Sunday monday happy day

En tiiä mistä alottasin kirjottamaan. Tän viikonlopun aikana on tapahtunu paljon kaikkee. Oon ollu töissä pe-su, ryypänny pe ja la-iltoina. Nähny entisiä säätöjäni T:tä ja K:ta, pettäny "jätkäkaveriani" K:n kanssa humalassa (ei ees käytetty kortsua eli pakko mennä tekemään raskaustesti terkalle, kun alkaa koulut), siivonnu, pessy pyykkiä, lenkkeilly, jumpannu, käyny porukoilla saunomassa J:n kanssa..

Pää lyö tyhjää jo pelkän univelan takia. Jäsenet on mustelmilla ja kroppa tuntuu ihan kun mua ois hakattu, osa viiltely jäljistä käsissä on tulehtunu..
Mä en oo syöny vieläkään mitään enkä syö. Läskiahistaa vaikka luut näkyykin vähän selvemmin ja tuntuukin ellen kuvittele mikä on suuri todennäköisyys.
Mua ottaa päähän, kun aamulla kasilta pitäs olla terapiassa. Mä en jatka hoitosuhdetta enää, kun ei ole tarvetta ja en jatka muutenkaan vaikka mikä olis!!

..Vielä mustakin tulee yhtä kaunis ja pieni kuin tekin pikkuset <3

Perjantai(ko)?

Joo koko päivän ollu sekasin siitä mikä päivä on. Sain nukuttua viime yönä noin kymmenen tuntia ja suht hyvin. En oo tänäänkään syöny mitään enkä aio syödä, mutta juoda kyllä muutaman. Alotin äsken ja juon nää ennenkun J tulee hakemaan mut kotooni. Eilen illalla "palattiin" J:n kanssa yhteen. Nauran!! En todellakaan tiiä miks. Oon edelleen samaa mieltä. En halua seurustella. No onpahan joku mulle säätö, J:lle oon tyttöystävä, mut mä pidän sitä lähinnä säätönä. Heti, jos K ottaa yhteyttä ja haluaa nähä niin nään sitä. Kukaan ei oo suudellu paremmin kun se. Oon paha ihminen, kun sanon näin. Kamalia sanoja vaan pulppuaa mun suusta.. Onko mitään uutta?!

Töissä meni tänään hyvin. Tein oikeesti niskalimassa töitä. Mä haluan saada vaihteeks hyvääkin palautetta ja olla pelkäämättä potkuja. Töiden jälkeen kävin 1h50min lenkillä. En tiiä mitä muuta kirjottas. Oon aika hukassa ja kohta toivon mukaan humalassa.
..onneks "kännipää" on heikentyny sen verran, että mun ei tarvii kun muutama ottaa niin oon humalassa :D Ja viimeks eilen puhuttiin J:n kanssa puhelimessa, että mä aion lopettaa tai ainaki vähentää juomista vähäks aikaa. No mut vähentäminenkin on suhteellista ;) Säälittävää.

Miten teillä menee pikkuset!? :)

Kuolen ahdistukseen..

Pari yötä taaksepäin heräsin kaks kertaa siihen, kun vuoronperään meni pohkeista lihakset jumiin niin että tuntu, että lihas katkee vähintäänkin. Kipu oli sietämätön, mutta olin liian väsyny itkemään. Olin liian väsyny tekemään mitään. Siitä seuraavana aamuna ajattelin, että mä syön että ei tule ihan heti ks. lihaskramppeja tai lihasjumeja tai mitä lie ne onkaan, mut ajattelin niiden johtuvan syömättömyydestäni ja siitä ettei elimistössä oo tarpeeks jotain tiettyjä vitamiineja tms. Kaiken lisäks halusin eroon (en raaskinu heittää niitä roskiin vaikka ois pitäny) niistäkin vähäisistä ruuista mitä kaapeissa oli eli hedelmistä, pilteistä, rasvattomista jogurteista.. söin ne pois tässä parin päivän aikana. Mikä oli maailman surkein ajatus .. koska nyt..

En tiedä itkisinkö.. itkettää mutten saa itkettyä.. Oon ihan sekasin. Eilen ja tänään oon vetäny liikaa pilttejä, rasvatonta jogurttia, omenoita, lisää pilttejä.. hävettää, kuvottaa. Annoin itelleni luvan syödä kaapeista nuo kaikki pois. Oon nyt ihan turvoksissa, maha sekasin.. oksensin eikä sekään auta. Näytän entistä lihavammalta, kamalalta, rumalta, kuvottavalta ihrapask*lta!! Oon hakannu itseäni reiteen, viiltäny käteen, jalkaan.. ei auta. Mä oon koko tän päivän maannu kuolleena sängyn pohjalla ja välillä, kun oon pysyny hereillä kattonu kauhuleffoja. Masentaa. Ahistaa. Pitikin antaa itelle lupa syödä. Mä en nykyään.. pariin vuoteen oo ahminu. Mulla on itsekuria kyllä olla syömättä vai onko sittenkään, kun nytkin annoin itelleni luvan syödä. Sen tiiän etten huomenna syö, en ylihuomenna syö. Mä en ollu ansainnu syödä enkä ainakaan tämän ja eilisen päivän jälkeen ansaitse syödä. En tänään ees oo jaksanu raahautua lenkille saati jumpata. Eilen mä kävin lenkillä, siivosin. Liian vähän!! Mä vihaan itteeni. Mä niin vihaan. Tähän saat*nan parin päivän läskeilyyn tulee nyt muutos. Huomenna on töitäkin.. kaikki näkee miten ällöttävä oon. En haluais mennä töihin.. pakotan itteni menemään. Kärsimään sen takia, että annoin luvan syödä. Lohduttavaa on että nyt ei ainakaan tarvii miettiä "pitäskö" syödä, kun ei oo moneen päivään.. viikkoihin syöny, mutta nyt ei tarvii. Nää parin päivän safkat riittää viikoiks, kuukausiks. Mä en tarvii ruokaa. Niin turhaa. Säästyy rahaakin!!

Sisko taas vihainen pienestä typerästä asiasta, joka ei oo ees mun aiheuttama. J tahtoo mua liikaa. Mä taas tahdon ihan jonkun toisen. Tahdon kadota, juosta karkuun, paeta. En kestä enempää. En oikeasti tahdo ketään.. en tahdo käpertyä kenenkään kainaloon, en tahdo!! Tahdon olla yksin. Tahdon valvoa yöni miettien pääsyä pois tästä maailmasta. En tahdo ketään lähelleni, siksi muutin asumaan yksin. Mulla oli eilen taas terapia viiden viikon tauon jälkeen, mutta senkin mä lopetan. Kukaan ei voi enää käskeä mua siellä käymään. Ei ole ees syytä käydä saati halua käydä. Vihaan terapiaa. En mene sinne enää. Tahdon olla vain yksin ja pian vapaa kaikesta. Musta tulee vielä kevyt, pieni, laiha, kaunis!! Stay strong, starve on.

..ja niin kova ikävä K:ta. En voi jatkaa enää J:n kanssa.. en voi satuttaa toista pidempään, oman tunnevammailuni takia. Mä haluan K:n, koska tiiän etten koskaan tule saamaan sitä..

Eikä oikeasti kukaan voi käsittää miten hyvältä syömättömyys tuntuu. Ruoka tappaa, lihottaa. Vihaan ruoan makua, koostumusta, sitä miltä se tuntuu sisältä. Syöminen tuntuu sisäiseltä raiskaukselta!! Syöminen tuntuu ällöttävältä, pakolta, pahalta!! Kun ei tarvitse syödä tunnen olevani vahva, kaunis, onnellinen. Mun ei tarvitse syödä, jos mä en halua. Enkä mä syö!!

Ps. Tunnen oloni entistäkin surkeammaksi yhen lukijan hävittyä. Taidan oikeasti taas tainnu vajota angstiteini-tasolle, jos koskaan oon siltä pois päässy. Kohta kukaan ei jaksa mua ees täällä.. Anteeksi kaikille joita oon loukannu tms. täällä blogissani. Mä tiiän että vielä jotain pahempaa on tiedossa ja tiiän etten kestä sitä. Kuoleman suunnittelun lisäks tuntuu että pian teen sen oikeasti.. emmä jaksa enää tätä ahistusta joka ei hetkeksikään helpota..

Tää blogi on mulle tärkee, koska mulla ei oo muuta paikkaa/ihmistä jolle purkaa näitä asioita.. toivon et jatkossa ees yks ihminen jaksas lukea postauksiani ja ehkä jopa kommentoida niitä.

Sairaanmoinen läskiahdistus

Eilen näin J:tä ja meillä meni myöhään, kun ajeltiin ja istuskeltiin rannalla. Mä en olis halunnu nähä sitä, mutta se halus välttämättä nähä ja ajattelin ettei ainakaan tänään tai huomenna tarvii nähdä. Oon aivan kamala ihminen, mutta mä en tiiä mitä J:n kanssa pitäs tehä. Mä näin mun entistä säätöä K:ta vähän yli viikko sitten ja mun sydän pysähty täysin. Luulin päässeeni K:sta yli. Toisaalta mä aina ajattelen K:ta ja vertasin J:täkin K:hon. Kukaan ei tunnu olevan sopivampi kuin K. Mä otin perjantaina K:hon yhteyttäkin.. soitin sille. Oli puhetta et nähtäs ens viikonloppuna, mutta saa nyt nähdä haluaako se oikeasti nähdä mua vai sanoko se vaan.

Heräsin vasta yhden maissa, kun eilen meni niin myöhään ennenkun pääsin ja maltoin käydä nukkumaan. Nukuin huonosti. Heräilin ja pyörin pitkin yötä.
Mulla on aivan sairaanmoinen läskiahistus ja se vaan pahenee koko ajan. Musta tuntuu että lihon vaikken syö. Pelkään että kaikki näkee miten epäonnistunu mä oon.. läski ja ruma.
Mua inhottaa, kun vanhemmat tulee illalla käymään. Ne kuitenkin tsekkaa jääkaapin ja kaapit onko mulla ruokaa, kyselee oonko syöny ja mitä oon syöny. Ne tenttaa kuitenkin. Mua ahdistaa ajatuskin siitä saati siitä. Mun on korkee aika saada päättää ite mitä syön, millon syön vai syönkö ollenkaan mitään!!

..kaiken lisäks mun alakerran naapuri kävi äsken ovella. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun säikähdin ovikelloa niin paljon. Naapuri oli ovella mustikkapiirakka palan kanssa. Mä en tienny mitä sanoa tai reagoida. Yritin saada sanottua etten halua sitä ja selittää syynä olevan allergian tms, mutta mä menin vaan niin lukkoon etten osannu sanoa muuta kuin kiitos kovasti ja ottaa palan käteeni. Mä en todellakaan ole syömässä sitä mustikkapiirakkaa. Tarjoon sitä vanhemmille, kun ne käy, mutta en usko että ne sitä syö joten heitän sen roskiin. Mun asunnossa ei tuollasia lihottavia ruokia ole!! Hiton naapuri..