13.1.2013 - 20-vuotta!

Mä annoin itteni mokata lauantaina päiväunien jälkeen. Mä heräsin puol ysiltä ja söin vaikken olis saanu. Mä olin niin hukassa etten osannu muuta, kun turvautua helppoon ratkasuun ja olla taistelematta ja syödä. Paha moka! Hävettää ja kuvottaa kertoo sitä teille. Petin teidät ja itteni taas. Petin uudelleen sunnuntaina synttäripäivänäni, jollon tuli 20-vuotta täyteen. Aamulla lenkkeilin porukoille 2h55min. Söin myös eilen ja tänään. Söin liikaa näinä neljänä päivänä puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää, punajuurta ja hedelmäpilttejä. Ihan liikaa. Tänään en tosin syöny punajuurta. Mun pitää karsia turvaruokia, mun on pakko! Mä lihon ja paisun tätäkin muodottomammaks.
Tänään mä kävin kävely/hölkkä lenkillä 1h40min, tein 100 x-hyppyä ja jumppasin. Kävelyä tuli myös muuten parin tunnin verran mutten laske sitä liikunnaks, koska se oli hyötyliikuntaa. Mä oon säälittävä aikaansaamaton ihrakasa! En ollu tänään koulussa enkä mee huomenna. Mua ahistaa ja tunnen miten kaikki kasaantuu niskaan. Miten ne tulee hakemaan mut kotoa kuulemaan mun tuomion poissaoloistani, lihomistani kiloista, epäonnistumisestani.. Mä oon suunnitellu itsemurhaa tosissani. Kuvittelen hirttoköyden kaulan ympärille, hypyn ja tunteen, kun viimeinen henkäys poistuu. Haaveilen tosissani viiltäväni ranteeni vessassani auki ja vuotavani kuiviin. Hyppääväni sillalta suoraan kuolemaan. Tahdon kuolla, koska minusta ei ole laihtumaan. Olen ikuisesti lihava ryhävalas!

Oon niin väsyny etten jaksa.. en jaksa.. pelottaa mennä nukkumaan. Näen painajaisia ja vihaan ahistuksen sekavia aamuja, joita tulee peräjälkeen vaikken haluaisi.
20-vuoteen oon saanu pilattua elämäni, kroppani, ihmissuhteeni, psyykkeeni, tulevaisuuteni.. ihan kaiken. Oon saanu porukat vihaamaan ja häpeemään mua. Oma vikani, kun näin on käyny.
Tänään taas toivoin katoavani. Huomenna toivon samaa, ylihuomenna toivon ihan samaa.. ja niin edelleen. Haluni laihtua, kuihtua ei häviä minnekään, ei minnekään minkään terapioiden, tsemppausten, tuen eikä minkään muunkaan avulla, ei koska en halua olla "normaali". Vihaan koko sanaa! Mä tahdon vaan laihtua. Mieltäni en aio muuttaa. Näin on ollu yli puolet jo mun elämästä ja niin tulee myös jatkossa olemaan. Kyllä mä vielä laihdun, mutta mun on saatava itteni kuriin, hankittava itsekuri ja lopetettava liika syöminen. Mä onnistun vaikka mä ensin hakkaan päätäni seinään 101 miljoonaa kertaa ennen onnistumista. Näin on ollu ennenkin ja niin tulee olemaan jatkossakin. Pääasia, että maaliin pääsen vaikka sitten vuoden päästä!
Antakaan rakkaat lukijat anteeksi epäonnistumiseni kertaalleen. :(
Mä en jaksanu löytää sanoja kuvaamaan mun läski- ja pahaaoloa enempää. Ei liene tarvitsekaan selitellä typeriä tekojani enempää, sillä se ois vaan tekosyitä. En voi puolustella enkä haluakaan puolustella typeriä valintojani tämän enempää. Kaikkihan sen tietää, että oon epäonnistunu läskiluuseri. :(
Mua itkettää..mutten pysty ees itkemään..