Hmm..

Kunnon ahdistus, masennus, voi ei-päivä takana tänään. En meinannu millään jaksannu herätä. Yritin saada jätkäkaverini jättää mut, mutta eihän se mua sitten millään jätä. Ärsyttää. Oon koko päivän ollu menossa ja tiistai-aamuna kello 6 viimestään ois noustava eli muutaman tunnin yö-unilla ois mentävä kouluun ja saattaamaan serkku-poikaa koulutielle, se menee ekaluokalle, mut kuitenkin. En jaksa enää herätä enää millonkaan..

Tänään illalla otettin yhen kaverin kanssa kuppia, näin J:tä ja paria kaveria ja niiden kavereita.. Kaikkee säätöö.. Mä oikeesti oon ihan loppu. En jaksa huomenna koulua.. mut pakko!! Krapulassa kouluun. Ihan sama. Nyt ok fiilis. mä vaan paisun.. en oo syöny vieläkään mitään. Oon vaan vetäny röökiä ja juonu jokusen juoman, kun en paljoo nykyään enää tarvii ollakseni humalassa etenkään tän univelan kanssa. Huoh* Olen kunnon idiootti teini. Hiton 19-vee. No onneks on keksitty keino helpottaa oloa.. Oli se sitten viiltely, lenkkeily, jumppa tai siivoaminen niin tai juominen.. mä lähen täältä elämästä nopeesti llllllllllllllllllllllllllllllllllllllljjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj eli siis tosi kauas.. arkkuun. Matojen ruoaks aikasemmin kun ois varmaan ihmisten tarkotus kuolla.

Ainiin ja sain v*ttu tänä yönä/iltana kuulla monta kertaa olevani laiha, pieni, tikku.. Joopa joo olenpa tosiaan. En tiiä itkeekö vai nauraako, kun ihmiset luulee huijaavansa mua!! Ja kaikista pahinta oli, kun Ikeassa tänään käydessä mummo ja täti yritti saada mua syömään edes salaattia.. tosi kiva siinä sitten selitellä, että "syön" vasta kotona eli en todellakaan syöny. Miks mä oisin syöny EDES salaattia. Ajatus syömisestä ahdistaa..