Hei olen Peppiina ja valitan aina

Anteeks kun valitan aina.. alkaa kyllästyttää jo itteenikin mutten taida osata muuta. Valittamisen sijaankin voisin tehä enemmän..

Saatoin kaverin juna-asemalle. Matkalla käytiin kirjastossa. Hymyileminen ja super sosiaalisen esittäminen vei taas voimia. Kun juna lähti mä kävelin tädin luo moikkaamaan mummoo joka oli hoitamassa taas serkkua tädin ollessa töissä. Olin siellä vaan parikymmentä minuuttia ja senkin ajan leikitin koiraa. Mulla on kamala ikävä omia kissoja, jotka on porukoiden luona. Tunnen olevani maailman surkein ihminen.. hylkäsin kissanikin. En osaa pitää niitäkään enää samanlailla "lähellä" ja sylissä kun ennen. Mä oon kylmä jopa eläimiä kohtaan.. en vaan osaa olla niillekään inhimillinen. Oon kylmä. Julma. Sydän on kivee. Vai onko mulla sydäntä!? Ärgh! Hitto mua ärsyttää. Väsyttää ja mun pitäs vielä psykologian tehtäviä tehdä.

Lenkkeilyä kerty vielä illalla vähän yli tunti. Imuroin. Ulkona jäädyin. Sisällä jäädyin kun nakersin jääpaloja. Olin tulikuumassa suihkussa lämmittelemässä parikymmentä minuuttia. Päällä kaks villapaitaa, villasukat, lämpimät yöhousut.. silti kylmä pukkaa. En jaksa en jaksa en jaksa väsyttää vituttaa läskiahistaa. Silti on jatkettava. Pakko. Mä en anna periks. Musta tulee vielä laiha! Kunnon yöunet, jos vaan saan nukuttua. Aamulla lenkille ja illasta töihin. Mä meen, mä teen, mä laihdun, musta tulee onnellinen!!!!