Tämän päivän meno on taas ollu jotain niin ahdistavaa etten löydä oikeita sanoja. Aamulla heräsin ennen kuutta vaja viiden tunnin yöunien jäljiltä. Puin ja lähin kävelemään porukoille. Suurin osa matkasta oli pimeetä enkä kunnolla nähny mihin astun. Teitäkään ei ollu aurattu. 16 kilometrin matkassa meni 2h45min kunnes olin perillä. Porukoilla pidin kissoja hyvänäni, kolasin isin kanssa vähän aikaa ja juttelin sen kanssa ihan liian pitkään. Mun päälimmäinen tunne oli koko ajan suuri ahdistus ja halu kuolla. Tahdoin satuttaa itseäni ja pahasti. Sain kuulla miten aivoton ja tyhmä olen. Lisäksi miten en osaa tehdä tai ajatella mitään oikein. Etten ole tarpeeks hyvä. Mielipiteeni lytättiin ja mut haukuttiin maan pienimpään rakoon. Tiedän, että voin syyttää vain itseäni niistä. En ole tarpeeks hyvä ihminen. En kykene olemaan kuin vetelä laiska sotanorsu.
Äitiäkin kerkesin nähä, kun lähtö meni vasta iltaan. Mun oli vaikea olla porukoilla ja tahdoin vain kotiin.
Äiti oli taas laihtunu varmasti monia kiloja. Se on niin laiha ja pieni. Paljon paljon pienempi kuin minä. Olen lihava ja äitini laiha. Missä vaiheessa näin pääsi käymään? Ennen se oli todellakin päinvastoin. Läskiahistus rajattoman suuri. Ennen kun isi heitti mut kotiin, kävin kaupassa ostamassa jogurttia ja punajuuriviipaleita purkillisen. Miksi? Miksi menin ostamaan jogurttia? Miksi taas tulin kotiin ja annoin itseni sortua leikittä syömään liikaa vaikkakin vähemmän kuin eilen. Samoja ruokia, mutta vähemmän. Ei pitänyt syödä tänään mitään. Piti pysyä vahvana. Olen säälittävä läskip*rse. En edes ryhdy ajattelemaan mitään tekosyitä miksi oikeutin syömiseni. Söin, koska annoin itseni olla laiska läski! Niin yksinkertaista. Siitäpä saan itse taas kärsiä. Ei kukaan muu niistä kaloreista liho kuin minä. Olen ihan vitun tyhmä!
En kykene sen enempää selittämään teille ajatuksia tai tunteita joita porukoilla käynti aiheutti. Mukaan sain vain kauhean ahdistuksen, suuremman itseinhon, pakottavan tarpeen kuolla. On niin tyhjä olo henkisesti. Raiskattu mieli. Vihaan itseäni asteen enemmän niinkuin minun kuuluukin vihata. Tässä taas saatoin huomata sen miksen halua käydä porukoilla.
Syömisen jälkeen tein tyhjennyksen. Oksensin suurimman osan pois. Kurkku on nyt kipeä, mutta vatsa ei ole enää juurikaan täynnä jogurttia, puuroa, ruisleipää, punajuuriviipaleita tai sitä hedelmäpilttiä.
Opin, että kannattaa juoda aina vettä jonkin verran - näin oksentaminen on helpompaa ja ei maistu niin pahalle. Onko teillä mitään kikkoja oksentamiseen? Oon kuullu, että coca-cola zeron juominen tekee oksentamisesta helpompaa. Onko kellään kokemusta tästä?
Ennen tätä kyseistä itsekurittomuuden touhua imuroin, pyyhin pölyt ja jumppasin. Hakkasin itseäni mustelmille.. Tiedän ettei se ole tarpeeksi suuri rangaistus syömisestäni. Ei ole!
Pitäisi jännittää enemmän lihaksia ja pysyä enemmän liikkeellä. Liikuttaa itseään paikallaan ollessaankin. Mielellään ei pysähtyä lainkaan. Ehkä nukkumaan muttei muuten. Epäonnistuin vuoden 2012 viimeisenä päivänä.
Tämän vuoden lopetan yksin kotona ikkunasta muiden ilotulitteiden ampumista seuratessa, ja niin yksin myös vietän vuoden 2013. Teen postauksen, jossa kirjaan menneen vuoden tapahtumia, tulevan vuoden juttuja jne.
Näissä merkeissä toivotan kaikille muille onnellista uutta vuotta 2013! Pitäkää hauskaa tänään minunkin puolesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti