Kuollakseen elossa

Taas rehellisesti kiertelemättä mulla on menny viime päivinä päin läskiä. Oon lihonu varmasti tuhat kiloo, keränny univelkaa, turmellu viimesetkin onnistumisen rippeet. En tiiä ahistaako vai vituttaako enemmän. Jälleen kerran aloitan epäonnistumisen kierteen alusta, jos en lopeta ainaista epäonnistumista.

Olen päättänyt olla loppu kuukauden ilman minkäänlaista sokeria. Tämä koskee myös kaakaojauhoja. Pakko saada pöhötys pois, finnit pois. Mua niin inhottaa aina tulla kertomaan tänne kuinka oon epäonnistunu aina kerta toisensa perään. Sitä ei sanoilla voi sanoo miten mä inhoon itteeni sen takia etten onnistu ikinä.
Vihaan itseäni enemmän kuin koskaan aiemmin.

Viime päivinä mun kone ja netti ei oo kunnolla toiminu. Piti viedä kone yhelle perhetutulle huoltoon eilen. Oon angstannu oloani ja paskaa elämääni ympäri kyliä niin että ei vaan mun oo tarvinnu hävetä käytöstäni. Huomenna alkaa koulu ja mä oon ihan saat*nan läskiperse taas vaihteeks. Takapuoli, maha, tissit, reidet, käsivarret, kaksoisleuka, naama, selkäläskit on viisinkertaistunu. En uskalla ajatella miten mä huomenna, kun koulu alkaa pitkästä aikaa mulla, pystyn menemään sinne. Se läskiolotila voi olla jotain sellasta että toivon vaan ettei se estä mua menemästä kouluun tai tekemästä mitään tyhmää, ainakaan syömästä lisää lihottavia ruokia.

Tänään söin aamupalaks ruisleivän puolikkaan ja noin 5cm kurkkua. Join vettä niin et maha pömpöttää entisestään. Liikun tänään väsymyksestä huolimatta paljon ja syön kevyesti. Aion myös tehdä lukujärjestyksen valmiiks koulupöydälle, laittaa huomiset koulutavarat laukkuun ja valmistautua huomenna menemään kouluun vaikka olo ois minkälainen. Aion suunnitella ainakin mielessäni mitä ja missä järjestyksessä teen asioita huomenna, syömiset ja liikkumiset.

Don't let today's weakness ruin tomorrow's dreams!