Pelosta

Ei ole tätä arvotonta läskip*rsettä näkyny koneella nyt muutamaan päivään. Menee liikaa ahmintaan 4-viljan puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää ja päärynä pilttejä. Muuta en osaakaan. Liikkunu oon päivittäin niinkun pitääkin, silti liian vähän. Ei tunti tai kaksi ole mitään, kun vuorokaudessa sentään on 24 tuntia, joista tunnin tai pari, jos liikkuu, on se ihan liian vähän. Suorastaan naurettavan vähän! :( Tänään laitoin läskit höllymään lenkillä. Hölkkäsin ja kävelin 1h35min. Suurimman osan hölkkäsin. Yleensä tähän ks. lenkkiin menee kävellen 1h50min ja hölkäten/kävellen 1h45min. Menen yleensä samaa reittiä ja samaa vauhtia. En siis tajua miten tänään ihan samassa reitissä meni 10 minuuttia normaalia vähemmän. Osa tiestä oli vaikeeta hölkätäkin, kun osaa tiestä ei ollu aurattu. Ärsytti juosta lumessa ja hirveessä lumisateessa.

Aamulla ennen matikan tunteja, jumppasin, tein 100 x-hyppyä ja poljin vähäiset 10 minuuttia kuntopyörää niin, että hiki tuli. Vaikea oli nousta sängystä ylös vaikkei niinkään väsyttäny. Päätä särki ja jäseniä. Ihan sama. Vihaan tätä olotilaa, kun mikään ei huvita, ei innosta.. haluaisin vain lakata olemasta. Nukkuminenkaan ei luonnistu kunnolla tai nukkumaan menosta on tullu taas vaikeaa. Ajatus aamuista masentaa entisestään. En tahtoisin tehä tai olla mitenkään päin, missään. Kaikki pelottaa liikaa. Pelottaa jos menkat tulee taas, pelottaa jos kela perii tukiaan takaisin, pelottaa etten pääse kursseja läpi, pelottaa että lihon, lihon ja lihon.. pelottaa niin, että lamaannun.. :(
Koen vain epäonnistuneeni tein mitä tahansa. Mikään ei saa mielialaa nousemaan. Koneellakaan ei oo ollu innostusta käydä enkä tosin oo uskaltanukaan. Oon pelänny kommentteja ja muutenkin epäonnistumiseni kertomista teille rakkaille pikkusille. En tahtoisi tuottaa enää pettymyksiä itelleni tai teille. Mun täytyy lopettaa epäonnistuminen.