Huom! Tää postaus on kirjotettu osaks päivällä ja osaks yöllä.
Kello tulee kahteen iltapäivällä kohta. Mä poljin kuntopyörällä tunnin ja katoin samalla Amyn lailla. Kipasin käydä suihkussa ja nyt datailen sen aikaa, että lähen töihin. Kaveri saattaa tulla saattamaan mua. Oon katellu tänäänkin taas proana- ja laihdutusdokumentteja. Mä en voi muuta kun kadehtia niitä, jotka pystyy laihtumaan niin pieniks! Mäkin haluan olla yhtä laiha ja kaunis!!!! Mä vaan sekoon näine läskeineni enemmän ja enemmän. Mä oon ihan pihalla enkä saa mitään järkevää sanottua aina kun syön, liikun liian vähän tai muuten vaan läskeilen ja lihon. Mä tahdon nauttia jokaisesta vatsan murinasta. Mä tahdon tuntea luut ja sen kuinka vatsa syö itse itseään. Tahdon nähdä peilistä vain luuta ja nahkaa!! Nyt mä lyllyn läskeissäni. Pyörittelen päässäni tekosyitä miksi olla läski eikä tarvitsisi tehdä mitään. Lihavuus tekee musta laiskan! Lihavuus on mun tekosyy olla elämättä. Laihuus saa mut haluamaan elää ja päästä kohti tavoitteitani!! Mä rukoilen, että pääsen taas laihuuden makuun käsiksi ja pääsen näistä ihramakkaroistani eroon! Mä saan paljon enemmän elämästä irti, kun oon laiha. Tällasenä läskimakkarana mä en saa aikaseks mitään ja pyörin vaan itsesäälissä! Tää ei voi jatkua näin! Mä en voi lihoa enää yhtään muuten mä roikun taas jossain sillalla itsemurhaa tekemässä, kun en kestä sitä ahdistusta läskeistä ja laiskuudestani!!
Kauneuden eteen täytyy kärsiä! ..ja sen mä aion tehdäkin!!!!
Kello näyttää 00.05 ja minä vielä valvon, sillä kävin töiden jälkeen tunnin juoksu lenkillä. Kyllä läskiperse sai liikuntaa!! Mua ällötti se miten hikosin, miten tunsin hien valuvan pehmeää kroppaani pitkin. Inhosin itseäni entistä enemmän, kun tunsin miten tissit ja jenkkakahvat hylly ja lylly juoksun tahtiin. Vihaan itseäni, koska läähätin kuin mikäkin huonokuntoinen ihramakkara.
Tänään kaveri tosiaan saatto mut töihin. Ennen töihin menoa otin neljäsatasen ja viissatasen särkylääkkeen. Särki päätä ja väsytti. Niistä oli ehkä apua, ehkä ei. Käytiin esimiehen kanssa kehityskeskustelu kuten oli jo aiemmin sovittu. Mä sain taas kerran kuulla miten mun pukeutuminen ei ole asiakaspalveluun sopiva. Ei säkkimäiset vaatteet kuulema käy. Hiuksenikin näyttävät rasvaisilta vaikka pesen ne ainakin kerran päivässä shampoolla. Mun teki mieli sitä kritiikkiä kuunnellessa alkaa itkemään, lähtee juoksemaan niin kauas ja kovaa kuin suinkin pääsisin, alkaa puolustella ja selitellä pukeutumistani ja räjähtänyttä lookkiani. Menin vaikeaksi enkä saanut sanaa suustani paisti tietysti sen, että "kyllä ymmärrän mitä tarkoitat ja puen jatkossa jotain muuta." Siis mitä muuta!! Eihän mikään vaate varmaan enää mahdu mun päälle. Farkkuja oon pitäny ties millon viimeks enkä usko että yhdetkään menee pohkeita ylemmäs. Läskiahdistus on pilvissä! Mun tekis mieli viiltää ranteet auki, hakata päätä seinään, juosta niin kauan ettei näitä läskejä oo enää mun kehossa!!
Kommenttiin sen verran, että se on erittäin hyvä kysymys milloin olin viimeks onnellinen. Olin onnellisempi laihana noin vuos sitten ennenkun aloin taas syömään ruokaa. Mä olin sillon niin onnellinen, kun vaan ihminen voi olla.. ei ainakaan läskit ahistanu. Ei se varmasti ole sellasta onnea mitä "normaalit" ihmiset havittelevat.
Kiitos GG kuitenkin kommentistasi. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta voin taata että tuota on moni muukin yrittäny jankata mulle mut se ei vaan uppoa läskiin kaaliini.
Mä meen nyt nukkumaan, että aamulla jaksan hilata itteni lenkille. Onneks ei oo töitä tai koulua huomenna, joten voin keskittyä liikkumiseen ja koulujuttujen tekemiseen ihan omassa rauhassa. Öitä pikkuset <3
Kello tulee kahteen iltapäivällä kohta. Mä poljin kuntopyörällä tunnin ja katoin samalla Amyn lailla. Kipasin käydä suihkussa ja nyt datailen sen aikaa, että lähen töihin. Kaveri saattaa tulla saattamaan mua. Oon katellu tänäänkin taas proana- ja laihdutusdokumentteja. Mä en voi muuta kun kadehtia niitä, jotka pystyy laihtumaan niin pieniks! Mäkin haluan olla yhtä laiha ja kaunis!!!! Mä vaan sekoon näine läskeineni enemmän ja enemmän. Mä oon ihan pihalla enkä saa mitään järkevää sanottua aina kun syön, liikun liian vähän tai muuten vaan läskeilen ja lihon. Mä tahdon nauttia jokaisesta vatsan murinasta. Mä tahdon tuntea luut ja sen kuinka vatsa syö itse itseään. Tahdon nähdä peilistä vain luuta ja nahkaa!! Nyt mä lyllyn läskeissäni. Pyörittelen päässäni tekosyitä miksi olla läski eikä tarvitsisi tehdä mitään. Lihavuus tekee musta laiskan! Lihavuus on mun tekosyy olla elämättä. Laihuus saa mut haluamaan elää ja päästä kohti tavoitteitani!! Mä rukoilen, että pääsen taas laihuuden makuun käsiksi ja pääsen näistä ihramakkaroistani eroon! Mä saan paljon enemmän elämästä irti, kun oon laiha. Tällasenä läskimakkarana mä en saa aikaseks mitään ja pyörin vaan itsesäälissä! Tää ei voi jatkua näin! Mä en voi lihoa enää yhtään muuten mä roikun taas jossain sillalla itsemurhaa tekemässä, kun en kestä sitä ahdistusta läskeistä ja laiskuudestani!!
Kauneuden eteen täytyy kärsiä! ..ja sen mä aion tehdäkin!!!!
Kello näyttää 00.05 ja minä vielä valvon, sillä kävin töiden jälkeen tunnin juoksu lenkillä. Kyllä läskiperse sai liikuntaa!! Mua ällötti se miten hikosin, miten tunsin hien valuvan pehmeää kroppaani pitkin. Inhosin itseäni entistä enemmän, kun tunsin miten tissit ja jenkkakahvat hylly ja lylly juoksun tahtiin. Vihaan itseäni, koska läähätin kuin mikäkin huonokuntoinen ihramakkara.
Tänään kaveri tosiaan saatto mut töihin. Ennen töihin menoa otin neljäsatasen ja viissatasen särkylääkkeen. Särki päätä ja väsytti. Niistä oli ehkä apua, ehkä ei. Käytiin esimiehen kanssa kehityskeskustelu kuten oli jo aiemmin sovittu. Mä sain taas kerran kuulla miten mun pukeutuminen ei ole asiakaspalveluun sopiva. Ei säkkimäiset vaatteet kuulema käy. Hiuksenikin näyttävät rasvaisilta vaikka pesen ne ainakin kerran päivässä shampoolla. Mun teki mieli sitä kritiikkiä kuunnellessa alkaa itkemään, lähtee juoksemaan niin kauas ja kovaa kuin suinkin pääsisin, alkaa puolustella ja selitellä pukeutumistani ja räjähtänyttä lookkiani. Menin vaikeaksi enkä saanut sanaa suustani paisti tietysti sen, että "kyllä ymmärrän mitä tarkoitat ja puen jatkossa jotain muuta." Siis mitä muuta!! Eihän mikään vaate varmaan enää mahdu mun päälle. Farkkuja oon pitäny ties millon viimeks enkä usko että yhdetkään menee pohkeita ylemmäs. Läskiahdistus on pilvissä! Mun tekis mieli viiltää ranteet auki, hakata päätä seinään, juosta niin kauan ettei näitä läskejä oo enää mun kehossa!!
Kommenttiin sen verran, että se on erittäin hyvä kysymys milloin olin viimeks onnellinen. Olin onnellisempi laihana noin vuos sitten ennenkun aloin taas syömään ruokaa. Mä olin sillon niin onnellinen, kun vaan ihminen voi olla.. ei ainakaan läskit ahistanu. Ei se varmasti ole sellasta onnea mitä "normaalit" ihmiset havittelevat.
Kiitos GG kuitenkin kommentistasi. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta voin taata että tuota on moni muukin yrittäny jankata mulle mut se ei vaan uppoa läskiin kaaliini.
Mä meen nyt nukkumaan, että aamulla jaksan hilata itteni lenkille. Onneks ei oo töitä tai koulua huomenna, joten voin keskittyä liikkumiseen ja koulujuttujen tekemiseen ihan omassa rauhassa. Öitä pikkuset <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti