Aikani seikkailtuani netin ihmeellisessä maailmassa lukemassa blogejanne ja etsiessä thinspoa, aloin polkemaan kuntopyörää 15 minuutin verran samalla, kun luin Pientä purtavaa sh-kirjaa. Kun olin saanu vähän lämpöö kehiin enkä palellu, aloin pukemaan ulkovaatteita ja painuin hentoon lumisateeseen tunnin lenkille. Lenkillä mua ärsytti ettei kengät pitäny kunnolla. Mua ahisti omat läskini ja pelotti ajatella vaa'an lukua, mitä se näyttäs jos astusin sille. En uskalla. Menen vaa'alle vasta, kun oon laihtunu silmissä. Loppu puolella lenkkiä mä jouduin jäämään oottamaan kymmeniä autoja, joita tuli kuin tyhjästä koko ajan niin etten meinannu päästä yli ollenkaan. Yritin siirtää painoo jalalta toiselle ja pysyä muutenkin liikkeessä etten vaan seisos tumput suorina, läskit paikoillaan. Viimesen auton saapuessa kohdalla ajattelin hyppäänkö. Kuinka helppoa se oiskaan ollu. Astua muutama askel ja siinä se. Yhden säälittävän läskiporsaan kuolema. Ohi meni. En hypänny, mutta ärsytys jäi autoletkan oottamisesta joka kasvo salamyhkäsesti. Laitoin parin biisin ajaks musiikin huutamaan täysillä kuulokkeista niin että varmasti kohta tinnittää enemmän. Kotona jatkoin thinspo-vihkon tekemistä, välillä aina fun lightia juoden. Vähän kylmästä hytisten keikun jälleen jumppapalloni päällä. Kohta suihkuun ja sitten jatkamaan kirjan lukemista. Tänään kalorit eivät eksyneet kroppaani. Huomenna ehkä sitten muutama.
Haluisitko ottaa kuvia sitten siitä thinspo-vihkosestasi? :)
VastaaPoista