Ajattelin aluksi, että teen blogistani sellaisen että sitä pystyy lukemaan vain ne, jotka olen sinne kutsunut, mutta tulin siihen tulokseen että pask*t ja laitan sen kaikkien luettavaks! Lukekoon ken tahtoo omalla vastuulla.
Syömishäiriöstä kiinni pitäminen on keino pysyä pidempään hengissä kuin siitä väkisin irti päästäminen. Se nähtiin taas eilen, kun seison junaradalla valmiina päästämään elämästä irti. En jää enää odottamaan uutta radalla seisomista. Lihavana eläminen ei vain ole mun juttu. Saan enemmän laihuudesta ja itseni rääkkäämisestä irti. Ei ole enää mitään mitä pelastaa. On enää vain minä ja syömishäiriö, ja vaan kuolema erottaa meidät. Olen nyt niin monta kertaa yrittänyt parantua, mutta en ole siinä onnistunu eikä voimat enää riitä. Mä oon tyytyväinen näin! Haluan että muutkin ihmiset mun ympärillä sen tajuaa. Näin on helpompi kaikille. Tää on pettymys muille, mutta voitto mulle!
...ja jos minun pitää välitä syömisen ja laihuuden väliltä valitsen taatusi laihuuden!! Mikään ei maistu paremmalta kuin laihuus!
Kävin kolmen aikoihin lenkillä, hölkkäsin ja kävelin noin 40 minuuttia. Päivälliseks söin salaattia (jäävuorisalaatti, tomaatti, vesimeloni) ja noin 3 desiä smoothieta (banaani, kiiwi, omena, vesi).
Maha on ollu ihan löysällä koko päivän. Maha on pitäny ihanaa murinaa koko päivän. Tyhjyyden tunne ei silti korvaa ahdistusta, jonka läskit kropassani aiheuttavat. Niistä on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä! Olen valmis tekemään kaikkeni jotta tämä läskeily loppuu. Ei enää yhtään luuserointia!
Iltapalan mä skippaan. Meen aikasemmin nukkumaan. Aina askeleen lähempänä tavoitetta, kun ei vain luovuta ja anna periksi!
Syömishäiriöstä kiinni pitäminen on keino pysyä pidempään hengissä kuin siitä väkisin irti päästäminen. Se nähtiin taas eilen, kun seison junaradalla valmiina päästämään elämästä irti. En jää enää odottamaan uutta radalla seisomista. Lihavana eläminen ei vain ole mun juttu. Saan enemmän laihuudesta ja itseni rääkkäämisestä irti. Ei ole enää mitään mitä pelastaa. On enää vain minä ja syömishäiriö, ja vaan kuolema erottaa meidät. Olen nyt niin monta kertaa yrittänyt parantua, mutta en ole siinä onnistunu eikä voimat enää riitä. Mä oon tyytyväinen näin! Haluan että muutkin ihmiset mun ympärillä sen tajuaa. Näin on helpompi kaikille. Tää on pettymys muille, mutta voitto mulle!
...ja jos minun pitää välitä syömisen ja laihuuden väliltä valitsen taatusi laihuuden!! Mikään ei maistu paremmalta kuin laihuus!
Kävin kolmen aikoihin lenkillä, hölkkäsin ja kävelin noin 40 minuuttia. Päivälliseks söin salaattia (jäävuorisalaatti, tomaatti, vesimeloni) ja noin 3 desiä smoothieta (banaani, kiiwi, omena, vesi).
Maha on ollu ihan löysällä koko päivän. Maha on pitäny ihanaa murinaa koko päivän. Tyhjyyden tunne ei silti korvaa ahdistusta, jonka läskit kropassani aiheuttavat. Niistä on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä! Olen valmis tekemään kaikkeni jotta tämä läskeily loppuu. Ei enää yhtään luuserointia!
Iltapalan mä skippaan. Meen aikasemmin nukkumaan. Aina askeleen lähempänä tavoitetta, kun ei vain luovuta ja anna periksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti