14.42

Töiden alkuun on vielä kaks ja puoli tuntia. Ahdistaa ajatuskin lähteä tämän kokoisena ja näköisenä ihmisten ilmoille saati töihin muiden kyttäyksen alle.
Otin äsken vähän yli tunnin päiväunet ja näin mitä omituisempaa unta. Nyt tuntuu levänneeltä, mutta samaan aikaan olo on sellanen, että haluaisin jäädä peiton alle makaamaan loppu päiväksi.

Mulle tulee päivittäin sellasia fiiliksiä, että tekis mieli lyödä tai leikata itseeni jollain, jolla sais nää läskit pois. Se olis kuitenkin liian helppoa. Mun pitää hikoilla ne läskit pois. Kärsiä. Nähdä vaivaa sen eteen et ne häviää, kun kerran olen ne itselleni hankkinutkin.
Joka paikka tuntuu löysältä, pehmeältä, pyöreältä. Luut ei näy eikä kunnolla enää tunnu. Niitä peittää paksu rasvakerros kuin hylkeellä. Olen rumaa ja kuvottavaa katsottavaa. Töissäkin näkee taas laihoja, pieniä ja kauniita enkeleitä. Ja minä vain tällainen iso läski rumilus.

Aamulenkki

Voiko ihminen ihan oikeasti lihoa näin paljon (en ole käynyt vaa'alla, mutta näen peilistä)!? Olen erittäin ahdistunut ja pettynyt itseeni. Miksi annoin itselleni luvan löysäillä ja syödä. Se oli totaalinen virheliike!! En halua toistaa enää sitä, sillä siitä ei seuraa muuta kuin paha olo ja kamala läskiahdistus. Tänään mun suusta ei mene alas mitään muuta kun vettä. Mä en syö.. Ahdistaa lähtee töihinkään, kun siellä käy varmasti kaikki tutut ja just ne ihmiset joita en halua nähdä tämän näkösenä tai en halua että ne näkee minut. En tiedä miten kestää tätä oloa siihen asti, että turvotus ja lihotut kilot saa pois. Siihen asti joudun kestämään näitä massiivisia ihrakasoja, jotka peittävät kauniit luuni.

Aamulla heräsin kuuden jälkeen ja puol kuusi lähdin lenkille. Tein 1h50min lenkin, jumppasin ja siivosin. Nyt ajattelin katsoa telkkaria ja nauttia jokaisesta mahan murinasta. Kamala ikävä nälän tunnetta, tyhjää oloa.. sitä tunnetta, kun tiedän laihtuvani, koska en syö. Teen mitä tahansa jotta saan itsekurini takasin ja laihdun.

Onneks vielä ei ole liian myöhäistä, mutta kohta on, jos päivälläkään pitkitän ja annan itseni olla itsekuriton läskikasa. I will be thin <3

All my fault

Olen hengissä yhä. En ole jaksanu kirjottaa tai siis käydä kertomassa täällä kuinka "annoin" itselleni luvan syödä. Ei ahmia, mutta syödä. "Liikaa". Olen syöny ns. turvaruokia nyt muutamana päivänä peräkkäin liikaa, oksentanut, jumpannut, lenkkeillyt, koomaillut ja vaan nukkunut. Terapiassa kävin maanantaina ja keskiviikkona. Sielläkin vain valehtelua ja itkua. Olen täynnä raivoa ja turhautumista itseäni kohtaan. Olen antanut itselleni luvan laiskotella viime viikon liian suureksi kertyneen univelan ja väsymyksen määrän vuoksi. Nyt se on kutakuinkin korjattu ja taisto läskejä vastaan jatkuu. Pelkään sen viime perjantai typerän kännisekoilun takia olevani raskaana. Tällä hetkellä ainakin näytän siltä. Olen ihan turvoksissa, nestettä on joka paikka täynnä ja naama on oksentamisen takia turvoksissa. Pää näyttää koripallolta. Olen läski!! Kaksi sanaa, jotka ovat totta ja joihin on tultava muutos.

Huomenna olis iltavuoro töissä.. se onneks auttaa löytämään rytmin tähän elämään, kun kouluunkaan en ole koko viikolla menny. Olin poissa jopa koulukuvauksen. En halunnu muistoksi kuvaa lihoneesta läskistä itsestäni joka päätyis myös muiden luokkalaisten koteihin tirkisteltäväksi ja haukuttavaks.
Lisäksi me erottiin J:n kanssa. Mä jätin sen eilen, kun tulin siihen tulokseen etten oikeesti tahdo seurustella enää kenenkään kanssa. Mä haluan olla vaan yksin ja kuihtua pikkuseks enkeliks.

Annan mitä vaan, että olisin laiha!! Teen mitä vaan ja hinnalla millä hyvänsä. En anna lupaa itelleni enää laiskotella ja olla läski-ihrakasa, jota kaikki inhoaa.

Anteeksi että tuotin teille laiheliinit pettymyksen ja menin syömään!!

Ei nukuta vaikka väsyttää

Eilen lenkkeilyä tunti, jumppa ja siivousta. Liian vähän kulutettuja kaloreita. Ei yhtään syötyjä.. vai onko teelusikallisessa chilimaustetta kaloreita.. Hmm. Pelkään että on. Pelkään jopa joskus juoda vettä, kaloreiden saamisen pelossa. Hampaiden pesu, purkan syönti, vesisade, ruoan haju.. kaikki lihottaa. Pelkään kaikkien noiden lihottavan, välillä enemmän välillä vähemmän. Pakko-oireet pahentuneet. Peilistä katsoo iljettävä läskivätys. Ensi viikon uskonnon koe painaa päälle. Pitäisi lukea, mutta en saa aikaiseksi.

Heikottava olo. Kylmyys. Päänsärky. Tummat silmänaluset. Kipeät jäsenet. Krampit. Tyhmentynyt mieli.

Pitäisi vaan nukkua tää elämä pois..

Lauantai

Hmm. Mistähän sitä taas alottas kirjottamaan. Eilinen yö meni juomiseks töiden jälkeen. Poltin ja join sen verran, että aamulla ja vieläkin on aika olot. En tosin aio juoda vähään aikaan, eilinen riitti.
T oli mun kanssa juomassa. Mä angstasin sille teinikänni-tyyliini kaikesta mahdollisesti. Kaduttaa syvästi. Ois pitäny pitää suu kiinni. Näytin sille muistaakseni jostain ihme syystä mun bloginkin. Eli T, jos luet tätä nyt niin ole kiltti ja lopeta. Älä viitsi lukee.


Kaiken eilisen sekoilun ohessa, viiltelin jälleen kerran, tein happihumalaa, kokeillakseni saisinko tajun kankaalle, ja ihme kyllä sain! Vaikka ks. "leikki" on typerää ja sellanen mitä lapset lähinnä harrastaa, niin kyllä kannatti tehdä sitä, koska mä en koskaan mistään oo saanu samanlaisia fiiliksiä. Oon tehny sitä aikasemminkin, mutta koskaan ei oo menny pää niin hyvin sekasin ja lähteny taju kun eilen. Mä en tiedä johtuko se humalasta, happihumalasta vai molemmista, että pää meni ihan kierroksille, mutta sen tiedän että pari aivosolua ainakin kuoli :D Eipä lähteny henki.. ehkä ens kerralla..

Äsken otin lyhyet päiväunet, kun ei meinannu pysyä millään hereillä. Nytkin on sairas väsymys. Ihmekös sekin. Joka tapauksessa musta tuntuu, että sydän käy vähän kovilla. Se jyskyttää ja hakkaa tuhatta ja sataa. Välillä pelkään saavani sydänkohtauksen. Maha sekasin eilisestä juomisesta, en oo syöny tänäänkään. On sairaanmoinen läskiahdistus. Jumppaan kohta ja lähen lenkille kolmelta. Lenkiltä suoraan meen elokuviin jätkäkaverin kanssa. Ei huvittas tosiaankaan nähdä sitä, mutta menin jo lupaamaan. Ei olis pitäny. Mä jätin sen eilen, mutta siltikään se ei tajua sitä. Se on kun tää mun "elämäntapa", syöpä, josta ei pääse eroon, ei sitten vaikka sen hylkäis, jättäs.. se palaa aina pahempana. Mä niin vihaan "jätkäkaveriani". Mä oon kuvottava ja typerä läskilehmä, mutta voi sitä inhoa jota tunnen J:tä kohtaan.

..ja niin taas tusina uutta ihmistä vihaa mua.. pahan pitää kuolla pois tuhoamasta muita ja muiden elämää..

Friday night

Luin aamulla, vielä postaukseni jälkeen, entistä blogiani. Mulla on niin ikävä niitä tekstejä, niitä aikoja. Mä teen tästä ajasta vielä kivempaa. Mun pitää todellakin tsempata ja olla vahvempi.

Kävin 1h45min lenkillä ja jumppasin. Katoin telkkaria ja söin jäädytettyä maitoa niin, että mun huulet on ihan siniset ja oon ihan jäässä entisestään. Tänäänkään mä en syö mitään, koska saan maidosta ihan tarpeeks (liikaa) kaloreita.. Tärisen viltin alla, päällä paksu villapaita- ja housut. Oon niin jäässä, että tekis mieli soittaa töihin ja sanoa etten tuu tänään. Lähtee porukoille saunaan.

Mua ahdistaa ja ottaa päähän J. Mä jätän sen nyt. En kestä ajatusta koko ihmisestä. Sen tekstari äsken oli viimenen niitti arkkuun. Nyt se on ohi. Ei enää sitä ihmistä. V*tun seurustelu. Ihan syvältä. Säädöt on tällaselle munlaiselle tunnevammaselle lumpulle parempia.

Kädet sinertää. Yritän hytkyä.. että lämpiäisin ees vähän. Hitto.. mahakin meni sekasin siitä maidosta. Mä niin toivon että oisin laiha ja kaunis. En kestä näitä valtavia ihrakasoja. Mä tahdon juosta kauas pois tästä läskiahdistuksesta.

Viideks töihin rahaa hankkimaan ;p

Perjantai

Eilen töissä liikuin koko sen viisi tuntia, jota mulla oli töitä. Siivosin ja hikihatussa, kirjaimellisesti, tein töitä. Olin saanut jopa hyvää palautetta siitä, että olin toissapäivänä ollut ahkera ja tehnyt hurjasti töitä! Olin hetken iloinen kunnes tuli tunne ettei se riittänyt. En ollut tehnyt kuitenkaan kunnolla töitäni. Tunsin olevani laiska, epäonnistunut. Aloin epäilemään työni jälkeä. Oliko sittenkään työni jälki riittävän hyvää?
En töissä juonut koko työaikana edes vettä. Pyörrytti ja huippas. Yhden kerran jopa asiakkaalle hakiessani elokuvaa hyllystä, mä pyörähdin niin että melkein kaaduin sitä elokuvahyllyä päin, kun päässä heitti niin paljon. En tiennyt alkaisinko itkemään vai nauramaan. Selitin siinä sitten asiakkaille, että se johtui vaan väsymyksestä, kun päivällä oli kouluakin ja siihen aikaan alkaa jo tuntumaan pitkä päivä. Hyvä minä! :D

Poljin pyörällä töihin ja takaisin. Edes vähän liikuntaa. Ei riittävästi todellakaan, mutta tyhjää parempi. Olin 22.15 kotona. Kävin suihkussa, olin lopen väsyny, mutta katoin muutaman jakson tunteet pelissä-sarjaa. Otin pari teelusikallista chilimaustetta ja join rasvatonta maitoa veden kanssa. Maha on vieläkin sekasin, kun mulla on laktoosi-intoleranssi tai maitoallergia.. ihan sama mikä, mutta sen tiedän ettei maha kestä sitä. Oon turvoksissa ja inhottaa lähtee kouluun kymmeneks, kun näytän turvonneelta pullasorsalta. Töissäkin katoin itteeni peilistä ja ikkunoista vähän väliä siinä hääriessäni liikeessä, sitä miten ihminen voi olla näin oksettavan läski. Vertasin kaikkiin niihin hentoihin, pienikokoisiin ja laihoihin asiakkaisiin itseäni, ja mieleni teki viiltää läskit irti, repiä lihakset pois, juosta sinne missä pippuri kasvaa.

Nukuin yön huonosti. Heräilin, näin painajaisia.. Mun maha murisee. Rakastan tätä fiilistä. Join äsken vähän vettä. Mikään ei voita tätä fiilistä, kun maha murisee tyhjyyttään, tuntuu että on ihan kuutamolla (pää on niin sekaisin) ja kroppa tuntuu siltä ettei se kestä enää kauan. Joka tapauksessa se kestää vielä liian kauan enkä todellakaan tahdo sitä. Tahdon vain laihtua pikkuiseksi ja lentää pois!! Meinasin yöllä jäätyä kuoliaaks. Mulla oli päällä yökkäri, paksu villapaita ja sitten vielä yks lämmin viltti ja kaksi peittoo, silti tuntu ettei ne riitä. Jossain vaiheessa yötä sitten ne olikin ihan riittävän tarpeeks. Heräsin nimittäin hiestä märkänä. Nyt on vaan kylmä.

Koulua, töitä ja unettomia öitä

Eilisestä sen verran, että tein töitä ihan sikana. Pesin lattiat, imuroin, pyyhin pölyjä, pesin karkkipurkkeja, juoksin leffoja hyllyyn.. yritin koko ajan pysyä liikkeessä, jotta oisin kuluttanu enemmän kaloreita. Me käytiin mun jätkäkaverin kanssa ajelemassa vähän aikaa, kun pääsin kymmeneltä töistä. Mä en sitten pysynykään polttamatta eilistä vaikka piti. Poltin illalla ennemmän kun pari röökiä ja se tuntuukin kurkussa.
Yöllä en oikein valvonu enkä nukkunu.. se oli jotain siltä väliltä. Aamulla se sitten tosin kostautukin.
Nukuin pommiin vaikka mulla oli monta herätystä ja vieläpä herätyskello herättämässä. Myöhästyin tutoroinnista 20 minuuttia. Olin koulussa normaalisti tänään ja yritin parhaani mukaan keskittyä opetukseen. Se oli tosi vaikeeta, kun meinasin nukahtaa ja ajatukset harhaili kaikkialla muualla paitsi itse opetuksen aiheissa.
Koulussa ruokailun alkaessa rinnakkaisluokkalainen kaveri tuli vastaan ja pyys syömään sen kanssa, mut valehtelin että olin jo käyny syömässä vaikken todellisuudessa ollu. Eilenkin pahimpaan nälkään otin pari teelusikallista chilimaustetta ja join rasvatonta maitoa.. siihenkin eli mukilliseen maitoa laitan yli puolet vettä, jotta kaloreita tulis mahdollisimman vähän.

Koulusta tultua kävin ostamassa neljä purkkia rasvatonta maitoo, siivosin koko asunnon ja jumppasin. Nyt pitäs laittaa pyykit kuivumaan, juoda vihreä tee loppuun, vaihtaa vaatteet ja lähtee viideks töihin.
Oon ihan pihalla siitä mikä maa mikä planeetta. On epätodellinen olo.
Koulussa mä katon kateellisena ja samaan aikaan myös suurta läskiahdistusta tuntien kaikkia niitä laihoja, jotka tuntuu kesän aikana pienentyneen entisestään. Luut näkyy, ne on tosi laihoja, kauniita, vaatteet näyttää hyvältä niiden päältä. Mä vertaan koko ajan itseeni niihin ja musta tuntuu, että nekin näkee sen miten kuvottava läski mä oon niihin verrattuna. Ne laihtuu, mä lihon. Se on silti niin ristiriitasta sen kanssa, että vaikka musta tuntuu kotona ja koulussa aina että oon lihonu ja lihon vaan koko ajan vaikken söis mitään, niin silti luut tuntuu ja näkyy selvemmin.. mutta luulen että kuvittelen vaan sen, koska tahdon sitä enemmän kuin mitään muuta!! Yks syy siihen miksi koen lihoneeni vaikken syö on se, että vaatteet tuntuu kiristävän joka paikasta, ne ei tunnu löysille kuten niiden pitäs, jos laihtusin.
Tänäänkin olen niin itsekuriton läskikasa etten jaksa edes lähteä ennen töitä lenkille. Aamulla taas en kerenny, töiden jälkeen tuskin jaksan. Ahdistaa. Mä annan luvan löysäillä, tänään ei lenkkiä, tulos on myös sen mukainen. En myöskään laihdu.

I wanna die

Kuolisimpa tähän itse ahdistukseen. Mä tein 1h55min lenkin päivällä yhden aikaan. Kävin sen lenkin aikana kaikki maailman tunteet varmaan läpi.. niin ne pahimmat. Viimesimpänä lenkiltä jäi sairaanmoinen ärsytys ja hermostuminen. Sato enemmän tai vähemmän kaatamalla koko lenkin ajan. Kotiin tullessa olin yltä päältä litimärkä. Vaihdoin kuivat vaatteet ja jumppasin. Katoin pari jaksoo tunteet pelissä-sarjaa ja otin päiväunet. Kiireessä tulin töihin.. poltin tupakan ja myöhästyin pari minuuttia töistä. Kiva. Niistäkin parista minuutista saan varmasti myöhemmin pomolta sanomista, kun työkaveri, jonka kanssa vaihdoin vuoroo on kunnon juoruämmä ja valittaa kaikesta.

Nyt töissä mua ahdistaa niin, että haluaisin vajota maan alle. Kadota, paeta.. ihan mitä vaan. Haluan pois. Ahdistaa niin tajuttoman paljon etten tiedä miten päin olla. Ne hiton päiväunet sotki totaalisesti pään. Onneks olin fiksu ja otin oman koneen mukaan töihin, työpaikan koneella kun ei pääse kuin tietyille sivuille.

Miten teillä laiheliineilla menee? <3

Tahdon LAIHTUA!!

Voi luoja miten mun sydän jyskyttää. Joku pimpotti äsken ovikelloa. En avannu ovea. Luultavasti naapuri tai sitten tv-lupatarkastaja, ja arvatenkaan ei mulla ole tv-lupaa. Vastahan mä muutin ja ei mulla oo nyt varaa sellaseen lisälaskuun. Mua ahdistaa ja pelottaa joka ikinen kerta, kun ovikello soi tai postia tippuu luukusta. Pelkään että jotain pahaa on tiedossa vaikken olisikaan tehny mitään väärää.

Mä en meinannu malttaa millään käydä nukkumaan eilen illalla. Olin tosi levoton ja ahdistunut kaikista näistä läskeistäni. Arvatenkaan en sitten tänään jaksanu mennä kahdelle aamutunnille. Menen sitten 13.40 alkaville tunneille kunhan saan itseni ensin koottua henkisesti. Oon väsyny, ulkona sato aamulla, ajatus ei kulje, heikottaa.. mä en jaksa lähtee nyt aamupäivästä lenkille. Mä oon laiska p*ska eikä ihme etten laihdu. Illalla en kerkee lenkille, kun meen viiteen töihin ja pääsen vasta kymmeneltä pois. Pitää ottaa hyötyliikunnasta kaikki irti. Mä oon epäonnistunu sotanorsu!!
Haluaisin vaan paeta kaikkea tätä väsymystäkin peiton alle ja jäädä sinne.
Eilen illalla ennenkuin nukahdin kuvittelin ettei enää milloinkaan tarvitsisi herätä, saisin kuolla, olisin poissa, laiha ja pieni.. Olin hetken aikaa onnellinen <3

Sano mitä sanot, mut mä meen..

Huh, tämäkin päivä ohi. Enää kaks terapiakäyntiä. Meinasin tulla hulluks esittäessäni ilosta ja kuunnellessani sitä aivopesua. Mikään ei turhauta yhtä paljon kuin terapia.
Jätin äidinkielen media-kurssin tästä jaksosta pois, koska tajusin että sitä ei oo nyt järki käydä, jos kirjotan kolmeen ja puoleen vuoteen. Siitä on enemmän hyötyä myöhemmin käytynä enkä nyt jaksaiskaan käydä sitä. Tiistai päivät on ihania tässä jaksossa nyt sen vuoks, meinaan mulla on vaan kaks tuntia kello 13.40 eteenpäin :D Säälittävää.

Tein tänään 1h30min lenkin ja jumppasin. Tuli käveltyä tosin kouluun ja kaupungilla. Liian vähän liikuntaa. Liian vähän kulutettuja kaloreita. Oon tänään juonu muutaman desin energia juomaa ja polttanu muutaman tupakan. Niistäkin varmaan lihoin sata kiloa lisää. Mä en kestä mun peilikuvaa. Mä rakastan sitä, että mun maha murisee tyhjyyttään, huippaa, heikottaa, paleltaa.. Ainoa vaan, että välillä on vaikeaa peitellä mahan murinaa kuten tänään terapiassa. Tosin onnistuin siinä niin, että korotin ääntäni sen verran ettei se kuulunu, sillä siinäpä se oiskin ollu selitteleminen.

Pää lyö ihan tyhjää, väsyttää, masentaa, läskiahistaa.. Ehkä pitäs lähtee vielä tänään lenkille tai jumpata. Kuluttaa kaloreita. Mä teen koko ajan jotain pikku juttuja kuten lihasten jännittämistä, heilutan jalkoja tms. jotta kaloreiden kulutus lisääntys. Miksen mä pienene. Miksen mä voi olla yhtä laiha kuin tekin pikkuset. Toivon, että en joudu enää kaukaa elämään näissä läskikasoissa! Toivon todella olevani vielä laihempi kuin koskaan aiemmin!

Ps. En malttanu olla käymättä lainaamassa syömishäiriö-kirjoja kirjastosta. Lainasin Kira Poutasen-ihana meri ja Tuula T.Matintuvan-Lasilintu kirjat. Oon lukenu ne monta kertaa aiemmin. Ne on aivan ihania molemmat, mutta oon niin tykästynyt tuohon ihana meri-kirjaan, että taidan hankkia sen vielä omakseni! :)

Vielä maanantai

Kaks minuuttia ja on tiistai. Töissä meni hyvin. Sain jopa kassan täsmäämään. Oon siis töissä elokuvavuokraamossa. Oon tainnu aiemminkin asiasta mainita, mutta ajattelin kertoa sen vielä, jos joku ei ollu sitä pistäny vielä merkille :p

Oon väsyny. Poltin pari tupakkaa töistä matkalla kotiin. Oon kohta nikotiini riippuvainenkin. Hienoa. Se tästä vielä puuttu. En jaksa välittää. Mitäpä tuo haittaa enää näiden muiden juttujen lisäks. Tänäänkään ei ruokaa. Oon läski. En kestä kroppaani. Ajatus näistä läskeistäni oksettaa.
Pyörryttää, oon ihan jäässä. Istun villapaita päällä viltin alla. Jäädyn. En jaksa ajatella enempää enkä kirjottaa. Itkettää, masentaa, ahdistaa. Tahdon laihtua.. tahdon olla hinnalla millä hyvänsä laiha pikkuinen keijukainen!!

..ja niin vaan tänäänkin huomasin ettei sormuksetkaan meinaa pysyä sormissa. Rakastan laihuutta ja luita. Tahdon lakata olemasta..

15.39

Koulupäivästä selvitty. Asiat järjestyksessä. Sain opon kanssa tehtyä tän vuoden lukuvuosi suunnitelman uudelleen. Käyn lukion kolmeen ja puoleen vuoteen kolmen sijasta. Se käy ihan hyvin. Tässä jaksossa mulla on vaan neljällä palkilla aineita eli aikaa jää nukkumiseen ja lenkkeilyyn, koulun ja töiden ohella mikä on aivan mahtavaa ja välttämätöntä. En ois jaksanu täysiä päiviä.. en missään jaksossa. Kaikki jaksot kevennettiin niin, että jaksan käydä koulua vaikka uskon, että silti tekee tiukkaa näiden omien juttujen takia.

Katoin yhen tunteet pelissä jakson, kävin tupakalla ja nyt datailen. Viideltä sinne töihin. Ei jaksas. Väsyttää ja piti ottaa päiväunet ennen töihin menoo, mutta en halua kokee sitä tunnetta, kun joutuu väkisin nousemaan vaikka mieli tekis jäädä nukkumaan. Parempi, että nukun sit yöllä. Onneks huomenna on neljä tuntia hyppyjä, kahen ekan tunnin jälkeen, jotka alkaa kasilta.
Oon jäässä.. dataan villapaita päällä ja silti tuntuu että jäädyn. Ulkonakin on tosi kylmä. En ymmärrä miten porukka tuli tänään kouluun t-paidat ja shortsit jalassa!! :o Päässä heittää, oksettaa ja heikottaa.. Silti mä nautin täysillä tästä fiiliksestä. Laihuus here i come and nothing stop me!!

Katso :)

50.postaus

Takana huonosti nukuttu yö. Hortoilin pitkin yötä vessaan. Päätä särki, näin ahdistavia unia pienissä pätkissä. Kello 5.45 herätyskello soi. Pinkasin ylös ja viidessä minuutissa olin valmis lähtemään lenkille. Ulkona oli kylmä. Syksynen kolea keli. Palelin. Kävelin/hölkkäsin vaivaiset 40 minuuttia. Jalat ei meinannu toimia.. toinen nilkka vammailee. Kotona jumppasin ja pettasin sängyn, laittelin pyykkejä narulta vaatehuoneeseen. Läskiahdistaa niin etten haluais mennä suihkuun, sillä sen jälkeen joudun pukeutumaan kouluvaatteisiin. Näytän niissäkin vain sairaan isolta sotanorsulta. Meikatakin pitäis.. puolentoista tunnin päästä pitäis olla koulussa. Voi tätä ahdistuksen määrää..

Maha sentään huutaa tyhjyyttään vaikka sitä peittääkin paksu ihrakerros. Toivon, että pääsen siitä eroon. Mitä nopeammin sen parempi.

Kävele läski, kävele!!

Tein 2h35min pitkän lenkin. Matkalla poltin kaks tupakkaa. Tuntu pitkin lenkkiä, että jalat ei kanna, saan sydän kohtauksen. Pyörrytti, jalat kramppas.. teki mieli heittäytyä tien sivuun selälleen ja jäädä sinne. Olin suunnitellu, että teen tietyn lenkin, mutta en osannu/pystyny lopettamaan kävelemistä. Kävelin pidemmän lenkin kun piti. Jokin sano ettei sekään riitä eikä riittäny tuokaan 2h35min. Kotona jumppasin. Ällötti kattoo jumpatessa peilistä läskejä, toisaalta se motivoi vaan jumppaamaan kahta kauheemmin.

Kello on muutaman minuutin yli kymmenen. Yritän saada unta. Väsyttää kyllä ihan sairaan paljon, mutta se ei ole tae sille että saisin nukuttua. Ajatukset pyörii päässä vaikka samaan aikaan se lyö ihan tyhjää.

Positiivista tässä päivässä on se, että tein kaiken sen mitä olin suunnitellutkin ja sain jopa aikaseks lukee kirjaa. Tosin läksyjä en tehny yhtään. Aion jättää tästä jaksosta ruotsin ja venäjän pois. Taidan käydä lukion neljään vuoteen.. tai jättää sen kesken.. kunpa pääsisin vain pois koko elämästä.. en tahdo olla täällä.

Sunnuntai-ilta

Tänään en ole vielä poistunu asunnostani. Lähen ihan kohta lenkille, ja heti kun tuun lenkiltä jumppaan. Taidan polttaa röökin samalla, kun käyn lenkillä. Maha on murissu eilisillasta asti. Hiljensin sen tänään vedellä ja kahdella teelusikallisella chilimaustetta. Mitään muuta mä en syö tänään. Mä oon liian läski. Ahdistaa!!
Siivosin hullunlailla koko kämpän tyyliin katosta lattiaan. Kyllä hiki virtas, sen jälkeen tosin oonkin ollu ihan jäässä. Äsken otin parinkymmenen minuutin päikkärit. Oisin nukkunu vähän pidempään, mut jätkäkaveri laitto taas viestiä ja heräsin siihen. En oo vielä vastannu sille äskeiseen tai aamuseen viestiin. En vaan jaksa eikä kiinnosta vastata. Luin tosiaan ennen päiväunia sitä Marianne Käckon kirjaa vähän matkaa. Se on kyllä aivan ihana kirja. Siitä saa paljon irti!! Pitää käydä kirjastossa lainaamassa muita sh-kirjoja, kun tuon oon lukenu loppuun.

Ps. Tääkin kuulostaa taas varmaan aika raivostuttavan sekopäiseltä, mutta mulle on taas alkanu tulla pakkotoimintoja ja ajatuksia lisää. Mä oon niin kaivannu näitä. Mä oon kaivannu kaikkee näitä juttuja, mitkä vanhemmille muuton jälkeen jäi, kun jouduin alkamaan syömään ja esittämään "parantuvaa". Nyt ei luojan kiitos enää tarvii. Kukaan ei tuu enää mun tavoitteeni tielle..

Lenkille ---->

I'm too fat to be happy

Ihan ens alkuun tervetuloa lukemaan mun blogia uudet lukijat!! Ilahdutti huomata saaneeni uusia lukijoita :)

Eilen ei ihan illan en-lähde-mihinkään-suunnitelmat menny niinkun piti. En kyllä sen kummemmin mihinkään lähteny, mut J eli jätkäkaveri tuli mun luo yöks ja käytiin abc:llä kaupassa. Mun luona ei oo mitään syömistä eikä tulekaan. Inhotti, kun J söi tai toi ylipäätänsä tänne ruokaa. Kuvottavaa se haju. Kun se halus pussata, mä suostuin mutta vaan huulille antamaan pusun. Pelkäsin, että sen syömät kalorit "imeytyy" sen suusta mun suuhun :D Kuulostaapa se kirjotettuna tyhmältä, mutta tunne tuosta on liiankin todellinen.
Aamulla kasin maissa mä "heitin" J:n ulos, kun halusin alkaa tekemään omia juttuja. Väsymys on taas ihan järkyttävä. Mä nukuin viime yön huonosti. T:kin (mun entinen ja vielä nykynenkin säätö) laitteli viestiä pitkin yötä. Kyllä siinä oli poikaystävälle selittelyä miks joku jätkä laittaa mulle viestiä. Hmm. Oon saanu jo maksettua laskuja, laitettua jopa autoni myyntiin!!, siivottua ja pestyä pyykkiä, tehtyä seinäkalenterin kaks ekaa kuukautta. En halua tuhlata rahaa kalenteriin, kun oon laittanu liikaa rahaa palamaan typeriin asioihin vaikka osa niistä onkin tarpeellisia. Oon kohta vararikossa. Syvä huokaus*

Ajattelin illemmalla, kun vähän hämärtyy lähtee lenkille ja jumpata. Kaipaan syksysiä iltoja. Hämärää. Tänään mä luen Marianne Käckon - Tapa minut äiti!- kirjaa. Oon lukenu sen jo pari kertaa. Se on vaan niin koukuttava :)

..oli kaikkee taas mistä oisin voinu kirjottaa, mutta pää lyö totaalisen tyhjää taas. Oon huomannu, että mun pitää oikeesti nykyään entistä enemmän tsempata kirjottaessa ja tarkistaa moneen otteeseen ettei tekstiin jää ihan järkyttäviä kirjotusvirheitä. Yhdyssana virheetkin oikeen sokasee mun kirjotuksissa. Tässä huomaa miten sitä tyhmentyy tän "elämäntavan" kanssa. Sama on muistin kanssa. Ei mitään toivoa muistaa pieniäkään asioita. Ei se mua haittaa, mutta ärsyttää vaan kun pitäs menestyä hyvin koulussa. Toisaalta oon valmis tekemään laihuuden eteen mitä vaan. Toivon, että mä joku päivä oon niin laiha, että oon vaan varjo nykysestä itsestäni. Ja voin sanoa etten varmasti jää kaipaamaan nykyistä olemustani!!! :D

Lauantai

Ois aamulla nukuttanu kiitettävästi. Pakotin itseni ylös, puin ja lähdin sauvakävelemään kaverin kanssa. Kello oli vain 5.30, kun heräsin. Sauvakäveltiin 2h5min. Kotiin tultua jumppasin ja kävin nukkumaan vielä pariks tuntia. Menin kahteentoista töihin. Töiden jälkeen viideltä kiireellä kotiin, vaatteiden vaihto ja lenkille taas. Lenkkeilin 1h50min. Nyt en tänään enää lähde kotoa mihinkään. Oon ihan kuollu. Väsyttää ja joka jäsen on kipee. En tänään syöny mitään. Poltin kaks röökiä ja join vähän vettä. Läskiahdistus ei häviä. Läskisotanorsu peilikuva ei katoa. Ajatukset kiertää kehää.

En tiedä miten jaksan ens viikon. Maanantaista perjantaihin on joka ilta töitä paitsi tiistaina mulla on terapeutti, joka vie aikaa, kun pitää eka ajaa toiselle paikkakunnalle missä terapia on ja siellä menee se 1h30min. Missähän välissä mä läksytkin teen ja nukun.

Voi tätä ahdistuksen määrää. Hukun.

Your choice

Kävin kaverin kanssa 1h10min lenkillä. Tulin kotiin söin, oksensin. Puurot tuli nenän kautta.. "kiva tunne". Hyi h*lvetti. Läskiahistus ihan kamala. Mun pitää nyt valita; menenkö kohta nukkumaan vai valvonko tunti tolkulla ja oon taas väsyny huomenna, univelka kasvaa ja ongelmat pahenee. Mä valitsen nukkumaan menemisen ja herään aamulla lenkille ennen kuutta. Teot ratkasevat eivät sanat!!

Blackswan

Blackswan kyllä ihmettelin mihin hävisit ja miksi poistuit lukijoistani. Kiitos, että laitoit kommenttia!! Olis tosi hienoo, jos alkasit taas kirjottamaan. Seurasin sunkin blogia ahkeraan vaikken oikein osannu koskaan mitään ihmeitä kommentoida. Ilmota, jos alat pitämään uudelleen blogia! :)

..Kohta lenkille kaverin kanssa. Oon koko päivän vaan nukkunu, kun oo jaksanu pitää edes silmiäni auki. Venäjän läksyjä väsäsin jonkin verran, mutta en oikein jaksanu niitäkään tehä loppuun. Kappaleen suomennos voi olla ihan liian vaikeaa.. ei pää toimi yhtään eikä kiinnostaisikaan mitkään koulujutut. Tahdon lopettaa koulun.. tai ainakin pitää välivuoden. Onko sellanen mahdollista!? Miten tukien käy?? Asumis- ja opiskelutuen, jos pidän välivuoden?? Söin eilen ihan liikaa. Lihon. Lihon. Lihon. Kuvotan itseäni. En kestä mennä huomenna töihin. Mahakin ihan sekaisin, olen turvoksissa ja aivan henkisesti kuollut. Kertokaa miten musta tulee yhtä laiha ja pieni kuten teistä!? Oon totaalisen epätoivoinen. Yllätys(KÖ)!?

Lenkkeilyä ja terapiaa..

Kävin terapeutilla tänään. Enää neljä pakollista kertaa jäljellä. Lisää en käy. Teen oloni entistä vaikeammaksi, tiedän sen. En vain osaa tai halua parantua, kun en tiedä mistä mun ees pitäis parantua. Läskeistänikö?!

Eilen purin lenkillä kaksi tuntia ahistusta, joka ei kovin paljoo helpota. Jumppasin ja näin J:tä. Sovittiin etten enää sekoile. Niin tai ainakaan sen nähen tai tietäen. Samapa se sille on mitä teen kotonani yksin. Esimerkiks mun viiltelyt ei kuulu sille, terapeutille, vanhemmille tai kavereille. Minuunhan ne jäljet jää. Olen sairaan itsekäs tiedän sen.
Tänään hölkkäsin/kävelin tunnin. Illalla mennään J:n kanssa elokuviin. Ahdistaa. Läskiahdistaa. En halua ihmisten ilmoille. Olen liian iso sotanorsu. Kuvottaa.

Mä tahdon vaan laihtua hinnalla millä hyvänsä!! Mä niin toivon, että laihdun. Mitään muuta en toivo yhtä paljoa kuin että olisin pieni, laiha ja kaunis..

..En kirjoita enempää. Ajatus takkuaa enkä saa oikein mitään järkevää taaskaan sanotuksi vaikka paljon olisi kirjoitettavaa. Voimia teillekin ja kiitos kommenteista <3

Ahdistaa niin etten tiedä mitä tehdä

Varoitan jo nyt teitä, jotka vielä jaksatte ja viitsitte lukea blogiani, että minä tuotin teille ison pettymyksen. Söin tänään pitkästä aikaa vaikkei pitänyt.

Epäonnistunut sotanorsu. Se minä olen.

Läski.

Annoin itselleni olla vammanen läskikasa tänään. Ei pitäny syödä tänään mitään, mutta söinkin leipää ja jogurttia. Oksensin ainakin osan pois. Kaduttaa. Turvottaa. Ahdistaa. Itkettää. Mä en tiedä mitä mä tekisin ahdistaa se, että söin. En ahminut, mutta söin hallitusti. Mutta en saisi syödä. Miksi olin niin typerä!? Ahdistaa ihan kaikki. Tuntuu, kun seinät kaatus taas päälle. Oon hävittäny kännissä kaikki partakoneen terätkin, jostain pitäs uus taikoo. Taidan tänään raaputtaa uusia jälkiä itseeni, jotta tää olo helpottas. Vaikka se vaan pahentaa sitä entisestään.


Yksi lukijakin taas hävinnyt. Ei varmaan kukaan ihmettele yhtään miksi. Mutta sekin vain masentaa ja ahdistaa enemmän. En kelpaa edes täällä.. Sydämestäni toivon etten näkisi enää huomista päivää. Tahdon kuihtua pois..

Keskiviikko

Lenkkeilin eilen illalla 2 tuntia ja jumppasin. Lenkillä selvisin niistä mun muutamasta otetusta juomasta, jotka tuntu päässä. Nukuin viime yön huonosti. Mä en ois aamulla jaksanu nousta sängystä ylös, mutta sain kun sainkin itseni raahattua pukemaan, meikkaamaan jne. Join kupin vihreetä teetä. Tänäänkään mä en syö mitään. Mä oon liian lihava syömään. Mä en tarvii ruokaa. Mulla on aivan sairas läskiahistus enkä tiedä miten selviän tämän päivän koulussa. Kahdeksaks pitäs mennä ja päästä vasta puoli neljä. Ei huvita eikä kiinnosta. Ei oo ees sellanen fiilis, että koulut alko eilen ihan oikeasti. Mä vihaan olla olemassa.

Ps. Kiitos ihanista kommenteista!! Piristi taas vaihteeks kummasti tulla blogiin, kun oli tullu kommenttia. Voimia pikkuset teillekin <3

Koulussa ja kännissä

Oon tosiaan säälittävääkin säälittävämpi. Itse asiassa ei mua voi säälittäväks sanoo, koska tää on ihan jotain käsittämätöntä. Typerää.
Aamulla meinasin eilisen ryyppyreissun takia nukkua pommiin, mutta kerkesin kouluun tutoroimaan ja saattamaan serkun koulutielle. Sillä alko 1.luokka. Outoo, kun mä muistan sen sellasena pikkusena vaippahousuna :D
Hoidin koulujutut koulussa niinkun pitää. Ennen omalle koululle menoo poltin röökin. Kurkkukipu on eilisen polttamisen takia jo ennestään kipee saati nyt, kun oon tänäänkin polttanu liikaa. Kipu on kestettävä, kun oon sen ite hankkinukkin. Kaikki kärsimys on mulle oikein ja mun pitääkin kärsiä.. hitto et ajatus taas alkaa jo tässä vaiheessa pätkiä. Se on hyvä, kun ei tarvii kovin paljoo kaloreita näistä juomista litkiä, kun on jo aika oloissa. Päässä tuntuu. Niinkun koulussakin. Tosin tuli laskuhumala, kun en juonu pariin tuntiin mitään. Haisin varmasti röökille ja alkoholille koulussa ja en tiiä haistoko kukaan. Opettajiakin yritin olla kattomatta silmiin, kun mulla hieman seiso silmät päässä.. tosin yhteiskuntaopin tunnilla mä uskaltauduin vastaamaan kysymyksiin silläkin uhalla, että mun äänestä kuuli etten oo ihan selvä. En ois muuten vastaillu, mutta kun opettaja anto luvan huutaa ilman viittaamista vastauksia ja musta oli kiva olla "kaikki tietävä" ja sanoo vastauksia joita muut ei tienny tai sitten ne ei uskaltanu vaan sanoo. Kyllä siellä aina muutama jätkä vastas kysymyksiin, mutta ei oikein muut.

Koulussa mua ahisti se, että kaikki näytti kesän aikana laihtuneen ja kuihtuneen tosi pieniks. Mä vertasin jälleen kerran itseeni muihin ja tulin siihen tulokseen, että voi luoja miten paljon mä oon muita isompi. Oikee läskisotanorsuihrakasa!! Vaikka koulussa ja nyt juon niin lähen kuudelta lenkille ja jumppaan ennen sitä. Mä niin kaipaan niitä syysiltoja, kun on viilee, hämärä, katuvalot valasee tietä.. lenkkeilen tunti toisensa perään, rintaan pistää, jalat kramppaa, pää lyö tyhjää, heikottaa, on kylmä.. mä niin kaipaan sitä fiilistä. Pääsen niin lähellä sitä ihanaa tunnetta tuollon, että sitä ei mikään voita eikä kukaan voi tajuta sitä, ainakaan tähän mennessä ei oo tajunnu. Mä pääsen ennen aikaseen hautaan eikä muuten kukaan mua estä!! Mä tuhoon esteet ja pääsen vielä vapaaks tästä kaikesta p*skasta. Olen jälleen vapaa..

Kerron tän tänne blogiin, koska oon ihan hajalla, puhunu, ja kirjottanu tännekin liikaa asioitani. Itse kärsin rangaistukseni mitä siitä tulee. Mun pitää lopettaa puhuminen. Mua suunnattomasti ottaa päähän, kun joudun käymään terapiassa vielä viis kertaa, kun oltiin kuulema vuos sitten tehty sellanen sopimus jne. Mä sanoin terapeutille näillä lapsellisen typerillä sanoilla; "No ihan sama, jos mun on täällä se vitun viis kertaa vielä käytävä niin käyn ne ja sen jälkeen en käy. Mä en enää tule tänne, ymmärrä nyt. Mua ei kukaan enää aivopese!!".

..Niin ja kaikki pakkotoiminnot ja lisääntyny, ahistus kasvanu. Luut näkyy selvemmin koko ajan, mutta senkin kuvittelen vaikken syö niin mun lihon silti. Oon laskenu, et juomista ei tuu yli tarpeen mukaan nykysin kaloreita, kun en tosiaan tarvii paljoa ollakseni huppelissä, niin silti mä oon sotanorsu. Toistan varmasti itseäni. Nyt tuli sellanen olo tätä kirjottaessa, että saan kuitenkin kommentteja: "oot hiton teini", "oot säälittävä" jne. että viillän syviä haavoja, taas, jotta olo paranee. Hitto oon pettäny teidätkin pikkuset tällä läskeilyllä. Anteeks vaikkei se auta mitään. Olen hukassa ja siellä on hyvä olla. Pääsylippu vapauteen!!

Hmm..

Kunnon ahdistus, masennus, voi ei-päivä takana tänään. En meinannu millään jaksannu herätä. Yritin saada jätkäkaverini jättää mut, mutta eihän se mua sitten millään jätä. Ärsyttää. Oon koko päivän ollu menossa ja tiistai-aamuna kello 6 viimestään ois noustava eli muutaman tunnin yö-unilla ois mentävä kouluun ja saattaamaan serkku-poikaa koulutielle, se menee ekaluokalle, mut kuitenkin. En jaksa enää herätä enää millonkaan..

Tänään illalla otettin yhen kaverin kanssa kuppia, näin J:tä ja paria kaveria ja niiden kavereita.. Kaikkee säätöö.. Mä oikeesti oon ihan loppu. En jaksa huomenna koulua.. mut pakko!! Krapulassa kouluun. Ihan sama. Nyt ok fiilis. mä vaan paisun.. en oo syöny vieläkään mitään. Oon vaan vetäny röökiä ja juonu jokusen juoman, kun en paljoo nykyään enää tarvii ollakseni humalassa etenkään tän univelan kanssa. Huoh* Olen kunnon idiootti teini. Hiton 19-vee. No onneks on keksitty keino helpottaa oloa.. Oli se sitten viiltely, lenkkeily, jumppa tai siivoaminen niin tai juominen.. mä lähen täältä elämästä nopeesti llllllllllllllllllllllllllllllllllllllljjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj eli siis tosi kauas.. arkkuun. Matojen ruoaks aikasemmin kun ois varmaan ihmisten tarkotus kuolla.

Ainiin ja sain v*ttu tänä yönä/iltana kuulla monta kertaa olevani laiha, pieni, tikku.. Joopa joo olenpa tosiaan. En tiiä itkeekö vai nauraako, kun ihmiset luulee huijaavansa mua!! Ja kaikista pahinta oli, kun Ikeassa tänään käydessä mummo ja täti yritti saada mua syömään edes salaattia.. tosi kiva siinä sitten selitellä, että "syön" vasta kotona eli en todellakaan syöny. Miks mä oisin syöny EDES salaattia. Ajatus syömisestä ahdistaa..

Sunday monday happy day

En tiiä mistä alottasin kirjottamaan. Tän viikonlopun aikana on tapahtunu paljon kaikkee. Oon ollu töissä pe-su, ryypänny pe ja la-iltoina. Nähny entisiä säätöjäni T:tä ja K:ta, pettäny "jätkäkaveriani" K:n kanssa humalassa (ei ees käytetty kortsua eli pakko mennä tekemään raskaustesti terkalle, kun alkaa koulut), siivonnu, pessy pyykkiä, lenkkeilly, jumpannu, käyny porukoilla saunomassa J:n kanssa..

Pää lyö tyhjää jo pelkän univelan takia. Jäsenet on mustelmilla ja kroppa tuntuu ihan kun mua ois hakattu, osa viiltely jäljistä käsissä on tulehtunu..
Mä en oo syöny vieläkään mitään enkä syö. Läskiahistaa vaikka luut näkyykin vähän selvemmin ja tuntuukin ellen kuvittele mikä on suuri todennäköisyys.
Mua ottaa päähän, kun aamulla kasilta pitäs olla terapiassa. Mä en jatka hoitosuhdetta enää, kun ei ole tarvetta ja en jatka muutenkaan vaikka mikä olis!!

..Vielä mustakin tulee yhtä kaunis ja pieni kuin tekin pikkuset <3

Perjantai(ko)?

Joo koko päivän ollu sekasin siitä mikä päivä on. Sain nukuttua viime yönä noin kymmenen tuntia ja suht hyvin. En oo tänäänkään syöny mitään enkä aio syödä, mutta juoda kyllä muutaman. Alotin äsken ja juon nää ennenkun J tulee hakemaan mut kotooni. Eilen illalla "palattiin" J:n kanssa yhteen. Nauran!! En todellakaan tiiä miks. Oon edelleen samaa mieltä. En halua seurustella. No onpahan joku mulle säätö, J:lle oon tyttöystävä, mut mä pidän sitä lähinnä säätönä. Heti, jos K ottaa yhteyttä ja haluaa nähä niin nään sitä. Kukaan ei oo suudellu paremmin kun se. Oon paha ihminen, kun sanon näin. Kamalia sanoja vaan pulppuaa mun suusta.. Onko mitään uutta?!

Töissä meni tänään hyvin. Tein oikeesti niskalimassa töitä. Mä haluan saada vaihteeks hyvääkin palautetta ja olla pelkäämättä potkuja. Töiden jälkeen kävin 1h50min lenkillä. En tiiä mitä muuta kirjottas. Oon aika hukassa ja kohta toivon mukaan humalassa.
..onneks "kännipää" on heikentyny sen verran, että mun ei tarvii kun muutama ottaa niin oon humalassa :D Ja viimeks eilen puhuttiin J:n kanssa puhelimessa, että mä aion lopettaa tai ainaki vähentää juomista vähäks aikaa. No mut vähentäminenkin on suhteellista ;) Säälittävää.

Miten teillä menee pikkuset!? :)

Kotona taas

Kotiuduin tänään kolmen aikaan. Reissu hajotti mua enemmän. Isosisko sano tosi loukkaavia sanoja. Mua sattu ja sattuu. Mä join eilen aivan liikaa, viiltelin ja pilasin kaiken. Sisko sano vielä, kun lähin ettei sille jääny mitään hampaankoloon, mutta kyllä mä siskoni tunnen ja tiiän ettei se oo totta. En tiiä oliko musta siskolle ees mitään apua. Taisin vaan sekottaa sitäkin enemmän vaan.

Aamulla herätessä, krapulapäissäni, mutta asiaa jo aiemmin paljon ajatelleena, mä jätin J:n lapsellisella tavalla, tekstiviestillä. Selitin siinä ettei se oo sen vika ja että musta ei oo nyt seurustelemaan kenenkään kanssa. Niinkun ei olekaan. Mä en oo ansainnu J:tä eikä se tällasta kohtelua. Tää on molemmille parempi ratkasu pidemmän päälle.
J:n jättämisen lisäks mä soitin tänään psykoterapeutille ja sanoin etten halua enää jatkaa meidän hoitosuhdetta. Sitäkin olin miettiny pitkään. Itse asiassa mä en alunperinkään halunnu alkaa käydä siellä. Ei mulla oo mitään syytä edes käydä siellä. Turhaa ajanhukkausta senkin ajan voin lenkkeillä. Mulla on vielä maanantaina aika sinne, koska terapeutti haluaa vielä tavata. Se varmasti haluaa yrittää aivopestä mua muuttamaan mieltäni, mitä en aio tehä. Oon päättäny lopettaa käynnit siellä ja sillä hyvä!!

Mä kävin illalla vanhempien luona pesemässä pyykkiä ja viemässä äitille pari pakettia postista. Samalla kävin lenkkeilemässä 1h5min. Kotiin tultua vielä jumppasin. Läskiahistaa silti. Mä oon paisunu siitä mitä aiemmin olin ihan liikaa. Positiivista tässä kuitenkin on se, että aina näistä läskeistä pääsee eroon!!
Eilen en syöny mitään enkä tänäänkään oo syöny enkä aiokaan syödä.
Ruoka on heikkoja varten!!


Tervetuloa uudet lukijat ja iso kiitos teille <3

You gonna break my heart, i should know that

Vaja kahden tunnin yöunilla ajettu toistasataa kilometriä isosiskon luokse aamulla. Sieltä suoraan Tampereelle. Ryyppäystä, juttelua, valitusta, mun haukkumista.. Oon paha ihminen. Oon sotkenu kaiken. Tiesin ettei tää oo hyvä idea lähtee isosiskon luokse vaikka se tarvis kuuntelijaa. Se sano et se haluaa just minut, mutta en usko sitä. En ainakaan tän päivän jälkeen. Se vaan halus rikkoo mut mitä kavalimmalla tavalla. Lisää juotavaa ja baariin..

..ja huominen vit*tus ja läskiahistus on vaan pahempi. V*ttu et oon mulkku!!

Maiseman vaihdos

Mä viilsin eilen aika syvän viillon vasempaan ranteeseeni. Se pitäis tikata. Se näyttää jo hieman tulehtuneelta. Mitä sitten?! En jaksa välittää.

Sisko laitto tänään viestiä viikkokausien mököttämisen jälkeen. Sillä ei mene hyvin. Se haluaa lähtee kauas omista "kuvioistaan" pariks päivää ja pyys mua sen mukaan, mikä on todella ihme. Mä suostuin vaikka ahdistaakin kun ei olla nähty pitkään aikaan ja oon lihonu miljoona kiloo sitten viime näkemän. Tuskin se ees enää tunnistaa mua näiden läskien alta. Hävettää. Kuvottaa. Häpeän itseäni. Ei, minä VIHAAN itseäni. Oon ihan turvoksissa ja on fyysisestikin tosi iso läskikasa-olo. Ilmaa on vatsassa enemmän kuin laki sallii. Ei huvittas näyttää naamaa missään muualla kuin lenkillä. Mä kuitenkin lähen isosiskon tueks, kun se tarvii nyt apua. Mitä mä en siskoni eteen tekis. Mulla ei ois oikeen rahaakaan mitä tuhlata, mutta jostain mä ne rahat taion, että pääsen siskon luo melkein 350 kilometrin päähän. Lähen ajamaan puol kolmen aikaan aamuyöllä, jotta oon aamusta jo siellä. Oon varma, että kun en tänä yönä nuku, et ajelen sujuvasti ohi ja sählään. Toivottavasti en nukahda rattiin.

Me mennään Tampereelle sitten, kun oon päässy eka siskon luo. Sisko asuu pääkaupunkiseudulla päin. Saa nähdä mitä reissusta tulee. Toivottavasti siitä on apua siskolle, ja mä niin toivon sen pääsevän jaloilleen. On ollu sairaan masentavaa olla siskon kanssa ei-puheväleissä. Mulla on siskoo niin ikävä. Onneks se haluaa nyt nähä!!

Kävin tänään tunnin kävelylenkillä ja sitten illalla vielä pyöräilin/kävelin tunnin verran. Siivosin ja jumppasin. Läskiolo ei häviä.. ei tietenkään, kun söin tänään aamupäivällä.

Tänään sain myös pelkäämäni viestin. J laitto viestin, että se rakastaa mua. Mä en oo vieläkään vastannu siihen. Mitä mä vastaisin! Kiitos? Enhän voi sanoa sille, et rakastan sitä, jos en kerran rakasta!? Mitä rakkaus ees on? Mistä sen tietää? Voi luoja. En tahdo oikeesti seurustella, koska seurustelu sotkee kaiken.

Mut kyllä mä tänään sain myös aikaseks kohdata töissä tekemäni virheet. Kävin työpaikalla juttelemassa pomon kanssa ja päästiin yhteisymmärrykseen asioista ja mun pitää nyt vaan näyttää että oon ansainnu työni sekä olla kassan laskennan kanssa paljon huolellisempi niin kaikki on hyvin!! Mä kohtasin pelkoni, vastuuni.. selvisin. Mä selviän mistä vaan!! <3

Tänään teen, huomenna yritän!!

Epäonnistumista, olen antanut luvan itelleni sählätä, olla heikko, pakoilla vastuuta, leikkiä tulella.. nyt joudun kestämään seuraukset ja kantamaan vastuuni. Ahistaa ja pelottaa ihan h*lvetisti. Töistä tuli tänään puhelu, että mun pitäs tällä viikolla mennä juttelemaan pomon kanssa. Musta on tullu kuulema sanomista mm. työvuorojen vaihtamisesta lyhyellä varotusajalla ja iltatilityksestä. Rahat on aina ollu kassassa, mutta en vaan saa ite kassaa täsmäämään mikä aiheuttaa muille lisä työtä. Mä oon antanu itteni suistua syvemmälle suohon ja vaan valittanu miten asiat ei mee niinkun haluan. En oo ees yrittäny tehä niiden eteen mitään ihmeempiä.

Tänään pyöräilin vanhemmille käymään. Aikaa meni 16km polkiessa noin 50 minuuttia. Kymmenen aikaan kävin 45 minuutin kävelylenkillä. Ahistuin pomon puhelun jälkeen niin kovasti, että oli pakko päästä kotoa pois. Tulin vanhempien luo yöks. Juttelin vanhempien kanssa ja yritin saada jotain tolkkua siihen keskusteluun jota käytiin pomon kanssa aiemmin illalla puhelimessa. Kysyin pomolta saanko potkuja, niin siihen se vaan sano, että "se on sinusta kiinni", ja että se on kehityskeskustelu mihin se mut pyyti, mutta silti musta jotenkin tuntuu että potkut sieltä on tulossa. Oon mokannu varmasti niin pahasti tai niin paljon tehny virheitä, että saan potkut. Mä niin pelkään ettei mulla oo töitä kohta.. Mitä mä sitten teen. Millä mä maksan elämiseni?? Oon hukassa ja pulassa.

Mä en voi jatkaa tätä itsesäälissä lillumista ja vastuun pakenemista. Mun on kohdattava kaikki mitä oon sählänny ja jättäny tekemättä. Ite oon kaiken pahan aiheuttanu itelleni ja mun pitää nyt kestää se. Silti musta tuntuu ettei musta oo siihen.. pelkään liikaa.. mä en tiiä mitä tekisin. Tuntuu ettei oo mitään ratkasua tähän tilanteeseen.

Mä hukun.

Oon tosi väsynykin mutten uskalla käydä nukkumaan. Kaikki pahat ajatukset tulis mieleen, kaikki stressaavat ja mieltä painavat asiat alkas tuntua entistä pahemmilta. Tuntuu etten pysty hengittämään. Ehkä tää kaikki paha mitä mun tielle tulee on ihan oikein mulle. Ehken oo ansainnu sitä videovuokraamo työtä, jo ihan senkin takia että tykkään siitä työstä vaikka se onkin välillä rasittavaa ja uuvuttavaa.

Mistä mä saan voimaa jatkaa? Onko tää rangastus siitä että oon antanu itteni laiskotella ja paisua vastuuttomaks läskikasaks vaikka ajatuskin lihomisesta pelottaa ja ahistaa aivan sairaasti? Mikä mua vaivaa? Mä en oo muuta kuin säälittävä ihratankkeri joka syyttelee muita omasta lusmuilustaan ja läskeistään.

Ois vaan parasta kaikille, jos kuolisin pois!!

Valintoja

Yöllä tuli nukuttua muutama tunti ja nekin huonosti. Näin painajaisia ja nukuin tosi levottomasti. Aamulla väkisin kömmin sängyn pohjalta ylös. Puin lenkkivaatteet päälle ja lähin, pieneen vesisateeseen, kävelemään. Olo on tosi huono. Väsyttää, pyörryttää, heikottaa. Väsymys on kuitenkin kaikista pahin!! Töihin vielä viideks pitäs jaksaa mennä ja olla yhteentoista. Kello on taas liikaa, kun pääsen nukkumaan. Onneks huomenna ei oo töitä. Yritän nukkua pitkään ja sit käyn lenkillä ja jumppaan jnejne. Mutta tänään tosiaan lenkkeilyä kerty vaivaset 1h35min. Äsken vielä jumppasin ja siivosin, mutta sekään ei oo riittävästi niiden itseeni ahdettujen kaloreiden jälkeen. Tänään töissä onneks tulee oltua pystyssä yli 6 tuntia. En istu hetkeekään paitsi korkeintaan sen että käyn vessassa.

Tänään en syö mitään. En juo ees fun lightia tms. ettei tule yhtään kaloreita. Tänään mennään todellakin ihan nollakaloreilla ja yritän kuluttaa kaloreita mahdollisimman paljon. Nää läskit saa nyt lähtee pysyvästi!! En jää kaipaamaan niitä.

Laihtuminenkin on loppujen lopuksi kiinni vain omista valinnoista. Minä päätän olla laiha sen sijaan, että olisin lihava ja onneton kuten nyt. Laihaksi hinnalla millä hyvänsä! <3

En ole nukkunu tänä yönä yhtään. Pitäis nukkua ja olis pitäny, mutta en saa unta. En uskalla käydä nukkumaan. Ahistaa ja itkettää. Mietin mielessäni tapoja tappaa itseni. Tahdon satuttaa itseäni kaikin tavoin. Tahdon kärsiä, koska se on ansaittua, olenhan tuhonnut liian monen ihmisen elämän.

Olen turvoksissa,

läski,

ja

yksin.

Kuolen ahdistukseen..

Pari yötä taaksepäin heräsin kaks kertaa siihen, kun vuoronperään meni pohkeista lihakset jumiin niin että tuntu, että lihas katkee vähintäänkin. Kipu oli sietämätön, mutta olin liian väsyny itkemään. Olin liian väsyny tekemään mitään. Siitä seuraavana aamuna ajattelin, että mä syön että ei tule ihan heti ks. lihaskramppeja tai lihasjumeja tai mitä lie ne onkaan, mut ajattelin niiden johtuvan syömättömyydestäni ja siitä ettei elimistössä oo tarpeeks jotain tiettyjä vitamiineja tms. Kaiken lisäks halusin eroon (en raaskinu heittää niitä roskiin vaikka ois pitäny) niistäkin vähäisistä ruuista mitä kaapeissa oli eli hedelmistä, pilteistä, rasvattomista jogurteista.. söin ne pois tässä parin päivän aikana. Mikä oli maailman surkein ajatus .. koska nyt..

En tiedä itkisinkö.. itkettää mutten saa itkettyä.. Oon ihan sekasin. Eilen ja tänään oon vetäny liikaa pilttejä, rasvatonta jogurttia, omenoita, lisää pilttejä.. hävettää, kuvottaa. Annoin itelleni luvan syödä kaapeista nuo kaikki pois. Oon nyt ihan turvoksissa, maha sekasin.. oksensin eikä sekään auta. Näytän entistä lihavammalta, kamalalta, rumalta, kuvottavalta ihrapask*lta!! Oon hakannu itseäni reiteen, viiltäny käteen, jalkaan.. ei auta. Mä oon koko tän päivän maannu kuolleena sängyn pohjalla ja välillä, kun oon pysyny hereillä kattonu kauhuleffoja. Masentaa. Ahistaa. Pitikin antaa itelle lupa syödä. Mä en nykyään.. pariin vuoteen oo ahminu. Mulla on itsekuria kyllä olla syömättä vai onko sittenkään, kun nytkin annoin itelleni luvan syödä. Sen tiiän etten huomenna syö, en ylihuomenna syö. Mä en ollu ansainnu syödä enkä ainakaan tämän ja eilisen päivän jälkeen ansaitse syödä. En tänään ees oo jaksanu raahautua lenkille saati jumpata. Eilen mä kävin lenkillä, siivosin. Liian vähän!! Mä vihaan itteeni. Mä niin vihaan. Tähän saat*nan parin päivän läskeilyyn tulee nyt muutos. Huomenna on töitäkin.. kaikki näkee miten ällöttävä oon. En haluais mennä töihin.. pakotan itteni menemään. Kärsimään sen takia, että annoin luvan syödä. Lohduttavaa on että nyt ei ainakaan tarvii miettiä "pitäskö" syödä, kun ei oo moneen päivään.. viikkoihin syöny, mutta nyt ei tarvii. Nää parin päivän safkat riittää viikoiks, kuukausiks. Mä en tarvii ruokaa. Niin turhaa. Säästyy rahaakin!!

Sisko taas vihainen pienestä typerästä asiasta, joka ei oo ees mun aiheuttama. J tahtoo mua liikaa. Mä taas tahdon ihan jonkun toisen. Tahdon kadota, juosta karkuun, paeta. En kestä enempää. En oikeasti tahdo ketään.. en tahdo käpertyä kenenkään kainaloon, en tahdo!! Tahdon olla yksin. Tahdon valvoa yöni miettien pääsyä pois tästä maailmasta. En tahdo ketään lähelleni, siksi muutin asumaan yksin. Mulla oli eilen taas terapia viiden viikon tauon jälkeen, mutta senkin mä lopetan. Kukaan ei voi enää käskeä mua siellä käymään. Ei ole ees syytä käydä saati halua käydä. Vihaan terapiaa. En mene sinne enää. Tahdon olla vain yksin ja pian vapaa kaikesta. Musta tulee vielä kevyt, pieni, laiha, kaunis!! Stay strong, starve on.

..ja niin kova ikävä K:ta. En voi jatkaa enää J:n kanssa.. en voi satuttaa toista pidempään, oman tunnevammailuni takia. Mä haluan K:n, koska tiiän etten koskaan tule saamaan sitä..

Eikä oikeasti kukaan voi käsittää miten hyvältä syömättömyys tuntuu. Ruoka tappaa, lihottaa. Vihaan ruoan makua, koostumusta, sitä miltä se tuntuu sisältä. Syöminen tuntuu sisäiseltä raiskaukselta!! Syöminen tuntuu ällöttävältä, pakolta, pahalta!! Kun ei tarvitse syödä tunnen olevani vahva, kaunis, onnellinen. Mun ei tarvitse syödä, jos mä en halua. Enkä mä syö!!

Ps. Tunnen oloni entistäkin surkeammaksi yhen lukijan hävittyä. Taidan oikeasti taas tainnu vajota angstiteini-tasolle, jos koskaan oon siltä pois päässy. Kohta kukaan ei jaksa mua ees täällä.. Anteeksi kaikille joita oon loukannu tms. täällä blogissani. Mä tiiän että vielä jotain pahempaa on tiedossa ja tiiän etten kestä sitä. Kuoleman suunnittelun lisäks tuntuu että pian teen sen oikeasti.. emmä jaksa enää tätä ahistusta joka ei hetkeksikään helpota..

Tää blogi on mulle tärkee, koska mulla ei oo muuta paikkaa/ihmistä jolle purkaa näitä asioita.. toivon et jatkossa ees yks ihminen jaksas lukea postauksiani ja ehkä jopa kommentoida niitä.