All my fault

Olen hengissä yhä. En ole jaksanu kirjottaa tai siis käydä kertomassa täällä kuinka "annoin" itselleni luvan syödä. Ei ahmia, mutta syödä. "Liikaa". Olen syöny ns. turvaruokia nyt muutamana päivänä peräkkäin liikaa, oksentanut, jumpannut, lenkkeillyt, koomaillut ja vaan nukkunut. Terapiassa kävin maanantaina ja keskiviikkona. Sielläkin vain valehtelua ja itkua. Olen täynnä raivoa ja turhautumista itseäni kohtaan. Olen antanut itselleni luvan laiskotella viime viikon liian suureksi kertyneen univelan ja väsymyksen määrän vuoksi. Nyt se on kutakuinkin korjattu ja taisto läskejä vastaan jatkuu. Pelkään sen viime perjantai typerän kännisekoilun takia olevani raskaana. Tällä hetkellä ainakin näytän siltä. Olen ihan turvoksissa, nestettä on joka paikka täynnä ja naama on oksentamisen takia turvoksissa. Pää näyttää koripallolta. Olen läski!! Kaksi sanaa, jotka ovat totta ja joihin on tultava muutos.

Huomenna olis iltavuoro töissä.. se onneks auttaa löytämään rytmin tähän elämään, kun kouluunkaan en ole koko viikolla menny. Olin poissa jopa koulukuvauksen. En halunnu muistoksi kuvaa lihoneesta läskistä itsestäni joka päätyis myös muiden luokkalaisten koteihin tirkisteltäväksi ja haukuttavaks.
Lisäksi me erottiin J:n kanssa. Mä jätin sen eilen, kun tulin siihen tulokseen etten oikeesti tahdo seurustella enää kenenkään kanssa. Mä haluan olla vaan yksin ja kuihtua pikkuseks enkeliks.

Annan mitä vaan, että olisin laiha!! Teen mitä vaan ja hinnalla millä hyvänsä. En anna lupaa itelleni enää laiskotella ja olla läski-ihrakasa, jota kaikki inhoaa.

Anteeksi että tuotin teille laiheliinit pettymyksen ja menin syömään!!