Herätyskello soi viittä vaille seitsemän. Olo oli väsyny, kun illalla en meinannu saada unta millään ja nukuinkin tosi levottomasti. Jumppasin ennen aamupalaa. Aamupalalla mä keitin desin puuroa veteen ja join loput banaani-kiiwi-omena-smoothiesta. Kolmesta desistä sain juotua vaan kaks, kun tuli niin oksettava ja täys olo etten pystyny juomaan sitä loppuun ja se on hyvä! Vähemmän kertyy kaloreita :) Seison koko syömisen ajan, jotta kulus enemmän kaloreita. Tuntuu, että jokainen kalori ja ylikin pitää kuluttaa pois. Ne ei saa jäädä muhun!
Töihin olis mentävä kahekstoista. Ei huvita yhtään. J:kin tulee moikkaamaan mua töihin ja huomenna sitä on pakko nähä, kun oon jo maanantaista asti siirtäny näkemistä. Se haluaa kuitenkin pussailla ja halailla, mutta mua ajatus sellasesta ällöttää ja vihaan ajatusta siitä, että mun pitäs antaa sen koskee mua. Ei se J:sta johdu. Mä en vaan halua että mua kosketaan.
Eipä oo taas kiva olo. Läskiahistaa. Mikään vaate ei sovi tähän sotanorsu kroppaan. Vaatteet, jotka puin suihkun jälkeen, ei näytä yhtään hyvältä mun päällä. Näytän näissä vaan entistä isommalta.
Yhdentoista aikaan pitäs taas syödä lounas, joka koostuu purkillisesti tonnikalaa vedessä ja 8 mansikasta. Ei yhtään yli. Ei kaloriakaan, ei grammaakaan. Tuokin on jo liikaa.. En tahtoisi syödä. Oksentaisin ellei porukat ois kotona. Kunpa isi laittas yläkertaan sen vessan, josta se on puhunu jo pitkään. Voisin oksentaa sitten rauhassa. Pitää ehkä vaan opetella oksentamaan hiljaa, niin hiljaa ettei kukaan kuule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti