Fat party bitch

Tämä on se tunne - se hetki - joka saa minut kerta toisensa perään, aina, ratkeamaan ahmimaan. Tämä on se tunne, josta en ikinä selviä. Se tunne on, josta puhun, on sellainen omituinen tunne sisälläni, mielessäni, halu täyttää maha ratkeamispisteeseen, jotta voisin tuntea kehoni paisuneet mittasuhteet selvemmin. Tuntea olevani elossa vaikken haluaisikaan olla. Se huutaa, se anelee, se haluaa minut täyttämään tyhjiön sisälläni ahmimisella. Se haluaa, että ahmin. Miten sulkea siltä korvansa? En ikinä onnistu lopettamaan sen kuulemista. Se tahtoo, että epäonnistun. Sille on vain tärkeää etten tunne oloani niin tyhjäksi. Tyhjällä en tarkoita mahan tyhjän tuntua vaan mielen. Sen pakottavan tarpeen ahmia halu kumpuaa sisäisestä mielen tyhjyydestä. Kevyedestä leijua kaiken yllä, kaikesta kauas. Olla olemassa todellinen hahmo jossakin kaukana, ei täällä. Tunne haluta ahmia tahtoo minun ahmivan, jotta voisin palata tähän elämään. Se ei halua antaa minun pääsevän tuskastani eroon. Muutaman päivän se antaa minun maistella vapautta, ihanuutta, kauneutta. Se antaa minun maistaa parin päivän ajan keveyden tuntua kunnes se palaa jyrisevällä voimalla palauttamaan minut suurempaan todellisuuteen. Olen läski, heikko läski, jolta puuttuu itsekuri vastustaa sitä.
Sille ei riitä mikään. Se vaatii minun ahmivan itseni hengiltä. Olen petturi. Ikuinen epäonnistuja.

Eilen onnistuin vielä käymään lenkillä tunnin. Kävelin ja hölkkäsin. Juoksin niin etten kerennyt kunnolla henkeä vetämään. Lenkki teki tosiaan hyvää. Innostuin jopa lähtemään perjantaina Wanhojen jatkobileisiin. Joo kyllä. Tämä läski aikoo vetää mustan mekon ja lähteä bailaamaan niin, että oksat pois. Ennen nukkumaan menoa lakkasin jopa kynteni. Edellisen kerran olen tehnyt niin viime vuonna. Varmaan puoli vuotta sitten?? En edes jaksa muistaa milloin. Oli siis jo aikakin.

Tänä aamuna heräsin kuudelta. Unen päästä kiinni saaminen vei tunnin ellei enemmänkin. Nukuin kohtuu hyvin vaikka heräilinkin useasti ja näin outoja unia. Aamulenkillä meni aikaa 1h5min, jonka jälkeen tein 100 x-hyppyä ja jumppasin. Menny taas yks kofeiinipilleri, yks mynthoni, kahvia mustana ja coca-cola zeroa. Ennen neljää söin ensimmäistä kertaa tänään, desin puuroa ja desin vanilja jogurttia (40kcal/1dl).
Peilistä tuijottaa ahdistunut läskinaama. Niin vihaan pyöreitä kasvojani, suurta mahaani, isoa läskipersettäni, paksuja reisiä, isoja tissejä.. lista on loputon. Voisin itkeä tästä ikuisuuteen.

Tänään olen käynyt hybersuper-iloisesti ylikierroksilla ja suunnitellut onnesta soikeana perjantain bileitä etten ole oikein osannut olla aloillani. Koulussa vierähti neljä tuntia. Huomenna vielä normaali koulupäivä ja sitten onkin potkiaisia, wanhojen tanssia ja muuta mukavaa.
Vasta nyt illasta minuun iski tämä epätoivo, pohjaton tarve täyttää sisukseni lihottavalla ruoalla ja ahmia. Pelko kalvaa mua.
Lähden kaverin kanssa kokoukseen kirkkoon. Kyllä kuulitte oikein. Oon joskus käyny niissä ja ajattelin lähtee sinne kaverin mukaan, kun se pyys. En mene sinne siitä syystä, että kiinnostaisi kuunnella Jumala-saarnoja tai rukouksia vaan sen vuoksi, että saan tapettua aikaan. Huomiseen aamulenkkiin on sitten vähemmän aikaa, koulun alkuun, torstaihin, perjantaihin ja bileisiin, viikonloppuun, koeviikkoon jne.
Ainiin tuli tänään pyörittyä myös yhen kaverin kanssa kaupungilla. Ostin perjantaiks irtoripset ;))