Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Perjantain jälkeiselle postaamattomuudelleni on selitys. Ikävä sellainen. Me tavattiin sen jätkän kanssa ja me ryypättiin. Mä join paljon joten tajunta meni suurimmaks osaks kaikesta. Jotenkin ilta pääty siihen, että mä olin päätyny roikkumaan sen jätkän parvekkeelta ysin aikoihin illalla. Se asuu neljännessä kerroksessa. Ite en muista tästä mitään muuta kun sen kun se jätkä sit löys mut roikkumasta, mä vaan sanoin sile älä anna mun pudota. Se ei kuitenkaan jaksanu pitää kiinni ja mä tipuin.
Tipuin maahan ja matkalta muistan sen helpotuksen tunteen, että nyt tää kaikki paska on ohi.

Näin upeasti siinä ei mun tuurilla kuitenkaan käyny vaan jäin henkiin. Mä muistan pätkiä siitä, kun oon ambulanssissa ja multa kysellään asioita. Verikokeen mukaan veressä oli 2,6 promillee.
Mun jalat meni paskaks ja selkä. Kaikki leikattiin. Vasen jalka vasta tiistaina. Lääkärit uskoo mun vielä kävelevän ja palaavan suht normaaliks, mutta en usko. Tää on mulle ihan oikein. Kaiken lisäks mä vaan lihon nyt sairaalaan sängyssä liikkumattomana kivuista huutaen ilman, että voisin kuluttaa kaloreita. Molemmissa jaloissa kipsit ja selkään laitettu joku levy..

Mut siirrettiin tänään oman paikkakunnan sairaalan osastolle, jonne vanhemmat toi mulle koneen. Koskee joka paikkaan eikä kipulääkkeet auta, ahistaa ja pelottaa tää hiljauus ja yksinäisyys. Ite tän aiheutin, mutta musta on vaan koko ajan tuntunu lauantaina jälkeen, että oisinpa vaan kuollu. Miksi vitussa mä jäin henkiin!!

Antakaa mulle anteeks pikkuset, että oon näin kusipää, mutta vielä vaikka olisinkin lopun ikääni pyörätuolissa, musta tulee laiha!!
Mä en osaa kuvata tän hetkistä olotilaa yhtään enempää, mutta mikään hyvä se ei oo..
Pelottaa olla tämänki asian kanssa yksin taas..