Neljältä söin päivällisen. 2dl mehukeittoa ja 1dl maustamatonta jogurttia. Yhteensä noin 60 kaloria. Tänään skippasin iltapalan. En ansainnu syödä sitä. Kaloreita tänään kerty 140. Puhelimesta hajos se juttu mihin laitetaan kuuloke eli huomenna pitää yrittää saada vietyä se liikkeeseen, jos ne korjais sen ja se menis takuun kautta. Rahaa mulla ei oo uuteen puhelimeen eikä korjatakaan oo rahaa. Eilisistä potkuista lähti taas tämä syöksylasku.
Myöhemmin neljän jälkeen lähin kaverin kanssa kirjastoon tekemään läksyjä. Puhuin levottomia, en pystyny keskittymään. Matkalla kirjastoon lensin perseelleni kaikkien ihmisten nähden. Läskitkin varmasti vilkku takin ja housujen välistä, kun paita ei ollu housun sisällä. Hermoromahdus. Sisko sano tänään puhelimessa, kun soittelin sille siitä takuu hommasta, et mun pitää ottaa rennosti, sillä muuten saan oikeesti hermoromahduksen. Aha, ihanko totta!
Kirjastosta suoraan kotiin. Kaveri asuu viereisessä talossa joten tultiin samaa matkaa. Vaihdoin vaan vaatteet ja lähin pakkaseen 1h5min lenkille, oli laitettava paksu toppatakki, koska muuten oisin jääteny ja ollu ihan kananlihalla koko lenkin. Pakko oli saada kulutetuks vielä kaloreita ja rauhotettua hermoja. Mä en halua herätä huomenna, kun oon ihan varma että tuleman pitää vielä jotain pahempaa. Rahanmenoa lisää. Mun pää ei kestä tätä.
Kävin äsken suihkussa, venyttelin ja nyt ootan et ysiltä alkaa The unborn-elokuva. Väsyttää jo niin et silmät ei oikein meinaa pysyä auki. Mä aion silti kattoo osan ainaki tosta elokuvasta.
Mä oon ollu aamusesta lenkistä kananlihalla tai on ollu sellanen pieni kylmä-olo. En tiedä enkä välitä. En myöskään välitä, että hakkasin jalkani tänään nyrkillä kipeäks. En välitä että itkin niin että päätä särkee. En välitä muusta kuin siitä että laihdun pieneksi.
Pää lyö ihan tyhjää taas joten lopetan kirjottamisen.
Ainiin se vielä, että....
Äiti soitti kahden aikaan. Mä niin tiesin ettei se taas pidä kiinni sovitusta. Ei se tule huomenna käymään eikä mitään muutakaan. Mä sain taas pettyä. Tuli tosi lyöty olo. Voimaton ja surullinen. Ei kenenkään voi luottaa, sen jos minkä oon oppinu. Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi!
P!nk-Try
Myöhemmin neljän jälkeen lähin kaverin kanssa kirjastoon tekemään läksyjä. Puhuin levottomia, en pystyny keskittymään. Matkalla kirjastoon lensin perseelleni kaikkien ihmisten nähden. Läskitkin varmasti vilkku takin ja housujen välistä, kun paita ei ollu housun sisällä. Hermoromahdus. Sisko sano tänään puhelimessa, kun soittelin sille siitä takuu hommasta, et mun pitää ottaa rennosti, sillä muuten saan oikeesti hermoromahduksen. Aha, ihanko totta!
Kirjastosta suoraan kotiin. Kaveri asuu viereisessä talossa joten tultiin samaa matkaa. Vaihdoin vaan vaatteet ja lähin pakkaseen 1h5min lenkille, oli laitettava paksu toppatakki, koska muuten oisin jääteny ja ollu ihan kananlihalla koko lenkin. Pakko oli saada kulutetuks vielä kaloreita ja rauhotettua hermoja. Mä en halua herätä huomenna, kun oon ihan varma että tuleman pitää vielä jotain pahempaa. Rahanmenoa lisää. Mun pää ei kestä tätä.
Kävin äsken suihkussa, venyttelin ja nyt ootan et ysiltä alkaa The unborn-elokuva. Väsyttää jo niin et silmät ei oikein meinaa pysyä auki. Mä aion silti kattoo osan ainaki tosta elokuvasta.
Mä oon ollu aamusesta lenkistä kananlihalla tai on ollu sellanen pieni kylmä-olo. En tiedä enkä välitä. En myöskään välitä, että hakkasin jalkani tänään nyrkillä kipeäks. En välitä että itkin niin että päätä särkee. En välitä muusta kuin siitä että laihdun pieneksi.
Pää lyö ihan tyhjää taas joten lopetan kirjottamisen.
Ainiin se vielä, että....
Äiti soitti kahden aikaan. Mä niin tiesin ettei se taas pidä kiinni sovitusta. Ei se tule huomenna käymään eikä mitään muutakaan. Mä sain taas pettyä. Tuli tosi lyöty olo. Voimaton ja surullinen. Ei kenenkään voi luottaa, sen jos minkä oon oppinu. Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi!
P!nk-Try
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti