Täyskäännös positiivisuuteen

..tai ainakin melkein. Lenkillä tuumasin, että on aika muuttaa negatiivisuus ainakin suurimmaksi osaks positiivisuuteen. Olin täysin unohtanu laihdutuksen yhden tärkeimmistä avaimista - positiivisuuden. Miksi kulkisin masentuneena, jos voin yrittää edes olla vähän positiivinen? Niinpä!
On ollu niin vaikee saada päähän tungettua, että on ajateltava sen ihmisen aivoin, kuka haluaa olla, jos ajattelen nykysenä läskinä, masentuneena, ahdistuneena itsenäni sen ihmisen tavoin myös toimin. Eli jos ajattelen kuin läski, olen läski. Ja päinvastoin! Kyllähän mun pitäs se osata, kun kerran jo laihtunu mm. tuota ajatusta noudattaen :)
Yöllä näin ihan outoja painajaisia itestäni, syömisestä ja sukulaisesta. Nukuin aika "pinnallista" unta vaikka näinkin unia :s Nousin ylös, petasin sängyn, kävin aamupesulla ja puin ulkovaatteet päälle. Ulkona ei ollu kovinkaan kylmä. Ajatus oli et lenkkeilen tunnin. Ennen lähtöä olin ottanu yhen kofeiinipillerin, joka vauhditti masussa kävelyä. Olin suunnilleen suunnitellut mistä lenkkeilen, mutta sitten.. Se alkoi kuiskimaan: "kierrä vielä tuota pidempää kautta", "kyllä sä jaksat", "mikä kiire sulla on kotiin istumaan", "oot läski ja liikunta tekee hyvää sulle", "jokainen askel on kohti laihuutta, älä luovuta, kierrä vielä vähän pidempää".. Lopulta tein kaksi lenkkiä perä jälkeen. Toinen oli noin tunnin mittanen kävellen ja toinen lenkki 1h35min pitunen, josta osan matkaa juoksin. Kylvin hiessäni hymysuin. Päätin etten luovuta vaan juoksin yhteen putkeen noin tunnin verran. Ah, se fiilis juoksun jälkeen!

Kotona laitoin kahvin tippumaan ja leiriydyin matikan kirjan kanssa keittiön pöytään laskemaan tehtäviä. Olin yllättynyt kuinka hyvin jaksoin saada itseni keskittymään laskuihin. Kävin pari uutta kappaletta läpi ja tein tehtäviä. Suurimman osan tehtävistä osasin, mutta ne olikin aika helppoja. Epätoivon kyynel oli vierähtää poskelle vaikeita laskuja katsoessa, yrittäessä ymmärtää niiden logiikkaa. Päätin olla vaipumatta taas syvään epätoivoon. Join kaksi kuppia kahvia ja pari lasillista coca-cola zeroo. Koko kroppa oli ihan tärinöissään. Jaksoin vielä matikan laskujen jälkeen vetää viivoja ruokapäiväkirjaan tuleville viikoille.
Levottomuus valtas entisestään kehon ja mielen. Kävin ihan ylikierroksilla, joten pistin kuulokkeet korville ja musiikin soimaan. Biisien tahdissa lauloin järkyttävällä äänelläni ja samalla hetkutin ja ketkutin kroppaani. Yritys hyvä kymmenen kuluttaa kaloreita. :D Sitä kesti reilusti yli kaks tuntia.

Kello on yli kahden joten ois lupa syödä jotain. En syö ainakaan vielä. Pitkitän sitä :) Kun syön, syön omenan ja porkkanan. Ajatuskin inhottaa!

Vasemman jalan polvi vittuilee, samaa yrittää oikean jalan polvi ja nilkka. Vielä tänään jumpat ja 100 x-hyppyä. Positiivisuuden nimissä mun on oltava ainakin noihin tän päivän liikuntoihin tyytyväinen, jos en liiku lisää.