Kovaa pään sisäistä taistelua käyty koko päivä. Annanko periksi mieliteoille vai en. Jos en tänään ota itseäni niskasta kiinni niin milloin sitten. Olen nujertanut läskit-ajatukset ajatus ajatukselta. En tahdo antaa niiden voittaa. En tahdo olla heikko ja lihava. Tahdon takaisin kauniit enkelin luuni. Vain ruoka ja itsekurittomuus tuhoaa kaiken. Syömisestä ei seuraa mitään hyvää. Pitää tehdä valintoja. Selvisin päivästä ilman ruokaa. Oli liian usein lähellä sortua. Jalat melkein pakottivat minut keittiöön muttei sittenkään. Kovaa kädenvääntöä itseni kanssa. Se mitä syön yksin kotonani, sen puen julkisesti. Kaikki näkevät epäonnistumiseni enkä halua niin käyvän. Tahdon kerrankin onnistua!
Ahdistus - se puskee pintaan. Kaikki ahistaa. Puristelen läskejäni ja viillän ranteeseeni hetken mielijohteesta suht syvän haavan entisten päälle. Hiljaa hyvä tulee. Periksi en anna läskiydelle..
Äääääh, älä viillä. :( tsemppiä ♥
VastaaPoistaTosi hienosti kirjotettu teksti. Toisilla on taito kertoa kauniisti ikävistäkin asioista. Tässä tosin on niitä hyviäkin, onnistumistakin (: Kumpa itsekin osaisi kirjoittaa näin kauniisti.
VastaaPoista