeks. Mä tuudittaudun vielä-mä-laihdun hokemiseen itselleni enkä tee mitään. Tai teen: epäonnistun koko ajan. Mä söin eilenkin liikaa kaikkea. Liikaa! Ihan sama paljonko liikuin tai että jumppasin. Niillä melkein kolmella lenkkeilyllä tunnilla ei ole mitään väliä. Ei ole väliä vaikka siivosin. Ei mitään väliä, koska vedin kropan tukkoon kaloreita. Söin jopa turvaruokiin kuulumattomia ruokia eli vaaleeta leipää, levitettä, leikkelettä, maitosuklaata purkista. Se on mun ainoa epäterveellisin ruoka jota oon syöny, mutta silti. KUVOTTAVAA!  Oon kuvottava!!!! Mä oon niin täys kusipää luuseri etten tiedä ees miten kehtaan kertoa täällä tätä kaikkea. Haluan kuitenkin olla rehellinen kuin suinkin. Mä haluan onnistua. Mä haluan olla laiha! Mä annan kaiken laihtumiselle ja mä kestän nälän, väsymyksen. Mä en anna nyt enkä koskaan periks !!!! Epäonnistuin ja oon turvoksissa, lihonut, epätoivoinen ja ahdistunut. Taistelen tieni hinnalla millä hyvänsä itteni laihaks. Mä syön 4 kertaa päivässä, liikun ja kestän nälän. Teen sen! Alotin tämän aamun suurien turvonneiden silmäpussieni, kaksoisleukani ja ylisuureksi kasvaneen läskikroppani kanssa. Mä heräsin ahistuneena painajaisista. Mä join mukillisen vihreää teetä ja söin ison porkkanan. Aamupala. Mä pyrin pitämään rytmin säännöllisenä niin ettei mulle tuu ylilyöntejä. Että opin kestämään taas ihanan nälän tunteen ja kaiken siitä seuraavan kuten väsymyksen. Jälleen kerran mä saman mokan tehneenä nousen ja jatkan niin kauan kunnes paino taas putoaa.

Mun pahin pelko on totetunu - mä oon taas lihava kuten sillon ennen kun laihduin. FAIL.

Ajattelemattomuus johtaa lihomiseen

Aiempi postaus tuntuu näin jälkeenpäin valheelta. Totta se oli mitä kirjoitin, mutta epäonnistuin vaikkei olisi tarvinnu. Läski Peppiina sabotoi tekemisiäni. En tehny päiväunien ja täydellisten naisten katsomisen lisäksi yhtään mitään illalla. En ymmärrä mihin kaikki aika valui tänäänkin.. Olo ei ole todellinen. Mulla ei ollu nälkä. En tahtonu syödä. Söin kuivaa ruisleipää, tonnikala purkillisen vedessä, 500 grammaa tomaattimurskaa, pari desiä maustamatonta jogurttia, purkillisen sieniä ja punajuuria. Join kaakaota. Mä vaan istuin keittiön pöydässä ja söin. Söin enkä ajatellu oikein mitään muuta kuin sitä ahistusta ja lihomista mikä siitä seuraa. Mietin miksi söin. Pakotin jokain suupalan alas. Silti mä vaan söin. MIKSI. Ahdoin vaikken olisi jaksanu yhtään. Läskipaskakuvottavaihratankkeri!! Mun pitää alkaa taas ajattelemaan etten jatka lihomista.

Suoli tyhjeni. Pönttö näytti käyntini jälkeen kuin sinne ois kaadettu sankollinen sulanutta suklaata. Vatsa pömpöttää ja keho on nestettä täynnä. Pää on tyhjä. Mä vihaan tätä täyttä oloa. Mä vihaan lämmintä kroppaa. Mä vihaan mun pehmeää kroppaa. En jaksa olla olemassa. Mä en tiedä ees miks mä olen vaikken halua.

Menin syötyäni ja siivottuani keittiön suihkuun. Puristelin läskejä peilin edessä. Tuijotin finnistä turvonnutta pullasorsa naamaani vessan peilistä. Olisin voinu itkee. Avasin suihkun ja otin peilikaapista hammasharjan ja tahnan. Tuubin viimeiset tahnat puristettuani hammasharjalle katsoin peiliin ja astuin suihkun alle. Harjasin ja tuijotin pärstääni peilistä. Hetki. Ajatukset alko jyskyttämään taas. Viha, syyllisyys, ahistus. Mitä mä olin menny tekemään!? MIKSI!? Mun oli toimittava. Kumarruin, työnsin hammasharjan kurkkuun. Oksennus syöksy pitkin suihkun lattiaa. Avasin silmät ja näin; oksennusta lattialla, seinillä, pesukoneen kyljessä, jaloillani. Kuuma vesi kasteli selkääni. Kumarruin taas ja oksensin. Katsoin peilistä itseäni ja oksensin taas. Olo helpottui. Tunsin pientä tyytyväisyyttä saavutukseeni. Osa oli ulkona minusta. Ei menny kauaa kun todellisuus iski vasten kasvoja. Suurin osa kaloreista silti lihottaa edelleen mun sisällä. Mun on nyt tsempattava ja alettava taas ajattelemaan. Mun ei tarvii enää epäonnistua, kun pystyn olemaan muutakin kun säälittävä itsekuriton läskikasa!

Petin itseni. Petin teidät lukijat.

Tätä ei voi antaa itelle anteeks.

Ei vain voi.

On laihduttava.

Hävettää tulla kertomaan tänne tätä. Ajattelematonta syömistä. Syömistä kun ei ollu nälkä eikä tarvinnu syödä. Olen kuvottava!

Sisäinen helvetti on valloillaan. Mä en luovuta vaikka mokasin tänäänkin!!!! Musta tulee laiha. Mä lupaan sen!!!!