Tänään teen, huomenna yritän!!

Epäonnistumista, olen antanut luvan itelleni sählätä, olla heikko, pakoilla vastuuta, leikkiä tulella.. nyt joudun kestämään seuraukset ja kantamaan vastuuni. Ahistaa ja pelottaa ihan h*lvetisti. Töistä tuli tänään puhelu, että mun pitäs tällä viikolla mennä juttelemaan pomon kanssa. Musta on tullu kuulema sanomista mm. työvuorojen vaihtamisesta lyhyellä varotusajalla ja iltatilityksestä. Rahat on aina ollu kassassa, mutta en vaan saa ite kassaa täsmäämään mikä aiheuttaa muille lisä työtä. Mä oon antanu itteni suistua syvemmälle suohon ja vaan valittanu miten asiat ei mee niinkun haluan. En oo ees yrittäny tehä niiden eteen mitään ihmeempiä.

Tänään pyöräilin vanhemmille käymään. Aikaa meni 16km polkiessa noin 50 minuuttia. Kymmenen aikaan kävin 45 minuutin kävelylenkillä. Ahistuin pomon puhelun jälkeen niin kovasti, että oli pakko päästä kotoa pois. Tulin vanhempien luo yöks. Juttelin vanhempien kanssa ja yritin saada jotain tolkkua siihen keskusteluun jota käytiin pomon kanssa aiemmin illalla puhelimessa. Kysyin pomolta saanko potkuja, niin siihen se vaan sano, että "se on sinusta kiinni", ja että se on kehityskeskustelu mihin se mut pyyti, mutta silti musta jotenkin tuntuu että potkut sieltä on tulossa. Oon mokannu varmasti niin pahasti tai niin paljon tehny virheitä, että saan potkut. Mä niin pelkään ettei mulla oo töitä kohta.. Mitä mä sitten teen. Millä mä maksan elämiseni?? Oon hukassa ja pulassa.

Mä en voi jatkaa tätä itsesäälissä lillumista ja vastuun pakenemista. Mun on kohdattava kaikki mitä oon sählänny ja jättäny tekemättä. Ite oon kaiken pahan aiheuttanu itelleni ja mun pitää nyt kestää se. Silti musta tuntuu ettei musta oo siihen.. pelkään liikaa.. mä en tiiä mitä tekisin. Tuntuu ettei oo mitään ratkasua tähän tilanteeseen.

Mä hukun.

Oon tosi väsynykin mutten uskalla käydä nukkumaan. Kaikki pahat ajatukset tulis mieleen, kaikki stressaavat ja mieltä painavat asiat alkas tuntua entistä pahemmilta. Tuntuu etten pysty hengittämään. Ehkä tää kaikki paha mitä mun tielle tulee on ihan oikein mulle. Ehken oo ansainnu sitä videovuokraamo työtä, jo ihan senkin takia että tykkään siitä työstä vaikka se onkin välillä rasittavaa ja uuvuttavaa.

Mistä mä saan voimaa jatkaa? Onko tää rangastus siitä että oon antanu itteni laiskotella ja paisua vastuuttomaks läskikasaks vaikka ajatuskin lihomisesta pelottaa ja ahistaa aivan sairaasti? Mikä mua vaivaa? Mä en oo muuta kuin säälittävä ihratankkeri joka syyttelee muita omasta lusmuilustaan ja läskeistään.

Ois vaan parasta kaikille, jos kuolisin pois!!