Koulussa ja kännissä

Oon tosiaan säälittävääkin säälittävämpi. Itse asiassa ei mua voi säälittäväks sanoo, koska tää on ihan jotain käsittämätöntä. Typerää.
Aamulla meinasin eilisen ryyppyreissun takia nukkua pommiin, mutta kerkesin kouluun tutoroimaan ja saattamaan serkun koulutielle. Sillä alko 1.luokka. Outoo, kun mä muistan sen sellasena pikkusena vaippahousuna :D
Hoidin koulujutut koulussa niinkun pitää. Ennen omalle koululle menoo poltin röökin. Kurkkukipu on eilisen polttamisen takia jo ennestään kipee saati nyt, kun oon tänäänkin polttanu liikaa. Kipu on kestettävä, kun oon sen ite hankkinukkin. Kaikki kärsimys on mulle oikein ja mun pitääkin kärsiä.. hitto et ajatus taas alkaa jo tässä vaiheessa pätkiä. Se on hyvä, kun ei tarvii kovin paljoo kaloreita näistä juomista litkiä, kun on jo aika oloissa. Päässä tuntuu. Niinkun koulussakin. Tosin tuli laskuhumala, kun en juonu pariin tuntiin mitään. Haisin varmasti röökille ja alkoholille koulussa ja en tiiä haistoko kukaan. Opettajiakin yritin olla kattomatta silmiin, kun mulla hieman seiso silmät päässä.. tosin yhteiskuntaopin tunnilla mä uskaltauduin vastaamaan kysymyksiin silläkin uhalla, että mun äänestä kuuli etten oo ihan selvä. En ois muuten vastaillu, mutta kun opettaja anto luvan huutaa ilman viittaamista vastauksia ja musta oli kiva olla "kaikki tietävä" ja sanoo vastauksia joita muut ei tienny tai sitten ne ei uskaltanu vaan sanoo. Kyllä siellä aina muutama jätkä vastas kysymyksiin, mutta ei oikein muut.

Koulussa mua ahisti se, että kaikki näytti kesän aikana laihtuneen ja kuihtuneen tosi pieniks. Mä vertasin jälleen kerran itseeni muihin ja tulin siihen tulokseen, että voi luoja miten paljon mä oon muita isompi. Oikee läskisotanorsuihrakasa!! Vaikka koulussa ja nyt juon niin lähen kuudelta lenkille ja jumppaan ennen sitä. Mä niin kaipaan niitä syysiltoja, kun on viilee, hämärä, katuvalot valasee tietä.. lenkkeilen tunti toisensa perään, rintaan pistää, jalat kramppaa, pää lyö tyhjää, heikottaa, on kylmä.. mä niin kaipaan sitä fiilistä. Pääsen niin lähellä sitä ihanaa tunnetta tuollon, että sitä ei mikään voita eikä kukaan voi tajuta sitä, ainakaan tähän mennessä ei oo tajunnu. Mä pääsen ennen aikaseen hautaan eikä muuten kukaan mua estä!! Mä tuhoon esteet ja pääsen vielä vapaaks tästä kaikesta p*skasta. Olen jälleen vapaa..

Kerron tän tänne blogiin, koska oon ihan hajalla, puhunu, ja kirjottanu tännekin liikaa asioitani. Itse kärsin rangaistukseni mitä siitä tulee. Mun pitää lopettaa puhuminen. Mua suunnattomasti ottaa päähän, kun joudun käymään terapiassa vielä viis kertaa, kun oltiin kuulema vuos sitten tehty sellanen sopimus jne. Mä sanoin terapeutille näillä lapsellisen typerillä sanoilla; "No ihan sama, jos mun on täällä se vitun viis kertaa vielä käytävä niin käyn ne ja sen jälkeen en käy. Mä en enää tule tänne, ymmärrä nyt. Mua ei kukaan enää aivopese!!".

..Niin ja kaikki pakkotoiminnot ja lisääntyny, ahistus kasvanu. Luut näkyy selvemmin koko ajan, mutta senkin kuvittelen vaikken syö niin mun lihon silti. Oon laskenu, et juomista ei tuu yli tarpeen mukaan nykysin kaloreita, kun en tosiaan tarvii paljoa ollakseni huppelissä, niin silti mä oon sotanorsu. Toistan varmasti itseäni. Nyt tuli sellanen olo tätä kirjottaessa, että saan kuitenkin kommentteja: "oot hiton teini", "oot säälittävä" jne. että viillän syviä haavoja, taas, jotta olo paranee. Hitto oon pettäny teidätkin pikkuset tällä läskeilyllä. Anteeks vaikkei se auta mitään. Olen hukassa ja siellä on hyvä olla. Pääsylippu vapauteen!!