Kiitos rakkaat lukijat kommenteistanne! Lämmitti mieltä kummasti :)
En vieläkään ole löytänyt itsekuriani ja vahvuuttani. Olen heikko. Tänä aamuna söin aamupalaks porkkanan ja lounaan jätin välistä. Kävin 1h20min lenkillä ja siivosin. Tänään vielä jumppaan. Teen ehkä x-hyppyjä. Olen lihonut tankkeri. Niin hassuilla asioilla kykenen mittaamaan kehoani ja tietämään mihin suuntaan muutokset ovat tapahtuneet. Ennen kesää mahduin sänkyni alle, mutta nyt ottaa perse ja yläkroppa kiinni sänkyyn. Olen L-I-H-A-V-A! Olen aivan liian iso. Tahdon kaiken sen sietämättömän ahdistuksen takaisin joka mulla oli. Mä haluan sen takaisin! Mä en jaksa toimia ilman sitä. Mä lihon vaan ilman sitä. Kertokaa miten mä saan sen takaisin?
On mua vähän ahistanukin kaikki.. alitajuntaisesti ahistaa ja stressaa pahasti. Tietoisesti tänään hermoilin ja skitsosin itsekseni sitä, että taas ne LVI-ukot tuli ilmaamaan pattereita ja jouduin käärimään matot rullalle ja pesemään lattiat ja imuroimaan niiden jäljiltä. Evakossa olin lenkillä sen aikaa. Olisin varmaan huutanu niille naamapunasena vaikka työtäänhän ne tekee vaan. Vihaan miehiä. Vihaan kaikkea! Vihaan itseäni! Mikään sana, ei edes kirosana riitä kuvaamaan miten paljon mua raivostuttaa mun kykenettömyys, laiskuus ja paino. Miten kauan mä jaksan vielä katsella tätä turvonnutta turpaani ja läskipersettä peilistä. Kaiken mukavan hermoraunioinnin lisäks joka paikka remppaa, polvet, nilkat.. mun jäsenet ei kestä alituiseen kohoavaa painoani.
Olen suuri pettymys itsellenikin.
Ei huolta! En minä tule antamaan
tätä tässä elämässä itselleni anteeksi.
Se on varmaa.
En vieläkään ole löytänyt itsekuriani ja vahvuuttani. Olen heikko. Tänä aamuna söin aamupalaks porkkanan ja lounaan jätin välistä. Kävin 1h20min lenkillä ja siivosin. Tänään vielä jumppaan. Teen ehkä x-hyppyjä. Olen lihonut tankkeri. Niin hassuilla asioilla kykenen mittaamaan kehoani ja tietämään mihin suuntaan muutokset ovat tapahtuneet. Ennen kesää mahduin sänkyni alle, mutta nyt ottaa perse ja yläkroppa kiinni sänkyyn. Olen L-I-H-A-V-A! Olen aivan liian iso. Tahdon kaiken sen sietämättömän ahdistuksen takaisin joka mulla oli. Mä haluan sen takaisin! Mä en jaksa toimia ilman sitä. Mä lihon vaan ilman sitä. Kertokaa miten mä saan sen takaisin?
On mua vähän ahistanukin kaikki.. alitajuntaisesti ahistaa ja stressaa pahasti. Tietoisesti tänään hermoilin ja skitsosin itsekseni sitä, että taas ne LVI-ukot tuli ilmaamaan pattereita ja jouduin käärimään matot rullalle ja pesemään lattiat ja imuroimaan niiden jäljiltä. Evakossa olin lenkillä sen aikaa. Olisin varmaan huutanu niille naamapunasena vaikka työtäänhän ne tekee vaan. Vihaan miehiä. Vihaan kaikkea! Vihaan itseäni! Mikään sana, ei edes kirosana riitä kuvaamaan miten paljon mua raivostuttaa mun kykenettömyys, laiskuus ja paino. Miten kauan mä jaksan vielä katsella tätä turvonnutta turpaani ja läskipersettä peilistä. Kaiken mukavan hermoraunioinnin lisäks joka paikka remppaa, polvet, nilkat.. mun jäsenet ei kestä alituiseen kohoavaa painoani.Olen suuri pettymys itsellenikin.
Ei huolta! En minä tule antamaan
tätä tässä elämässä itselleni anteeksi.
Se on varmaa.
samaistuin tähän. mä niin vihaan kaikkea ja kaikkia mutta eniten itseäni.
VastaaPoistavoimia sinulle ja tsemppiä <3