Perjantai(ko)?

Joo koko päivän ollu sekasin siitä mikä päivä on. Sain nukuttua viime yönä noin kymmenen tuntia ja suht hyvin. En oo tänäänkään syöny mitään enkä aio syödä, mutta juoda kyllä muutaman. Alotin äsken ja juon nää ennenkun J tulee hakemaan mut kotooni. Eilen illalla "palattiin" J:n kanssa yhteen. Nauran!! En todellakaan tiiä miks. Oon edelleen samaa mieltä. En halua seurustella. No onpahan joku mulle säätö, J:lle oon tyttöystävä, mut mä pidän sitä lähinnä säätönä. Heti, jos K ottaa yhteyttä ja haluaa nähä niin nään sitä. Kukaan ei oo suudellu paremmin kun se. Oon paha ihminen, kun sanon näin. Kamalia sanoja vaan pulppuaa mun suusta.. Onko mitään uutta?!

Töissä meni tänään hyvin. Tein oikeesti niskalimassa töitä. Mä haluan saada vaihteeks hyvääkin palautetta ja olla pelkäämättä potkuja. Töiden jälkeen kävin 1h50min lenkillä. En tiiä mitä muuta kirjottas. Oon aika hukassa ja kohta toivon mukaan humalassa.
..onneks "kännipää" on heikentyny sen verran, että mun ei tarvii kun muutama ottaa niin oon humalassa :D Ja viimeks eilen puhuttiin J:n kanssa puhelimessa, että mä aion lopettaa tai ainaki vähentää juomista vähäks aikaa. No mut vähentäminenkin on suhteellista ;) Säälittävää.

Miten teillä menee pikkuset!? :)

Ei seurustelua enää, kiitos!

Että ottaa päähän, kun J tuli käymään täällä töissä. Se ei tajua lähtee pois. Mua ahistaa ja tekis mieli jättää se nyt.. Puhuttiin lähinnä siitä miksei olla nähty, kun viimeks maanantaina. J myös sano että se on ollu huolissaan musta. Alko ärsyttämään suunnattomasti se, kun se puhuu koko ajan siitä miten mun pitää muuttua ja että se "pistää mut rotiin". Se on varma, että jos se alkaa puuttumaan mun asioihin niin saa luvan hävitä mun elämästä. Mä niin kadun sitä, että tutustuttiin. Vihaan seurustelua! En halua enää seurustella, mutta miten jättääkään sitä tässä vaiheessa. Oon julma ja tunteeton, mutta mä en luovu mun elämästä vaan sen takia, että joku haluaa mun muuttuvan jokskin sellaseks mitä mä en ikimaailmassa halua olla!

Voi ahdistus. Kohta pitäs vielä syödä omena välipalaks ja päivälliseks kaks kiiwiä ja peruna-ja seiti piltti. Ei vois vähempää kiinnostaa syödä. Haluan lenkille.. Elokuvavuokraamossa työskentelyn huono puoli on, että tässä ei tuu kovin paljoo liikuntaa. Yritän toki kuluttaa koko ajan enemmän kaloreita. Nytkin tässä postailemisen ohessa seison istumisen sijaan.

Jääsydän

Mua on alkanu ärsyttää koko seurustelu. Ei yhtään huvita ajatus siitä, että olisin jonkun lähellä saati jotain intiimimpää. Käsivarren mitan päässä kun pysyy ihmiset niin hyvä! Tänäänkin kun J laitto mulle viestiä mua alko suunnattomasti vitutt**. En tajua miks. En jaksas nähä sitä yhtään, ei huvita. Silti se puhuu että tän viikon ajan mitä ei olla nähty, saan "korvata" sille ja J haluaa mut, mä en halua olla kenenkään kainalossa puristeltava läskikasana. Oon ilomielin mieluummin lenkillä. Seurustelu on syvältä myös sen takia, kun se vie liikaa aikaa ja rahaa. Mä oon mielummin yksin. Mitenpä nyt sitten jättää J:tä, kun se on niin lääpällään muhun ja on puhunukin ettei halua että mä jätän sen. Osaan minäkin järjestää itteni kuseen.

Kävin heittämässä tossa aiemmin tunnin hölkkä/kävely lenkin. Söin päivälliseks kaks ruisleivän puolikasta, jonka päälle laitoin curry- ja chilimaustetta niin että suu vähintään palo, ja sit vielä paprikaa jonkun verran. Lisäks söin salaattia, jossa oli kolme pekaanipähkinää, yks tomaatti, kurkkua, ruukkusalaattia.
Olo on vähintään kuvottava. Läskiä kaikkialla...mahassa, reisissä, käsissä, takapuolessa, tisseissä...mä haluan kaikista ihroistani eroon! Mä en halua olla tän näkönen. Ällöttävä sika!!
Syönnin aikana mä seison osan aikaa, jotta kuluttasin enemmän. Istuessa tuntuu että takapuoli leviää kirjaimellisesti leveemmäks ja tuntuu, että jokainen suupala jonka syön kertyy suoraan läskeiks mahaani ja takapuoleeni. Harkitsin jopa ruoan oksentamista, mutta tein kompromissin ja päätin jättää iltapalan väliin ja mennä taas aikaisemmin nukkumaan. Lisäksi se viha joka tulee kun laittaa suuhunsa ruokaa on sanoinkuvaamattoman suuri! Se itseinho joka kasvaa. Miksi pitää syödä? Miksi en saa olla vain laiha keijukainen? Miksen saa olla syömättä? Hitaasti, mutta varmasti minä katoan...

Mun ajatukset on ihan solmussa. Oon vähän sumussa ja turta. En jaksa tuntea vielä ahdistustakaan kunnolla. Mä teen sen mitä täytyy. Mä en enää tee niinkun muut käskee. Paluu "normaaliin" elämään ei tunnu oikealta. Oikealta, hyvältä ja helpottavammalta tuntuu pysyä tässä.

Selviän voittajana parempaan paikkaan...