Onko tyhmää vai mitä, että kun ihmiset ympärillä ja täällä blogissa sanoo että mä "satutan" itseeni ja vahingoitan ja rääkkään itseäni etten enää hahmota mitä se tarkoittaa? Onko outoa etten näe sitä "itseni rääkkämisenä" vaan vain normaalina toimintona itteeni kohtaan ja kroppaani jota vihaan? Jos mä kerran tuhoan itseäni hiljalleen niin miks keho ei vaan petä? Kauanko tätä voi jatkua olin sitten läski tai laiha, että keho ei enää jaksa jatkaa, kun mielikään ei enää jaksa. Pyydän syvästi anteeks ainaista ruikutustani. Mä vaan oon menettäny kaiken hallinan kaikesta enkä enää jaksa ymmärtää onko tää normaalia vai ei. Mulle tää on sitä normaalia mitä on kestäny vuosia. Muusta en osaa enää ees uneksia.
Ei sun tarvitse pyytää anteeksi meiltä, pikemminkin itseltäsi, ettet sä kohtele itseäs hyvin.
VastaaPoistaEn tarkoittanut sitä kommenttia mitenkään pahalla, mutta haluan, että ymmärrät sen. Sivustaseuraajana se on vain pahaa lukea koko ajan, kun tapat ittees koko ajan. :/
Mä olisin kiitollinen, jos keho ei pettäis. Vois vielä yrittää korjata tilanteen. Vois syödä, jaksaa paremmin, elää, opiskella ja niin edelleen. Mutta, jos sun unelma on olla laiha ja kuolla, niin senkus. Se on sun valinta, mutta en kyllä suosittelis semmoista.
Komppaan tsirpulaa: sulla ei todellakaan ole mitään syytä pyytää anteeksi meiltä: anonyymeiltä! Sä kirjotat tänne vain ittees varten!
VastaaPoista... Ja ehkä sä oot oikeesti jo päästäs niin sairas, koska sulla on kestäny tätä sekoilua jo niiiiin kauan, että sen takia et sit enää tajua/muista/erota mikä on normaalia ja mikä ei.
Tsmeppiä ja voimia, että saisit takas vähän tolkkua ja otetta päiviin♥