En tiedä huomasko kukaan, mutta mä lisään päivittäin blogini sivun laitaan kalorimäärät, jotka syön tai juon. Teksteistä selviää mitä oon syöny tai juonu. Kaikki täällä toitottaa koko ajan mun "itsekuria", jota mulla ei ole, ainakaan tarpeeks. Ei samanlaista kuin aiemmin. Aiempaan itsekuriin verrattuna mun itsekuri on surkean minimaallinen. Asialle on tehtävä jotain!! Mä oon vaan säälittävä lihava porsas. Mä en tiedä mun painoindeksiä enkä painoa, koska en uskalla mennä vaa'alle. Tästäkin tietää ettei mulla oo syömishäiriötä, koska en käy vaa'alla. Mä oon vaan muiden vihaama itseään säälivä itsekäs paskaläski. Ei kukaan syömishäiriöinen ole käymättä vaa'alla. Ei vaan ole, siks mulla ei oo mitään häiriötä. Oon teini joka angstaa, painaa liikaa ja yrittää tiputtaa painoa. Ei muuta. Mä olin joskus keiju joka piti itsestään. En enää, koska oon syöny itseni lihavaks läskiporsaaks. Mä en kestä naamaani peilistä. Vihaan aamuja, kun edessä on uusi päivä. Ei ole mitään päälle puettavaa (paitsi lenkkivaatteet). Ei ihme että vituttaa!
Vihaan syömistä ja ruokaa niin paljon ettei mitään rajaa.
Kaikki asiat kusee eikä mikään onnistu paitsi lihominen! Ja lihoa en todellakaan halua!!!! Mun mieli tekis leikata nää läskit irti, viiltää maha auki ja repiä kaikki läskit pois. Mun maha murisee, sillä on "nälkä" vaikka eilen söin liikaa (vedin ulostuslääkettä vaikkei siitä oo hyötyä) vaikkei pitänyt syödä mitään. Mä en anna sille mitään kuin vettä tänään. Onneks meen viiteen töihin ja pääsen vasta kymmenen jälkeen niin ei tuu syötyä. Vituttaa mennä töihin finnisenä rupikonnana. Läskinä porsaana!! Mä kuvotan kaikkia. Ihan sama mitä muut sanoo, kun tiedän että aiemminkin laihduin syömällä vähän tai syömättömyydellä suht lyhyessä ajassa monta kymmentä kiloa. Suoraan sanottuna v*ttuun nää läskit mun kropasta! Se on mulle ihan oikein kärsiä, kun oon antanu itseni paisua muodottomaks läskikasaks!
Mä kävin aamulla 1h45min lenkillä ja jumppasin kotiin tultua. Liian vähän!! Ihan liian vähän liikuntaa! Tämän päivän pelastus on töihin meno vaikka se ahistaakin sanoinkuvaamattoman paljon. Missä mun itsekuri!?
Listaan itelle vielä muistutuksena asiat joita noudatan:
Laiska! Mä saan tänään ne itsenäisesti suoritettavien kurssien tehtävä lippulappuset tai ainakin osan niistä. Mä alan tekemään niitä ja satsaan niihin kunnolla. Samaan aikaan mä liikun ja käyn töissä (vaikkei tässä kuussa töitä oo paljoo). Mä pistän laiskaläskipaska-minäni paiskimaan töitä ja pysyn alkuperäis suunnitelmassa enkä sekoile! Suoritan lukion loppuun, pidän työni, saavutan unelmieni kropan ja sit on ihan sama mitä mulle käy!!!!
Pyydän muuten anteeks postauksen "vihamielisyyttä" ja sitä että oon tuottanu varmasti teillekin pettymyksen!
Vihaan syömistä ja ruokaa niin paljon ettei mitään rajaa.
Kaikki asiat kusee eikä mikään onnistu paitsi lihominen! Ja lihoa en todellakaan halua!!!! Mun mieli tekis leikata nää läskit irti, viiltää maha auki ja repiä kaikki läskit pois. Mun maha murisee, sillä on "nälkä" vaikka eilen söin liikaa (vedin ulostuslääkettä vaikkei siitä oo hyötyä) vaikkei pitänyt syödä mitään. Mä en anna sille mitään kuin vettä tänään. Onneks meen viiteen töihin ja pääsen vasta kymmenen jälkeen niin ei tuu syötyä. Vituttaa mennä töihin finnisenä rupikonnana. Läskinä porsaana!! Mä kuvotan kaikkia. Ihan sama mitä muut sanoo, kun tiedän että aiemminkin laihduin syömällä vähän tai syömättömyydellä suht lyhyessä ajassa monta kymmentä kiloa. Suoraan sanottuna v*ttuun nää läskit mun kropasta! Se on mulle ihan oikein kärsiä, kun oon antanu itseni paisua muodottomaks läskikasaks!
Mä kävin aamulla 1h45min lenkillä ja jumppasin kotiin tultua. Liian vähän!! Ihan liian vähän liikuntaa! Tämän päivän pelastus on töihin meno vaikka se ahistaakin sanoinkuvaamattoman paljon. Missä mun itsekuri!?
Listaan itelle vielä muistutuksena asiat joita noudatan:
- Ei päihteitä
- Liikuntaa päivässä väh.1h ja jumppa
- Töihin vaikka miten ahdistas
- Ei tekosyitä
- Pitkäjänteisyyden kasvattaminen
- Riittävä uni
Ootpa ankara itsellesi. En minäkään aina jaksa tehdä kaikkea, mitä olin ajatellut. Joskus haluan vain levätä. Aina ei onnistu se, miten asiat suunnitteli. En silti haluaisi ajatella, että olisin laiska tai itsekuriton. Joskus vaan on sellaista. Mutta tiedän mitä se on, kun kaikki on vaan paskaa ja on vaikea ajatella itsestään mitään hyvää. Oikeastaan sillonkin, kun olisi jotain hyvää tehnyt, niin kääntää sen vain huonoksi, koska on niin paha olla. Niin se taitaa olla sunkin kohdalla. Et kykene enää näkemään mitään hyvää itsessäsi, vaan kaikki pienetkin hyvät asiat kääntyy sun mielessä vain asioiksi, joista voit syyttää itseä. Että et koskaan riitä, et koskaan kelpaa, ikinä mikään liikunta tai tehty asia ei ole sulle tarpeeksi. Koska on paha olla.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä tosi hurjalta sun mieletön itsevihan ja itseinhon määrä. Kysynpä sulta, että milloin olet tuntenut näin: "Mä olin joskus keiju joka piti itsestään." Kun kirjoitit noin. Milloin olet viimeksi pitänyt itsestäsi? Tätä samaa itseinhoa sun koko edellinen blogikin oli. Ei se laihtuminen tehnyt sua silloinkaan onnelliseksi tai tyytyväiseksi. Ei se tee nytkään. Vaikka painaisit 25 kiloa, et olisi onnellinen.
Pahoittelen, jos ahdistut näistä sanoista. Toivon sulle parempaa oloa. Ei kukaan ansaitse tuollaista kohtelua, kuinka itseäsi kohtelet. Kaikkea hyvää sinulle!
- girly