Harjoitusajan puitteissa - potkut

Kiitos kannustavista kommenteista! Te lukijat ootte mulle tällä hetkellä ainoa syy miks jaksan jatkaa yhtään mitään. Kiitos että ootte olemassa! :)

Aamulla mä ravasin lenkkeillä 3h30min ja jumppasin kotiin päästyäni pienessä kohmeessa, kun en osannu taaskaan aamulla pukee tarpeeks päälleni. Päivällä sain tehtyä äidinkielen tehtäviä ja luettua kirjaa. Poljin kymmenen minuuttia kuntopyörällä ja kävin kävelemässä puol tuntia ulkona vielä illemmasta ennen kaverin luo menoa.

Mä söin aamulla kaks ruisleivän puolikasta, salaatinlehden ja neljä paprika viipaletta. Lounaan skippasin olemalla lenkillä ja päivällisen skippasin vaan siks, kun unohin et ois "pitäny" olla kotona päivällisaikaan syömässä, mut olin kaverilla joten se jäi sujuvasti. Läskien alle kätkeytynyt mahalaukkuni murisee. Syön kahdeksalta iltapalan eli desin maustamatonta jogurttia ja noin neljä desiä jäädytettyä mehukeittoa (n.9kcal/100ml). Kalorit jää tänään about 240. Vituttaa olla läski. Mä otan rauhallisesti ja pakotan itteni kouluun vaikkei löytys mitään muuta kuin joku kaapu ihroja peittämään. Pudotan painoa. Mun on pakko saada ne kymmenen kurssia suoritettua ennen joulua ettei kela oikeesti ala perimään multa takasin niitä tukirahoja, sillä mulla ei ole rahaa maksaa niitä. Ei vaan ole. Mä oon mokannu oikeesti pahasti aivan kaiken. Mä sain tänään potkut. Esimies ei selitelly syytä, koska sen ei tarvinnu. Se vaan totes tylysti, että työharjottelun puitteissa hänen ei tarvitse sanoa syytä. Itkin ja yritin saada pitää työpaikkani, mutta turha toivo. Kusin jotain ja todella pahasti, koska potkut tuli. Tästäkö alamäki nyt sitten alkaa? Mä saan tukia 400 euroa kuukaudessa ja laskujen jälkeen mulle jää käteen vaja 30 euroa. Kuinka hienoa. Nyt on ainakin syy olla syömättä, ainakaan liikaa.
Saattaa kuulostaa ehkä selittelyltä, mut mä oon kunnon työntekijä sillon kun kykenen olemaan kuoseissani, mutta nyt kun hajoilen enkä oikein pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä tai poistumaan muualle kuin lenkille, niin en pysty olemaan ns. kunnollinen työntekijä joka tulis aina lyhyellä varotusajalla töihin, joustas tai pukeutus farkkuihin töihin. Mä tiiän vaan sen, että oon pahasti kusessa, kohta kun kelakin varmasti perii tuet takas takautuvasti, jos en saa kymmentä kurssia suoritettua, oon paska idiootti joka varmasti alitajuntaisesti sabotoi kaiken et olis mahdollisimman tiukoilla kaiken kanssa ja joutus sillan alle.

Kaveri sano, että mun pitää miettiä potkujen hyviä puolia. Hyviä puolia on: ei enää myöhään töissä kuppaamista niin et unirytmi menee sekasin, ei vittumaista esimiestä, nyt on enemmän aikaa lenkkeillä ja keskittyä painon pudottamiseen.
Huonot puolet on: menetin työn, josta osaks tykkäsin (ehkä just vaan niiden elokuvien takia muuten työ oli puuduttavaa ja ykstoikkosta ja siitä ei saanu mitään irti), ei oo tuloja eikä rahaa mihinkään edes peruselämiseen.
Mä soittelin jo illasta työpaikkoja, mut näin pienellä paikkakunnalla koulun ohessa työn saaminen on h*lvetin hankalaa. Itkeä vai nauraako!? Surkuhupaisaa tää mun säälittävä sählääminen.
Virallisesti olen nyt: lihava, työtön, ja pian myös vararikossa.

Missä toivon olevani vuoden päästä?
Haudassa.