Ojasta allikkoon on matkaa pelottavan vähän

Päivittäinen pelkoni on, että kaikki menee ojasta allikkoon. Pelkään itseäni ja aikaansaamattomuuttani. Pelkään itsekurittomuuttani ja vihaan itseäni kyseisen itsekurin puutteen vuoksi.
Nukuin viime yön lattialla pelkkä täkki allani. Nukuin lattialla, koska halusin tällä tavoin yrittää rangaista itseäni. En ole ansainnu puuro-jogurtti-syömisten jälkeen nukkua sängyssä.
Olen säälittävä itsekuriton lehmä! Tiedän ja aionkin vähentää syömisiäni, minun täytyy. Haluan ja minun on pakko, jos tahdon laihtua ja tulla yhtä pieniksi ja kauniiksi kuin tekin rakkaat lukijani!
Yhdessä uskon, että me onnistutaan laihtumaan! Laihtumis-prosessi ottaa vain nyt oman aikansa.
Samalla tavoin kuin lapsena opetellaan syömään, samalla tavoin voimme isompina opetella pois syömisestä.
Se on aluksi vaikeaa, mutta helpottaa ajanmyötä. Opettelen itse hitaasti, hyvin hitaasti tätä. Syön, mutta etenen jollain tasolla silti kohti ruoattomuutta. Tiedän sen. Olen tehnyt tämän ennenkin. Täytyy pysyä vain vahvana ja taistella!<3