Varoitan jo nyt teitä, jotka vielä jaksatte ja viitsitte lukea blogiani, että minä tuotin teille ison pettymyksen. Söin tänään pitkästä aikaa vaikkei pitänyt.
Epäonnistunut sotanorsu. Se minä olen.
Läski.
Annoin itselleni olla vammanen läskikasa tänään. Ei pitäny syödä tänään mitään, mutta söinkin leipää ja jogurttia. Oksensin ainakin osan pois. Kaduttaa. Turvottaa. Ahdistaa. Itkettää. Mä en tiedä mitä mä tekisin ahdistaa se, että söin. En ahminut, mutta söin hallitusti. Mutta en saisi syödä. Miksi olin niin typerä!? Ahdistaa ihan kaikki. Tuntuu, kun seinät kaatus taas päälle. Oon hävittäny kännissä kaikki partakoneen terätkin, jostain pitäs uus taikoo. Taidan tänään raaputtaa uusia jälkiä itseeni, jotta tää olo helpottas.
Vaikka se vaan pahentaa sitä entisestään.
Yksi lukijakin taas hävinnyt. Ei varmaan kukaan ihmettele yhtään miksi. Mutta sekin vain masentaa ja ahdistaa enemmän. En kelpaa edes täällä.. Sydämestäni toivon etten näkisi enää huomista päivää. Tahdon kuihtua pois..
hei oikeasti sinun pitää välillä syödäkin ! olen huolissani sinusta, voimia ♥
VastaaPoistaVoi kultaseni<3 ehdin jo toivoa et oisit parempaan päin.. Enhän mä tuomitse, itsehän pyörin suunnilleen samassa jamassa ( ainakin pään sisällä) jo ties kuinka monetta vuotta. Koitahan silti pärjäillä, elä kuole pois<3
VastaaPoista