Perjantai

Kun on valoisaa en tahdo että iltaisin pimenee enkä osaa tottua pimeneviin iltoihin. Sitten kun suurimman osan vuorokaudesta on pimeää minua ahdistaa päivien valoisuus. Valo raiskaa joka päivä silmäni ja vihaan sitä. Vihaan valoa. Tahdon olla pimeässä yksin. Lenkkeillä pimeillä kaduilla muiden ihmisten pakoillessa sisällä valoisassa ja lämpimässä kylmää ja pimeää talvea. En tahdo olla lihava. Vihaan jokaista kiloani. Ihan jokaista.

Motivaatiota toisten blogeista, keskustelupalstoilta hakien vietin aamupäivän. Itseinhossa rypien. Huonommuus on se tunne jota tunnen. Miksen minä kykene samaan kuin muut? MIKSI.
Iltapäivällä poljin tunnin kuntopyörää. Hikipisarat virtasivat kyyneleiden kanssa samaan tahtiin. Tuijotin täydellisiä naisia ja poljin. Puristelin läskejäni ja katsoin televisiosta miksi muilla on niin hyvä itsekuri, mutta minulla ei. MIKSI. En voi lakata ajattelemasta vaikka haluaisin. Liikaa, kaikki on vain liikaa enkä minä kestä kaikkea tätä taakkaa jota kannan enkä voi jättää taakseni. En tiedä olenko todella olemassa. Olo on epätodellisen epätodellinen. Tunteako ahdistustusta, vihaa, surua, ärsytystä joten tunnen niitä kaikkia.
Lounaaksi omena. Ruumiini on vieläkin jäykkä ja turvoksissa eilisistä ruoista. Ilmaa on vatsassa tonneittain. Jumppaan. Ihan sama mitä teen olen silti lihava. Jos itsesääli kuluttaisi kaloreita olisin jo laiha. Juuri sellainen kuin haluan olla. Ei ole sama paljonko painan. Tiedän etten voi elää lihavana, koska en pysty tekemään mitään. En käymään koulua, töissä, olemaan missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kertokaa mistä saatte kaiken sen itsekurin ja voiman jolla teette elämänne sellaiseksi kuin haluatte? Miten te onnistutte tiputtamaan painoanne kilo kilolta? MITEN?

Yhden aikaan ystävä soitti ja lähin lenkille. Juteltiin puhelimessa koko lenkin ajan eli 1h50min. Mä oon puristellu tänään läskejäni peilin edessä ja yrittänyt tajuta miten tässä näin pääs käymään. Miten mä paisun tällaseks muodottomaks läskiks TAAS. Vastaus: syömällä. Syömällä tähän ihrahylje kuntoon pääsee. Ruoka lihottaa. Ruoka vie hallinnan elämästä. Se pilaa ihmissuhteet. Ihan kaiken!
Lenkin jälkeen soitin siskolle ja juteltiin vähän aikaa. Oli kiva puhua pitkästä aikaa isosiskon kanssa jota on myös aina ihan kamala ikävä. Mä ihailen mun siskoo. Se on niin vahva, sisukas, kiltti ja tunnollinen. Mä en voi muuta kun ihailla sitä. Poljin vielä toisen tunnin kuntopyörää ennen päivällistä. Söin n.5 salaatinlehtee ja porkkanan. Niiden perään kittasin lasillisen coca-cola zeroa. Mua on pyörryttäny lenkiltä tulon jälkeen. Huippaa vaikka istun. Epäilisin nestehukkaa, mutta luulis että eiliset nesteet jotka keräänty syömisten takia kroppaan, pitäs nestetasapainoo yllä tai jotain. Mä en syö iltapalaa. Syön vasta aamupalan. Ja hei mä tiedän ettei huippaus voi johtua laihuudesta, koska en ole laiha. Painan varmasti reilusti yli 60 kiloa ellen enemmän. Oon lihonu ihan sairaan paljon viime keväästä. Ja lihomisen syy löytyy syömisestä. Niinkun sanoin oon läski eikä siinä oo mitään luuloa!

Täydellisiä naisia dvd:ltä, dataamista, suihku ja venyttely, Kotikatu. Siinä on loppuillan ohjelma.