Eilen näin J:tä ja meillä meni myöhään, kun ajeltiin ja istuskeltiin rannalla. Mä en olis halunnu nähä sitä, mutta se halus välttämättä nähä ja ajattelin ettei ainakaan tänään tai huomenna tarvii nähdä. Oon aivan kamala ihminen, mutta mä en tiiä mitä J:n kanssa pitäs tehä. Mä näin mun entistä säätöä K:ta vähän yli viikko sitten ja mun sydän pysähty täysin. Luulin päässeeni K:sta yli. Toisaalta mä aina ajattelen K:ta ja vertasin J:täkin K:hon. Kukaan ei tunnu olevan sopivampi kuin K. Mä otin perjantaina K:hon yhteyttäkin.. soitin sille. Oli puhetta et nähtäs ens viikonloppuna, mutta saa nyt nähdä haluaako se oikeasti nähdä mua vai sanoko se vaan.
Heräsin vasta yhden maissa, kun eilen meni niin myöhään ennenkun pääsin ja maltoin käydä nukkumaan. Nukuin huonosti. Heräilin ja pyörin pitkin yötä.
Mulla on aivan sairaanmoinen läskiahistus ja se vaan pahenee koko ajan. Musta tuntuu että lihon vaikken syö. Pelkään että kaikki näkee miten epäonnistunu mä oon.. läski ja ruma.
Mua inhottaa, kun vanhemmat tulee illalla käymään. Ne kuitenkin tsekkaa jääkaapin ja kaapit onko mulla ruokaa, kyselee oonko syöny ja mitä oon syöny. Ne tenttaa kuitenkin. Mua ahdistaa ajatuskin siitä saati siitä. Mun on korkee aika saada päättää ite mitä syön, millon syön vai syönkö ollenkaan mitään!!
..kaiken lisäks mun alakerran naapuri kävi äsken ovella. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun säikähdin ovikelloa niin paljon. Naapuri oli ovella mustikkapiirakka palan kanssa. Mä en tienny mitä sanoa tai reagoida. Yritin saada sanottua etten halua sitä ja selittää syynä olevan allergian tms, mutta mä menin vaan niin lukkoon etten osannu sanoa muuta kuin kiitos kovasti ja ottaa palan käteeni. Mä en todellakaan ole syömässä sitä mustikkapiirakkaa. Tarjoon sitä vanhemmille, kun ne käy, mutta en usko että ne sitä syö joten heitän sen roskiin. Mun asunnossa ei tuollasia lihottavia ruokia ole!! Hiton naapuri..
Heräsin vasta yhden maissa, kun eilen meni niin myöhään ennenkun pääsin ja maltoin käydä nukkumaan. Nukuin huonosti. Heräilin ja pyörin pitkin yötä.
Mulla on aivan sairaanmoinen läskiahistus ja se vaan pahenee koko ajan. Musta tuntuu että lihon vaikken syö. Pelkään että kaikki näkee miten epäonnistunu mä oon.. läski ja ruma.
Mua inhottaa, kun vanhemmat tulee illalla käymään. Ne kuitenkin tsekkaa jääkaapin ja kaapit onko mulla ruokaa, kyselee oonko syöny ja mitä oon syöny. Ne tenttaa kuitenkin. Mua ahdistaa ajatuskin siitä saati siitä. Mun on korkee aika saada päättää ite mitä syön, millon syön vai syönkö ollenkaan mitään!!
..kaiken lisäks mun alakerran naapuri kävi äsken ovella. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun säikähdin ovikelloa niin paljon. Naapuri oli ovella mustikkapiirakka palan kanssa. Mä en tienny mitä sanoa tai reagoida. Yritin saada sanottua etten halua sitä ja selittää syynä olevan allergian tms, mutta mä menin vaan niin lukkoon etten osannu sanoa muuta kuin kiitos kovasti ja ottaa palan käteeni. Mä en todellakaan ole syömässä sitä mustikkapiirakkaa. Tarjoon sitä vanhemmille, kun ne käy, mutta en usko että ne sitä syö joten heitän sen roskiin. Mun asunnossa ei tuollasia lihottavia ruokia ole!! Hiton naapuri..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti