Rainy day

Mä heräsin vasta kymmenen aikaan, koska en ennen sitä jaksanu ees ajatella sängystä ryömimistä ylös. Mun puhelin oli koko yön äänettömällä enkä ollu sen takia kuullu äitin soittoa tai tekstareita. Huomattuani et äiti oli yrittäny tavottaa soitin sille ja sovittiin että lähen sen seuraks kauppaan. Kävelin ehkä about kilometrin vastaan äitiä ennenkun se sit otti matkalta kyytiin. Se ois tullu hakemaan mut kotoo, mut halusin kävellä et kuluttasin ees vähän kaloreita.
Kaupassa kierrellessä ajattelin, että ostan jotain turvaruoista. Mun turvaruokia on siis porkkanat, mehukeitot, omenat, chilimauste, tonnikala (vedessä) ja punajuuri. Kaupasta matkaan tarttu siis kilon pussi porkkanoita, neljä omenaa, kaks litraa rasvatonta maitoa, pieni pussi chilimaustetta ja pyykinpesuaineita.

Kaupan jälkeen äiti heitti mut kotiin. Laitoin ostokset paikoilleen ja aloin imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Siivottuani lähin lenkille. Juttelin puhelimessa samalla kun lenkkeilin siskolle, jolla on parisuhteessa suht suuria ongelmia. Mä yritin kuunnella, auttaa ja neuvoa parhaani mukaan, mutta en onnistunu siinäkään. Mä varmasti onnistuin hämmentämään siskon päätä entistä enemmän. Mä oisin voinu yrittää enemmän!!!! Mä yritän miettiä nyt mitä osaisin sanoo siskolle seuraavan kerran, kun se soittaa. Miten osaisin auttaa paremmin, että edes sen elämä pysys kasassa ja se sais onnen.

Lenkin tehtyä tulin kotiin ja sen, että sain kengät jalasta huomasin olevani menossa uudelleen lenkille. Tällä kertaa lähellä asuvan kaverin kanssa. Menin sen luo ja tehtiin sit reipas tunnin lenkki. Jalat ja alaselkä oli jo siinä vaiheessa sohjona, mutta mieli sitäkin parempi! :) Lenkkiä tuli siis heitettyä yhteensä 3 tuntia.

Äsken mä jumppasin ja söin 1dl mehukeittoo ja puolikkaan porkkanan. Ne mä huuhtelin coca-cola zerolla alas ja nyt on läskipaskaturvotus olo! Vihaan syömistä. Vihaan ruokaa!! Muuta mä en syöny tänään enkä syökään. Vatsa ei luojan kiitos turvotuksesta huolimatta lopettanu murinaa ja täyttyny kokonaan noista ruoista. Mä rakastan sitä tyhjää oloa ja tyhjää vatsaa. Olin vammanenläskipaska idiootti ihraperse mennessäni syömään. Oisin voinu jättää väliin. Ei tehny ees mieli. Läskiahdistaa ja palava tarve päästä kuluttamaan syödyt kalorit. Ois ehkä pitäny oksentaa. Miksen mä oksentanu!? Miks!? Mikä vittu mua vaivaa!! Nyt ne kalorit vaan paisuttaa mua, imeytyy jokaiseen soluun ja lihottaa!!!! Mä vaan suurenen ja muut pienenee! Mä oon kuin jättiläinen keijukaisten seassa. :(

Kaiken kaikkiaan mun mieliala on väsymyksestä ja läskiahistuksesta huolimatta ollu tosi hyvä! :) Terkkari tosin onnistu saamaan hetkeks sen latistettua. Se meinaan soitti ja sano, että on huolissaan musta kun lopetin psykoterapian ja se yritti puhua mut yli ja saada jatkamaan terapiaa. Sanoin että ei kannata yrittää ettei siitä oo mitään hyötyä. :( Mä vaan en näe mun "tilanteessa" mitään miks pitäs saada terapiaa tms. Jokaisella on huonoja päiviä eikä mun elämä kaikessa komeudessaan oo niin huonosti kun monella muulla. Ei mulla ole mitään syytä käydä terapiassa vaan sen takia, että oon läski joka ei onnistu laihtumaan. Anteeks, jos tää taas kismittää jotakuta.. :((

Huoli pois, sillä kulissit ei enää pääse rakoilemaan ainakaan pahasti, koska mä en enää puhu asioiden oikeista laidoista kenellekään paitsi tietysti tänne. Tää on mun ainoa paikka jonne kerron asiat niinkun ne oikeasti on. Muulle maailmalle mä esitän iloista ja reipasta. Mä kyllä pidän kulissit yllä enkä anna niiden romahtaa! En enää.