Ulkoilua ja päänsärkyä

Kävin 7vee serkkuni kanssa ulkona. Juoksutin sitä ja sain itekin siinä juosta oikein olan takaa.. Kaloreita kulu mikä enemmän kun hyvä asia.
Takasin tädin luo kun päästiin niin opetin serkkuani lukemaan ja luin sen kanssa aapista. Mä en oo kovin kärsivällinen lapsien kanssa, mutta tänään mä ihme kyllä päänsärystä ja väsymyksestä huolimatta jaksoin malttaa mielini ja olla kärsivällinen. Oon tyytyväinen, et kerranki taisin osata olla ihminen. Illalla meen vielä vanhemman serkkuni kanssa hallille kattoo sen harkkoja.

____

Päivän fiiliksiä:

Mä oon huomannu mitä enemmän mä säntäilen suunapäänä paikasta toiseen ja oon "näkyvä" elämässä niin sitä enemmän tulee ongelmia. Mun on siis parempi olla yksin omissa oloissa, kotona, lenkillä ja töissä ja välillä koulussa. Mun pitää lakata hengittämästä, mut sekin ajallaan..

Mulla maistuu edelleen raudan/verenmaku suussa. Mä en tiiä miks. Päätä vihloo ja huimaa. Ahistaa ja on läskipaskarumanorsu-fiilis. Mun tekis mieli niin satuttaa itteeni.. ja teenkin niin.. Mun ei tee mieli syödä. Mä en ansaitse enkä halua syödä. Ruoka ahistaa. Elämä ahistaa. Läskit kropassa ahistaa liikaa. Mä haluan vaan vajota maanalle ja pysyä siellä.

Ja edelleen mä jaksan nauttia ja oon ilonen jokaisesta heikotuksen tunteesta, pyörryttämisen tunteesta. Jokaisesta kylmänväreestä ja kylmyydestä joka kumpuaa luista ja ytimistä eikä mene ohi vaatteita lisäämällä. Mä tahdon vaan laihtua enemmän kuin mitään muuta! Mä oon väsynyt tähän maailmaan ja mä aion löytää siitä tieni ulos.