Siivosin aamulla ennen kouluun tuloa. Myöhästyttiin sen takia kaverin kanssa viis minuuttia. Tällasella kermap*rseellä menee aina ikuisuus tehä mitä vaan. Lenkillä en saa senkään vertaa aikaani kulutettua. Liian vähän vaan. Oon ihan idioottiläski!
Mulla on nyt kaks tuntia hyppyjä ja vietän sen ajan koulussa vaikka voisin olla lenkillä. Ahistaa ja on läskiolo. Mä en enää luota peileihin, ne valehtelee mun laihtuneen vaikken ole. Mittanauha kertoo toista. Eilen lantion ympärys ja reidet näytti sentin tai kaks isompaa. Mun massiivisen selluliittiperseen ympärys oli 101-103 välillä riippuen miten sitä mittas. SIIS YLI SATASENTTIÄ!! Eilen meni ilta itkemiseks ja reiteen nyrkillä hakkaamiseks. Itkin niin että vielä aamullakin oli silmät turvoksissa. Nyt mulla on vaan kauhee päänsärky, väsymys ja masentunu olo. Mun on pakko laihtua! Täällä koulussakin oon koko koulun läskein. Ihmiset vaan laihtuu ja mä lihon. Mussa on vikaa. Kaikki on niin pieniä ja laihoja. Mä en tajua miten musta tuli näin isohartiainen ja isoperseinen läski. Syömällä tietty, mutta ilman sitäkin oon iso! Nyt kun syön oon sitäkin isompi läskikasa! Mun on pakko laihtua! Oon kitannu coca-cola zeroo ja vettä jonkun verran nyt aamun aikana. Pohjaton kuilu ei jätä mua silti rauhaan. Se vaatii rauhottelua ja eilisen itkemisen takia lohdukettä. Se kaipaa suunnälkään ahmimista. Se halua ruokaa. Mun on pakko laihtua. Mä en voi luovuttaa. Ei oo sellasta vaihtoehtoa, ei ole! Mä taistelen itteni laihaks. Laihemmaks kun ikinä! Tää homma on oikeesti psykologista. Mä pystyn voittamaan pohjattoman kuiluni ja olemaan vahvempi kuin kukaan uskoo. Mä haluan laihtua, mä toivon laihtuvani enemmän kuin koskaan ennen, mä laihdutan ja mä aion laihtua! Tänään heti koulusta lenkille ja sitten x-hypyt ja jumpat. Jos syön, syön vähän vaikken oo ansainnu vähääkään ruokaa. En saa syödä eikä mun pidä syödä. Syöminen on yliarvostettua ja väärin! Mä en syö.
Mulla on nyt kaks tuntia hyppyjä ja vietän sen ajan koulussa vaikka voisin olla lenkillä. Ahistaa ja on läskiolo. Mä en enää luota peileihin, ne valehtelee mun laihtuneen vaikken ole. Mittanauha kertoo toista. Eilen lantion ympärys ja reidet näytti sentin tai kaks isompaa. Mun massiivisen selluliittiperseen ympärys oli 101-103 välillä riippuen miten sitä mittas. SIIS YLI SATASENTTIÄ!! Eilen meni ilta itkemiseks ja reiteen nyrkillä hakkaamiseks. Itkin niin että vielä aamullakin oli silmät turvoksissa. Nyt mulla on vaan kauhee päänsärky, väsymys ja masentunu olo. Mun on pakko laihtua! Täällä koulussakin oon koko koulun läskein. Ihmiset vaan laihtuu ja mä lihon. Mussa on vikaa. Kaikki on niin pieniä ja laihoja. Mä en tajua miten musta tuli näin isohartiainen ja isoperseinen läski. Syömällä tietty, mutta ilman sitäkin oon iso! Nyt kun syön oon sitäkin isompi läskikasa! Mun on pakko laihtua! Oon kitannu coca-cola zeroo ja vettä jonkun verran nyt aamun aikana. Pohjaton kuilu ei jätä mua silti rauhaan. Se vaatii rauhottelua ja eilisen itkemisen takia lohdukettä. Se kaipaa suunnälkään ahmimista. Se halua ruokaa. Mun on pakko laihtua. Mä en voi luovuttaa. Ei oo sellasta vaihtoehtoa, ei ole! Mä taistelen itteni laihaks. Laihemmaks kun ikinä! Tää homma on oikeesti psykologista. Mä pystyn voittamaan pohjattoman kuiluni ja olemaan vahvempi kuin kukaan uskoo. Mä haluan laihtua, mä toivon laihtuvani enemmän kuin koskaan ennen, mä laihdutan ja mä aion laihtua! Tänään heti koulusta lenkille ja sitten x-hypyt ja jumpat. Jos syön, syön vähän vaikken oo ansainnu vähääkään ruokaa. En saa syödä eikä mun pidä syödä. Syöminen on yliarvostettua ja väärin! Mä en syö.
voi peppiina :c
VastaaPoistaEn tiedä onko väärin kannustaa jotain laihtumaan nääntymällä mutta paljon tsemppiä nyt <3 ...koska tiedän että sun ainoa elämäntavoitehan on laihuus? sä pystyt siihen kyllä muru:)!!