Tämä päätös pitää

Heräsin puolelta päivin. Olin ihan pihalla kaikesta. Sekaisin. Pitikin valvoa niin myöhään. En kauaa kerennyt olla hereillä, kun äiti alko haukkua, huutaa.. "loinen, koira, saatanan avuton". Haukkui, huusi, haukkui. Mä siivosin, jumppasin, vedin lenkkivaatteet päälle ja lähdin lenkille. Että ihminen voi vihata itseään. Mä niin vihaan itseäni. Sauvakävelin 8 kilometriä. Kävelin reipasta vauhtia niin reipasta, että hyvä että jalat pysy alla.

Oon pitkään pyöritelly ajatusta kaupunkiin muutosta, omaan kotiin. Saisin asua taas yksin. Oon niin ikävöiny sitä. En kestä enää olla täällä. En halua asua vanhemmilla saati maalla. En halua.. tahdon pois. Keräsin kaikki tarvittavat paperit. Ajoin kaupunkiin. Kävin täyttämässä asuntohakukaavakkeet kaupungille ja kävin kelalla ottamassa selvää paljonko saisin tukia. Ihan mitä vain tukia. Tulenko toimeen ilman vanhempien rahoja. Tiukkaa tekee, mutta selviän. Mä muutan nyt. Soittelin yksityisiltä asuntoja. Huomenna mulla on jo kaksi asuntonäyttöä. Toivon että saisin kumman jomman asunnon ja että ne ois siistejä. Mä aion nyt lähteä enkä katso taakseni. En asu vanhemmilla enää yhtään päivää kuin on pakko.

Mulla on aivan sairas läskiahistus. Mä vihaan näitä läskejä. Maha sekaisin fun lightin juomisesta. En kestä tätä oloa enää. Peilistä tuijottaa h*lvetin lihonut itsekuriton luuseri. LÄSKI.

Vielä minä kuihdun pieneksi ja kauniiksi..