Kumarra posliinijumalaa

Olipa tosi kiva, kun porukat oli käymässä niin isi jutteli varmaan kakskytminuuttia puhelimeen työjuttujaan. Mä en ollu keksiny oikein muuta ohjelmaa niille, kun sellasen trivial pursuit-tyylisen pelin, jossa oli 102 kysymystä, jotka olin ite tehny. Joka tapauksessa ajattelin, että se olis ollu kiva juttu, josta vois syntyä keskusteluakin. Mut eipä ollu eikä syntyny mitään keskusteluja. Äitin ilme oli just sellanen, että se vihas sitä ja loppujen lopuks äiti halus lopettaa noin puoleen väliin pelin ja laskee pisteet. Isi ei ees pelannu sitä peliä, kun ehkä parinkymmenen kysymyksen verran, kun sille tuli se paljon tärkeempi puhelu. Musta tuntu super pahalle sen kerran kun ne tulee vähäks aikaa käymään niin sit isikin juttelee vaan puhelimeen. On se kiva, kun mun luona on aina vastenmielistä käydä. Tiedänhän mä et vika on mussa enkä sais syyttää ketään siitä ettei kukaan halua käydä mun luona. Sain joululahjaks keittokirjan. PRKL! Ihan tahalleen, kun tietävät miten en halua olla "ruoka ruoan" kanssa tekemisissä. Äiti halus oikein nähä mun ilmeen, kun avaan paketin. Kivahan se oli sitten esittää hirveen ilosta ja valehdella, että varmasti kirja tulee käyttöön. Vitut tule! Mun antamat lahjat ne vasta olikin veljelle ja porukoille pettymys. Sanoinkuvaamaton häpeä ja ahdistus katsoa sitä touhua.. olisi pitäny keksiä jotain kivempaa ja enemmän lahjoja. Teki mieli käydä itkemään. Se repii mut palasiks sisältä. Se iskee puukolla mun mustaan sydämeen ja vuodattaa viimeisenkin veren. No huippu oli kun ne tuli käymään ja äiti toi mulle piparkakkutaikinaa vähän ja pipareita, että voisin saada niistä joulutuoksua. Oon nyt kamala teinipaska, mutta äitikin tietää ihan hyvin miten vihaan ruoan tuoksua ja pelkään sitä ruoan hajua ja sitä et se lihottaa. Ärsytys oli tosi suuri! Ahdistus ja häpeä sitäkin suurempi - omavikani.
Kun porukat lähti ja tulin kotiin, heitin ne parit piparit muovilautasella pakastepussiin ja laskin sinne vettä, suljin pussin ja heitin roskiin. Tunnen syyllisyyttä taas kaikesta. Äiti oli tarkottanu hyvää. Mä oon paha.
Kolmen jäljestä pari tuntia oltuaan porukat halus lähtee kauppaan. Käytiin parissa ruokakaupassa. Porukat makso mun ostokset, mitkä oli jogurttia, hedelmäpilttejä, punajuurta, coca-cola zeroa ja vessapaperia. Oon ilonen tietty ja kiitollinen, mut ahistunu. Syyllisyys. En sais maksattaa omia ostoksiani muilla. Hävettää.. Kaikki tällanen toiminta tekee mun olosta vaan entistä pahemmin ja saa tuntemaan mut tosi p*skaks ihmiseks.
Kaupoissa käymisen jälkeen porukat heitti mut kotiin.
Annoin itelleni luvan syödä vaikkei oikeestaan tehny mieli eikä tosiaankaan ollu nälkä. Söin taas ihan tyhmyyttäni. Söin liikaa!! "Ylläri" :( Söin kolme liian isoo annosta 4-viljan puuroa(se on puuro jota syön) ja sen kanssa maustekanelia, jogurttia liikaa varmaan litran!? Sitten lisäks kaks hedelmäpilttiä, n. 10 viipaletta ruisleipää ja n.8 punajuuriviipaletta. Joo ja mä tiedän, että vain itseäni voin syyttää lihomisestani!
Osan päädyin tyhjentämään rakkaaseen kirkkaan valkoiseen vessanpönttööni. Olen oppinut oksentamaan melko hiljaa. Kuinka hienoa! Vielä on kuitenkin oppimista. Pakko oppia oksentamaan ihan kaikki ulos. Kaikki! Yhtään ei saisi jättää poistamatta!
Oksentamisen jälkeen pesin hampaat ja viilsin neljä viiltoa vasempaan ranteeseeni. Virallisesti oon taas taantunu teinin tasolle.

Ja pahottelut, että teksti on jälleen sekavaakin sekavampi. Mä oon tänään unohdellu ihan perussanoja. Kaupassa yritin selittää jotain näkkileivistä ja en muistanu näkkileipä sanaa. Piti kauan miettiä sitä ennenkun pystyin sanomaan asiani loppuun. Eikä ollu ensimmäinen sana joka tänään unohtu :o

Miksen mä osannu taaskaan tehdä mitään oikein?