Oon pohjaakin pohjemmalla. En saa nukuttua, jos saan, nään painajaisia. Ahistaa ja oon itkeny silmät päästä. Mä haluan kuolla. Mä en jaksa enää. Syön liikaa vaikkei tee mieli syödä. Tungen itteeni kaloreita ja kaikki liikkuminen valuu hukkaan.. mä oon jumissa enkä osaa enää pois. Mä oon lihava, epäonnistunu ja mä meen nyt niin pohjalla etten jaksa enää nousta. En jaksa. Mä en tiiä enää minne menisin. En tiedä mistään mitään. Mä en jaksa. Auttakaa mua pääsemään tästä elämästä pois. Mä en oo enää ees säälittävä, sairas.. mä oon paha yltä päältä. Kirjotan tosi sekoja ja sitä sekasempi on mun pään sisus. En tiedä mikä mut auttas tästä pois.. hukun.. anteeks etten pysty parempaan. Oon harkinnu jos soittasin kriisipuhelimeen, mut mitä nekään pystys tehä? Mikään ei vie tätä ahistusta pois, jonka alle en tunnu litistyvän vaan tää kuristaa mut henkiltä kunnes joku aina elvyttää mut henkiin niin että kipu vaan pahenee.. muttei tapa. Miksen mä voi kuolla? Tää kaikki on niin epäreilua. Musta tuntuu etten mä oo enää ees elossa kun ei tää voi olla totta.. ei voi. Vai voiko? Mä haluan seota lopullisesti niin etten enää tunne seinien kaatuvan päälle kun kuollakaan kukaan ei anna. Mä en oo laiha, fiksu, terve, kaunis.. en mitään muuta kun ihmisraunio eikä mulla oo voimia tai asennettakaan korjata mitään.. ei itteeni.. ei enää vaan pysty..