Eksyneet muumit

Vastaus kysymyksiin: "Miksi sua ahdistaa mennä porukoille? Voithan sä olla vaan niitten kissojen kanssa..?"
Mä en oikein itekään tiiä vastausta miks ahdistaa mennä käymään porukoilla. Se vaan ahdistaa, kun tiiän et ne kyttää ja kyselee mun syömisiä. Vihaan sitä. Mä en jaksa olla tentattavana, koska ahistun. Tuntuu kun kaikki kiusais ihan tahalleen mua, koska olen vielä edelleen YLIPAINOINEN! Tässä vähän vastausta Heikin kommenttiin. Mitat löytyy blogini sivun laidasta! Minun eikä kenenkään mielestä yli 100cm leveä p*rse EI  voi olla ALIPAINOISEN ihmisen lantion ympärys. Jotain minäkin sentään vielä ymmärrän. Joka tapauksessa mä päätin äitin painostuksesta huomenna mennä käymään vähän aikaa porukoilla. Mä pakotan vaikka mikä olis itteni aamulla sängystä ylös aikasin ja lenkkeilen porukoille n.16km. Äiti tosin on töissä 7-15 joten me ei nähä. Äiti ehotti, jos oisin jääny yöks, mut se ei tuu kuuloonkaan. Hyvä että pystyn menemään käymään siellä saati jäämään yöks. :(
Kiitos kaikista kommenteista tasapuolisesti ja tsempit teillekin pikkuset :)

Päivitystä vähän sunnuntaipäivän loppuillasta. Menin luistelemaan kahdeks tunniks enkä pysähtyny koko tuona aikana vaikka oikeeseen nilkkaan alko sattumaan ja jalat oli muusia mun painavan ruhon takia. Jatkoin ja jatkoin ja jatkoin niin kauan, että kaks tuntia oli täynnä ja senkin jälkeen kiersin ylimääräsen kerran radan ympäri. Välillä tuuli kovemmin, välillä vähemmän, osan aikaa sato lunta, osan taas vettä. Mä lopetin luistelemisen vasta sitten, kun olin valmis, en sillon kun en jaksanu. Koskaan ei saa lopettaa ennenkuin on valmis!

Puol yhdeksään mennessä olinkin saanut käytyä suihkussa, vaihdettua vaatteet ja menossa kaverin luo. Poltin pari tupakkaa (edellisistä on aikaa). Me katottiin leffa ja juteltiin. Väsytti kamalasti ja inhosin esittää ilosta ja nauraa tekonaurua. Halusin kotiin olemaan yksin. Ihan yksin. Mitä yhtäkkiä ihmisiä kiinnostaa kauheesti mun seura, kun ennen se ei kellekään kelvannu. Lisäks mun seura on ihan surkeeta kuten arvata voi. Niillä on joku juoni ja ne yrittää saada mut taas lihomaan vielä tätäkin enemmän! Niiden ei pidä antaa onnistua tällä kertaa aikeissaan!
Puol 12 suunnistin kotiin ja poltin vielä yhen myrkkyrullan ennen sisälle tuloa. Kävin suihkussa kolmannen kerran tänään ja vaihdoin ihanan lämpimät yövaatteet päälle. Venyttelin ja laitoin aamuks lenkkikamat valmiiks.
Nyt pitäs käydä nukkumaan vähäks aikaa, kun viisaritkin näyttää yli puolta yhtä. Väsymys on kova ja itseinho sitäkin suurempi. Miks menin olemaan niin tyhmä itsekuriton norsu ja söin! Kaiken tämän kivan lisäks viiltelin taas. En tiedä miks. Oli vaan pakko rangasta itseäni muutoinkin vatuiks menneiden syömisten takia.

..ja vieläkin ahdistaa eräs kommentti. Mä en kirjota huomionhakuisuuden vuoks blogiani. Ikävää, jos joku sitä sellaisena pitää. Netti on miljoonia samanlaisia blogeja täynnä enkä ymmärrä miten juuri mun blogiin tällainen kirjoittaja eksyi kommentoimaan hieman ikävään sävyyn kirjoituksiani. Kenenkään ei ole pakko lukea postauksiani. Voin rehellisesti sanoa, että jos mulla ois ihan kaikki muumit laaksossa, en mäkään lukis mun kirjotuksia! Pahottelut, jos jotakin kirjoituksieni sisältö on loukannut. Kaikki kun ei tässä elämässä ole musta valkoista.

Nyt mä kuitenkin haluan vaan nukkua tän pahan olon pois vaikka tiedän ettei se mihinkään häviä - eikä sen tarvitsekaan.