Eksyneet muumit

Vastaus kysymyksiin: "Miksi sua ahdistaa mennä porukoille? Voithan sä olla vaan niitten kissojen kanssa..?"
Mä en oikein itekään tiiä vastausta miks ahdistaa mennä käymään porukoilla. Se vaan ahdistaa, kun tiiän et ne kyttää ja kyselee mun syömisiä. Vihaan sitä. Mä en jaksa olla tentattavana, koska ahistun. Tuntuu kun kaikki kiusais ihan tahalleen mua, koska olen vielä edelleen YLIPAINOINEN! Tässä vähän vastausta Heikin kommenttiin. Mitat löytyy blogini sivun laidasta! Minun eikä kenenkään mielestä yli 100cm leveä p*rse EI  voi olla ALIPAINOISEN ihmisen lantion ympärys. Jotain minäkin sentään vielä ymmärrän. Joka tapauksessa mä päätin äitin painostuksesta huomenna mennä käymään vähän aikaa porukoilla. Mä pakotan vaikka mikä olis itteni aamulla sängystä ylös aikasin ja lenkkeilen porukoille n.16km. Äiti tosin on töissä 7-15 joten me ei nähä. Äiti ehotti, jos oisin jääny yöks, mut se ei tuu kuuloonkaan. Hyvä että pystyn menemään käymään siellä saati jäämään yöks. :(
Kiitos kaikista kommenteista tasapuolisesti ja tsempit teillekin pikkuset :)

Päivitystä vähän sunnuntaipäivän loppuillasta. Menin luistelemaan kahdeks tunniks enkä pysähtyny koko tuona aikana vaikka oikeeseen nilkkaan alko sattumaan ja jalat oli muusia mun painavan ruhon takia. Jatkoin ja jatkoin ja jatkoin niin kauan, että kaks tuntia oli täynnä ja senkin jälkeen kiersin ylimääräsen kerran radan ympäri. Välillä tuuli kovemmin, välillä vähemmän, osan aikaa sato lunta, osan taas vettä. Mä lopetin luistelemisen vasta sitten, kun olin valmis, en sillon kun en jaksanu. Koskaan ei saa lopettaa ennenkuin on valmis!

Puol yhdeksään mennessä olinkin saanut käytyä suihkussa, vaihdettua vaatteet ja menossa kaverin luo. Poltin pari tupakkaa (edellisistä on aikaa). Me katottiin leffa ja juteltiin. Väsytti kamalasti ja inhosin esittää ilosta ja nauraa tekonaurua. Halusin kotiin olemaan yksin. Ihan yksin. Mitä yhtäkkiä ihmisiä kiinnostaa kauheesti mun seura, kun ennen se ei kellekään kelvannu. Lisäks mun seura on ihan surkeeta kuten arvata voi. Niillä on joku juoni ja ne yrittää saada mut taas lihomaan vielä tätäkin enemmän! Niiden ei pidä antaa onnistua tällä kertaa aikeissaan!
Puol 12 suunnistin kotiin ja poltin vielä yhen myrkkyrullan ennen sisälle tuloa. Kävin suihkussa kolmannen kerran tänään ja vaihdoin ihanan lämpimät yövaatteet päälle. Venyttelin ja laitoin aamuks lenkkikamat valmiiks.
Nyt pitäs käydä nukkumaan vähäks aikaa, kun viisaritkin näyttää yli puolta yhtä. Väsymys on kova ja itseinho sitäkin suurempi. Miks menin olemaan niin tyhmä itsekuriton norsu ja söin! Kaiken tämän kivan lisäks viiltelin taas. En tiedä miks. Oli vaan pakko rangasta itseäni muutoinkin vatuiks menneiden syömisten takia.

..ja vieläkin ahdistaa eräs kommentti. Mä en kirjota huomionhakuisuuden vuoks blogiani. Ikävää, jos joku sitä sellaisena pitää. Netti on miljoonia samanlaisia blogeja täynnä enkä ymmärrä miten juuri mun blogiin tällainen kirjoittaja eksyi kommentoimaan hieman ikävään sävyyn kirjoituksiani. Kenenkään ei ole pakko lukea postauksiani. Voin rehellisesti sanoa, että jos mulla ois ihan kaikki muumit laaksossa, en mäkään lukis mun kirjotuksia! Pahottelut, jos jotakin kirjoituksieni sisältö on loukannut. Kaikki kun ei tässä elämässä ole musta valkoista.

Nyt mä kuitenkin haluan vaan nukkua tän pahan olon pois vaikka tiedän ettei se mihinkään häviä - eikä sen tarvitsekaan.

Kissoja ikävä

Oon taas vähän pihalla missä mennään. Tokkurassa. Otin vaja tunnin unet ysin jälkeen.

Ennen aamu-unia kerkesin lukee historian kokeeseen. Luin koko kylmä sodan.

Aamulla kävin ennen jumppaa, 100 x-hyppyä ja imurointia ennen 1h45min lenkillä. Kesken lenkin
alko satamaan ihan kiitettävästi lunta. Välillä tuntu vähintään, että ne kovat lumikokkareet,

joita taivaalta sato, puhkoo mun silmät.

Viimasta ja tuiskusta selvinneenä pääsin kotiin asti.

Lenkillä mulle tuli liikaa kaikkia ajatuksia. Vihaan sitä kun päässä pyörii ihan typeriä ajatuksia aikuistumisesta

muuhun typerään normaaliin elämään, joka mukamas on niin hirveen tavoteltavaa läskitankkerina.

Ihan hirveen innostavaa tosiaan joo! Pah!

Lenkin loppu puolella musta tuntu, että jään makaamaan jonnekin. Jään vaan sinne, hautaudun lumeen ja

kaikki on poissa. Minua ei ole.

Söin kymmenen yli seitsemän porkkanan ja 1dl mehukeittoa. Kaloreita 39 ja hiilihydraatteja 7.8g.

Jos laskuihini on luottaminen. Oon ajatellu alkaa ketoosiin pyrkimisen ja siellä pysymisen. Tämä tarkoittaa kaloreiden lisäksi myös hiilihydraattien laskemista ja kirjaamista ylös.

Kello tulee puoli yhteentoista ja alan jo hieman hahmottaa tämän päivän suunnitelmaa, joka ei ole kummoinen. Ainakin se on itseni päättämä eikä kukaan muu määrää mitä mun pitää tai ei pidä tehdä.

Lähen kohta luistelemaan tädin kanssa.

Pakko saada lisää liikuntaa. Kroppana on ällöttävän pehmeä. Mahani ja tissini roikkuu kuin jättimäiset perunasäkit kumartuessani eteenpäin tai vaikka vain suorassa seistessäni.

Niistä on päästävä eroon samanlailla kun isosta läskiperseestäni, selkäläskeistä, paksuista jaloista ja käsistä.

Pullanaamastani ja viitoisleuastani.

Kaiken ristiriitaisuuden vallitessa käyn tänään kaupungilla ostamassa mehukeittoa, jogurttia, ruisleipää, liimapuikon ja coca-cola zeroa.

Olen tajuton ryhävalas ja pelkään repsahtavani syömään tänään puuroa ja jogurttia.

LIIAN PALJON!

Ennenkuin päätin lähteä luistelemaan olin suunnitellut lähteväni käymään porukoilla. Alustava suunnitelma oli, että olisin menny sinne isin kyydillä, kun se ensin on heittäny veljen kaverin luokse.

Myöhemmin illalla isi ois veljeä hakiessa tuonu mut takas kotiin.

Mulla on ihan kamala ikävä mun kahta ihanaa kissaa, jotka on porukoilla. En oo nähny niitä valehtelematta varmaan pariin kolmeen kuukauteen. Olen surkein ihminen ikinä. P*skin lemmikin omistaja vaikkeivat kissat asukaan luonani.

Koen syyllisyyttä etten oo käyny katsomassa kissojani. Haluaisin ottaa ne lutuset tänne asumaan mutten voi, koska asuntoon ei saa ottaa lemmikkieläimiä. Sen kukkuraksi olisi hyvin itsekästä riistää kissoista vapaana temmeltämis mahdollisuus ja iso omakotitalo. Tuoda ne tänne 40 neliöiseen yksiöön kitumaan.

Ajatus kariutu siihen, kun ahdistus alko tuntumaan tuhat-kertasena pelkästään siitä syystä, että pitäis mennä sinne MONEKSI tunniksi olemaan. Ajatus porukoille menemisestä vain ahistaa enkä siis menekään. En nää kissojani ja toivon kuolevani ikävään.

Miksi olen näin ilkeä ja aikaansaamaton idiootti, jolla ei ole edes itsekuria mennä katsomaan kissojaan?

Oon vaan niin pahapahapahapahapahapahapahapahapaha-ihminen!

Coca-cola zeroakin join varmasti melkein puol litraa aamun aikana ja maha on sen seurauksena kipee, ja olo muutenkin turvonnu. Kiva nyt lähtee näyttämään ulos kaikille tätä läskiä mahaa ja turvotusta, joka näkyy naamastakin. Oon puristellu itteeni peilistä pitkin aamua ja aamuyötä. Tuskaillut - miten ihminen voi olla näin ISO!