Lunta tupaan

Mua ärsyttää ja ahistaa, kun kaikki muut on niin pieniä ja laihoja. Mä en käsitä miten mä voin olla näin iso ja läski. Vaikka musta vuolis kaikki läskit pois mä oisin edelleen yli iso ruumiinrakenteeltani. Kädet, lantio, hartiat, pää. Miten mä voin olla näin iso!? Mä oisin valmis tekemään mitä vaan et oisin yhtä pien kun muutkin. Mä erotun joukosta ison kokoni takia. Mun isoon kokoon kiinnittää pakosti negatiivista huomiota enkä syytä siitä muita. Mun pitää laihtua!
Mä sain kutsun pikkujouluihin yheltä kaverilta mutten mene. Siellä syödään, nauretaan ja pidetään hauskaa. Mä en halua tehä noista mitään. Mä käytän senkin ajan paremmin. Liikun tai luen. Ajatuskin et mun pitäs mennä vastailemaan kysymyksiin, miksen mä syö vaikka kaikki muut syö, ei innosta todellakaan. Jättäydyn ilomielin pois. En vain tiedä miten kieltäytyä kutsusta kohteliaasta niin ettei tarvitsis sanoo mitään syytä, kun sitä kysytään kuitenkin.
Mä en eilen syöny. Tänään mä söin vaan päivällisellä viis keräsalaatinlehteä ja niitten päällä chilimaustetta. Aamulla join vaan kupin vihreetä teetä. En juonu vasta kun seuraavan kerran illalla kun olin käyny 1h50min lenkillä ja jumpannu. Mä en tarvii ruokaa. Vielä tulee se päivä etten mä syö enää. Enhän mä edes pyörry vaikken jois tai söis. Hävettää etten. Mussa on jotain vikaa. Mussa on liikaa läskiä ja nestettä varastossa kropassani.
Aamulla poljin 35 minuuttia kuntopyörää ennen kouluun menoa. Itkettää, sillä mun oli tarkotus polkee tunti mutten jaksanu kun laiskuus vei voiton. Epäonnistunu ja syyllinen olo.
Koulussa mä istuin kaikilla mahdollisilla tauoilla nenä kirjassa kiinni ja luin. Enää vaja sata sivua jäljellä. Aion lukee ne tänään. Huomenna uusi kirja. On kuin en olisikaan. Kun en syö mun on helpompi olla. Nautin jokaisesta nälän tunteesta enkä halua pilata sitä ees veden juomisella. Rakastan sitä tunnetta, kun maha on tyhjä. Nautin siitä ettei mun tarvii syödä jos mä en halua. Mun on oltava vaan vahva niin kiitos seisoo lopussa. Jokainen kulutettu kalori on aina eteenpäin, silti pitäs vaan tsempata itteeni liikkumaan enemmän.
Tunneilla olin kylmissäni jopa niin et välillä kädet oli kylmät ja sormet sinertävät. En välittäny. Kestän sen ja kaiken muunkin mitä seuraa elämäntavastani. Pääasia on että laihdun. Muusta en välitä. Lenkille puin fleecepaidan takin alle toisen pitkähihaisen kaveriks. Osan lenkistä tuli lunta ihan kunnolla. Kotona meinasin menettää hermot sormien ollessa niin jäässä vaikka oli kahet lapaset kädessä. Ei tahtonu onnistua vaatteiden ottaminen päältä. Ärsytti. Aika kuluu hitaasti ja samalla silti nopeesti. Tuntuu etten saa mitään aikaseks. Epäonnistunu olo senkun kasvaa. Mua väsyttää mutta en mee vielä nukkumaan eihän kello oo vielä ees kuutta ja aion lukee sen kirjan loppuun ja venytellä. Huomenna taas uuteen taistoon. Mä en halua olla ainoa läskip*rseen omistava tällä planeetalla. En enää! Mä haluan olla pieni ja laiha!!!!