Hei, ihanaiset lukijat!

Moikka taas!

Tänään tuli tasan viikko edellisestä postauksesta. Aika on taas huomaamatta livahtanut ohi ja siinä samalla olen isontunut kiloilla. Peilin tyttö senkun vain ahistuu entisestään. Viime viikon perjantaina bileet meni hyvin tai miten sen nyt haluaa ottaa. En ainakaan käyny angstaamaan vaan päinvastoin heiluin kuin heinäseiväs bilehileenä (ei niinkään hehkeänä) tanssilattialla ja roikuin useamman jätkän kaulassa (ei lääppimistä) tupakalla. Ilta oli kaiken kaikkiaan kiva, mutta sitäkin uuvuttavampi. Lauantaina kävin tädin ja serkkujen kanssa pulkkamäki-tapahtumassa. Lauantai, sunnuntai ja maanantai meni ihan sumussa. Olin ihan väsyny ja nukuin suurimman osan vuorokaudesta. Kävin toki lenkillä ja jumppasin. Tiistaina ja keskiviikkona tein kolme koetta ja tiedän joutuvani uusimaan niistä ainakin matikan. Nyt aion myös harjoitella kunnolla matikan uusintaan. En päästä itseäni liian helpolla.
Olen loputtoman itsesäälini ja epäonnistumisen pelon takiani kierinyt ahmimis-kierteessä lauantain ja torstain välisen ajan. Keksien itselleni tekosyitä tai sitten en. Vain uskonut ettei musta ole kuitenkaan mihinkään muuhun. Naurettavinta ahmimisessani on ollut se ettei mun ole oikeasti tehnyt edes mieli ahmia.
Olen kypsytellyt ajatusta asenteen OIKEASTA muutoksesta mm. muutaman lehtiartikkelin kannustamana. Tähän mennessä aikomukseni muuttaa negatiivinen asenteeni positiiviseksi on ollut jollain tasolla itselleni valehtelua, sillä aina jossain pinnan alla on kytenyt uskomus ja ajatus siitä etten kuitenkaan onnistu.
Nyt pienen, mutta ratkaisevan tärkeän oivaltamisen myötä olen vihdoin antanut itelleni luvan muuttaa oikeasti asennettani positiiviseksi vaikkei se tapahdukaan sormia napsauttamalla tai yhessä yössä.
Tänään oli jälleen vaikea aamu. Teki mieli jäädä sängyn pohjalle ja ahmia lenkin jälkeen päivällä. Eilen illalla tein ja ripustin A4-kokoisen positiivisten "minä pystyn tähän" tyyppisen paperilapun vessaan, jotta voin lukea aina aamuisin hampaita pestessä sitä. Hokea samoja lauseita, jotta ne syöpyvät mieleni jokaiseen sopukkaan. Minä tiedän että minusta on saavuttamaan ne asiat, jotka haluan. Mutta tiedän myös ettei se tule itseä säälimällä tai sängyn pohjalla makaamalla. Ei laihuus eikä hyvät arvosanat saati muutto toiselle paikkakunnalle kesän alussa. Unelmani eivät ole suuria, joten en alunperinkään ymmärrä miksen ole aiemmin tajunnut muuttaa asennettani vaan olen uskotellut itelleni valheita joiden mukaan mun pitäisi vaan olla masentunut ja yrittää laihtua ja menestyä. Kulkea aina pää painoksissa ja olla kamalan negatiivinen koko ajan. Oon alunperin siis lähteny totaalisen väärällä asenteella liikkeelle.

Vakaan päätöksen asenteen muutoksen suhteen lisäksi olen tehnyt toisenkin päätöksen olla ajattelematta ja analysoimatta kaikkea ja etenkin menneisyyttäni ja tekojani liikaa. Joskus kysymykseen MIKSI ei löydy vastausta. Oon sisäistäny myös sen, että koskaan ei tule "sitä oikeaa hetkeä" jolloin olisi mahdollista tehdä muutos. Myrkyssäkin täytyy pitää vene pystyssä, jos ymmärrätte mitä tällä tarkoitan. Vaikka elämäni on juuri nyt sekasin ja mistään ei tunnu tulevan mitään; lihon, en pääse kursseja läpi tai vedän ne rimaa hipoen, en jaksa laittaa työhakemuksia saati etsiä asuntoa toiselta paikkakunnalta, tiedän että juuri nyt on oikea aika muuttaa elämäni suunta. Vene keikkuu varmasti puolelta toiselle päivittäin ja hörppää vettäkin, mutta olen henkisesti siinä pisteessä, että aion vakaalla ja varmalla otteella kauhoa vettä sitä mukaa paatistani pois jotten uppoa eli suomenkielellä epäonnistu. Asenteeni ei edelleenkään ole täysin kohdallaan, mutta tiedän sen pian olevan, koska aion tehdä lujasti töitä saavuttaakseni unelmieni vartalon, paremman koulumenestyksen sekä saada töitä ja muuttaa kesän alussa.
Olen tehnyt päätöksen ja loput on nyt musta kiinni! :) Helppoa ei tule olemaan, mutta kyllä minä selviän!

Tämä päivä on menny touhutessa. Aamulla kävin kävely/hölkkä lenkillä 1h35min, tein 100 x-hyppyä ja jumppasin. Sain jopa siivottua sotkuni vaikka siihen menikin useampi tunti. En todellakaan kadu etten aamulla jäänyt makaamaan sänkyyn pyörittämään itsesääliäni. Olen aidosti iloinen, että nousin ja kulutin kaloreita. Olen tänään ajatellut sopivasti ja pyrkiny vähentämään liikaa miettimistä vain tehnyt asioita, jotka kuljettavat minut kohti unelmiani.

Kaloreita kertyi äsken 360. Ne tuli 2dl puuroa ja 2 vanilja jogurttia. Ne riittävät tälle päivälle. Illalla aion vielä suunnata tieni toiselle lenkille.
Nyt matikan laskuja ja asunnon metsästystä ---->

..Jäi vielä tekstissä mainitsematta, että ahmin (la-to) tosiaan puuroa, ruisleipää ja rasvatonta jogurttia. Ruisleipä oli paha, jota ei saa syödä! :(
Toinen asia, jonka tahdoin purkaa tänne oli, että äiti nimitti mua tänään puhelimessa puliakan näköiseksi (ansaittu kommentti). Olen kuulema senkin mielestä aina hirveissä vaatteissa (totta) ja rasvaisissa hiuksissa (pesen hiukset päivittäin). Oli vaan aika järkyttävää taas tietää mitä äitikin musta ajattelee. :'(

Ps. Miten teillä on menny? Pahoittelen suuresti etten ole seurannu tän viikon aikana teidän blogeja. :(