Itke ja lakkaa olemasta

Olen viime päivinä halunnut kuolla enemmän kuin pitkiin aikoihin. Liikaa muistoja. Liikaa elopainoa. Liikaa sydäntä riistävää surua. En ole saanut kunnolla itkettyäkään, mutta tiedän itkun tulevan pian. Olen vetelä tankkeri, jolla on liikaa massaa kannettavanaan mukanaan. Liian monta kiloa ylimääräistä joista pitää päästä eroon!
Viime yön näin painajaisia ja nukuin huonosti. Aamulla paha olo oli viisinkertainen normaaliin nähden. Sisko lähtee tänään avokkinsa ja hänen perheensä kanssa Thaimaaseen kahdeksi viikoksi. Soitin isosiskolle aamulla toivotin hyvää matkaa. Olen onnellinen että siskolla menee paremmin ja että hänellä on elämä kaukana täältä missä minä paha asun, mutta olen surullinen sillä mulla on aina kauhee ikävä siskoo.
Olen katkera ja tulen kuolemaan katkerana - olen katkera siitä mitä aika on vienyt.
Yksin sitten tuli vietettyä joulu. Olen ansainnut olla yksin ja onneton. En ansaitse onnea, en vain ansaitse! Olen tuomittu kulkemaan ikuisesti surussa ja onnettomuudessa, yksin. Aivan yksin. Itke läski, itke! Kärsi kohtalosi ja maksa hinta olemassaolostasi.

Miten teillä pikkuset on menny joululoma? Toivon sydämestäni, että paremmin<3