Anteeks etten jaksa vastata erikseen kaikille samaan kysymykseen hoitosuhteista, joten kerron sen tässä. Mä kävin psykoterapeutin ja ravitsemusterapeutin luona, mutta oon lopettanut molemmat. Enää en psykoterapiaan pääsekään, kun lopetin sen kesken vaikken olis "saanu". Psykoterapeutti oli yksityinen ja kela makso sen. Lopetettuani terapian ominpäin kesken, en koskaan enää saa kelalta tukea terapiaan vaan joudun, jos haluaisin mennä terapiaan, maksamaan omasta pussista koko lystin. En ole tosin menossa. Lopetin sen koska oon tyhmä, läski.. en tiiä. Mä vaan haluun pois, en apua, vaan pois. Kuolla.
Kävin lenkillä. Säälittävällä. OontänäänniinepäonnistunuihrapaskatankkeriettenvälitävaikkaminuttapettasmikäolisvaantoivottavaaseolishelpotusVihdoinmäpääsisinpoistästäelämästä,kaikesta.
Mä söin tänäänkin. En ees oksentanu. En jaksa, oon siihenkin niin väsyny nyt. Mä en jaksa. Mut enpä syö taas enää vähään aikaan.. tai pitkään aikaan. En tosiaankaan syö! Pari kaveria huolestu mun fb-päivityksestä ja soitti, tulivat jopa käymään. Nyt pelkään, että mun elämään puututaan ja sekaannutaan. Joudun lihavana jonnekin syöttölään nappihuuruiseksi paisumaan entisestään. Mä en ihan oikeesti ole vielä ees laiha! Mä tiiän ettei kukaan täällä usko sitä, koska syön vaan jääpaloja jne. mut eihän se paino hetkessä tipu varsinkaan, kun eilen ja tänäänkin söin vähän. En paljon, mutta söin kuitenkin ja kaikki on liikaa. Ei kiitos tähän mitään "elimistö menee säästöliekille"-juttua. Tiedän! Ja en halua kuulla asiasta enempää faktoja, kun alkaa ahistamaan enemmän. Tai toisaalta haluan.. haluan niin pahan ahistuksen, että saan aikaseks lopettaa elämäni tähän. Tänään! En jaksa enää yhtään hengenvetoa. Mä en jaksa enää olla enkä hengittää. Mä tahon pois eikä mun kroppa anna mun mennä. Tää on niin väärin, et sattuu. Ja niin sen pitääkin!!
Ja kuten varmasti ootte huomannu. Tää on vaan taas huono päivä. Huomenna kaikki on ns. paremmin ja taisto läskiä vastaan jatkuu, jos oon valitettavasti elossa sillon vielä (voinko enempää teinimmältä kuulostaa!?). Pakko oli purkaa tänne, kun kaikki kaatuu niskaan.
Kävin lenkillä. Säälittävällä. OontänäänniinepäonnistunuihrapaskatankkeriettenvälitävaikkaminuttapettasmikäolisvaantoivottavaaseolishelpotusVihdoinmäpääsisinpoistästäelämästä,kaikesta.
Mä söin tänäänkin. En ees oksentanu. En jaksa, oon siihenkin niin väsyny nyt. Mä en jaksa. Mut enpä syö taas enää vähään aikaan.. tai pitkään aikaan. En tosiaankaan syö! Pari kaveria huolestu mun fb-päivityksestä ja soitti, tulivat jopa käymään. Nyt pelkään, että mun elämään puututaan ja sekaannutaan. Joudun lihavana jonnekin syöttölään nappihuuruiseksi paisumaan entisestään. Mä en ihan oikeesti ole vielä ees laiha! Mä tiiän ettei kukaan täällä usko sitä, koska syön vaan jääpaloja jne. mut eihän se paino hetkessä tipu varsinkaan, kun eilen ja tänäänkin söin vähän. En paljon, mutta söin kuitenkin ja kaikki on liikaa. Ei kiitos tähän mitään "elimistö menee säästöliekille"-juttua. Tiedän! Ja en halua kuulla asiasta enempää faktoja, kun alkaa ahistamaan enemmän. Tai toisaalta haluan.. haluan niin pahan ahistuksen, että saan aikaseks lopettaa elämäni tähän. Tänään! En jaksa enää yhtään hengenvetoa. Mä en jaksa enää olla enkä hengittää. Mä tahon pois eikä mun kroppa anna mun mennä. Tää on niin väärin, et sattuu. Ja niin sen pitääkin!!
Ja kuten varmasti ootte huomannu. Tää on vaan taas huono päivä. Huomenna kaikki on ns. paremmin ja taisto läskiä vastaan jatkuu, jos oon valitettavasti elossa sillon vielä (voinko enempää teinimmältä kuulostaa!?). Pakko oli purkaa tänne, kun kaikki kaatuu niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti