Kyllä läski aina tekosyyt keksii

Vielä minäkin näytän tältä!<3

 Eilen minä annoin itseni luuseroida. Olla läski ja epäonnistua. Minä lintsasin viimeiset matikan tunnit. Vollotin eilen taas. Eilen minä otin puhelimen suureen kouraani ja soitin entiselle psykoterapeutilleni ja juttelin pintapuolisesti siitä, että tahtoisin ottaa ja lähteä nyt jonnekin hoitoon, pois, kauas, jonnekin missä tulen uutena ihmisenä takaisin. En puhunut liikkumisistani, syömisistäni tai varsinaisista laihdutus-ajatuksistani koko puhelun aikana. Sanoin, että tahdon tämän olevan ohi ja etten enää jaksa. Nauroin mielessäni, sillä tiesin puhelun olevan vain varmistus, sille etten tosiaankaan aio lopettaa elämäntyyliäni. Puhelun aikana ja jälkeen ymmärsin voimakkaammin ettei ole mitään sairautta, ei ole mitään ongelmaa (muuta kuin ylipainoni) enkä todellakaan halua muuta kuin laihtua pieneksi ja  kauniiksi hinnalla millä hyvänsä. Ei mua kukaan laihduta, ei kukaan voi puolestani olla syömättä. Vain minä itse voin laihduttaa ja olla syömättä. Vain minä ja elämäntapani<3 Olen rehellisesti sanoen nyt myöntänyt itselleni ettei ole mitään ongelmaa. Puhelun myötä kaikki epäluulot sitä kohtaan olenko todella valmis kuolemaan elämäntyylini vuoksi vahvistui - minä olen valmis olemaan laiha hinnalla millä tahansa! Itsekästä se on, mutta olen valmis kuolemaan tämän vuoksi. En aio luovuttaa vaikka eilen koinkin taas vastoinkäymisen illalla sorruttuani ahmimaan 4-viljan puuroa noin 4dl. Ja myös kiellettyjä ruokia. Rasvatonta jogurttia, ruisleipää kaks pussillista (läskiläskiläskiläski, ei ihme että lihon) ja 12 päärynäpilttiä! KIELLETTYÄ! LIHOTTAVAA! Menin ja oksensin ainakin osan. Osa jäi lihottamaan minua. Lihon, paisun, kasvan, lihon..

Tänään otin laksa-tippoja ja paastoan. Mulla oli tänään 14-15.20 koulua, joten kerkesin käymään heti aamusta, kun sain ysin aikaan kermaperseeni ylös sängystä lenkillä. Lenkillä hölkkäsin suurimman osan lenkistä, johon meni säälittävät 1h40min. Kotona jatkoin hikoilua. Tein 100 x-hyppyä, jumppasin ja poljin 50 minuuttia kuntopyörää. Läskinaama yli satasenttisine perseineen tuijottaa peilistä irvaillen. Se nauraa ja itkee samaan aikaan. Viha, suru ja epätoivo vuorottelevat. Mikään ei saa estää minua laihtumasta. Minä haluan laihtua. Minä en voi elää tämän kokoisena. Mun täytyy alkaa syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Mun täytyy tsempata ja oppia itsekuria eikä aina vain paasata suu vaahdossa siitä kuinka haluan laihtua. Pelkkä halu ei riitä! Täytyy tehä laihtumisen eteen enemmän. Ei riitä liikkua säälittävän vähän ja mättää ahmia sitten kiellettyjä ruokia. LEIPÄ LIHOTTAA! Ruisleipä on kiellettyjen listalla aivan kuten päärynäpiltit ja rasvaton jogurtti! Mun lahoon läskinuppiin täytyy hakata ymmärrys siitä ettei kiellettyjä saa syödä!

Mahdollisimman pienet vaatteet käyttöön. Nytkin mulla on päällä t-paita, josta läskit pursuaa. Shortsit, jotka repee mun päällä. Pohkeet on paljaana, jotta voin nähä miten läskit niistäkin on tullu. Itku ei auta! On laihduttava. Alettava tekemään töitä laihtumisen eteen.

Vielä huominen 4h koulua ja sitten on viikonloppu, joka on haaste. Kuinka onnistun pysymään kurissa. Kasvattamaan itsekurin ja luomaan nahkani uudelleen. Karistamaan ylimääräiset kiloni ja tekemään elämästäni parempaa. Mun on onnistuttava laihtumaan oli sen hintana sitten kuolema tai sairastuminen. Sen mä nyt tiedän, että kaikki tää mun touhu on vaan läskeilyä nyhväämistä ja ratkasu kaikkeen on laihtua. Sano kuka mitä tahansa. Minähän vielä laihdun!
Jatkan hetken keikkumista jumppapalloni päällä ja lueskelen teidän blogeja. Sit alan tekemään thinspo-leikekirjaa ja käyn pesulla ja venyttelen. Ysiltä Dieetit vaihtoon!<3 Aamulla on uusi päivä edessä ja mahdollisuus valita onnistua!