Hetken hiljaisuus

Oon syönysyönysyönysyönysyönysyöny 4-viljan puuroa, rasvatonta jogurttia, ruisleipää ja hedelmäpilttejä. Liikaaliikaaliikaaliikaa. Tänäänkin. Ahistus vaan suurenee ja läskiolo kasvaa samaa tahtia kuin peilikuvakin. Vaatteet kiristää, maha pömpöttää lievästi sanottuna. Tänään mä itkin neljäkymmentä minuuttia vaatehuoneen lattialla, viiltelin oikeeseen ranteeseen uusia viiltoja entisten seuraks, vedin ulostuslääkettä reilusti yli sallitun, hakkasin nyrkein päätäni ja reisiäni. Ei niistä mikään auta. Ei ne laihduta. Mun pitää lopettaa ahmiminen ja ottaa itteeni niskasta kiinni! Mä en saa enää epäonnistua lyhyen onnistumisen jälkeen! Mä en saa luovuttaa! Mä en saa olla näin heikko! Mun on vahvistuttava. Mä oon lintsannu koko viikon ja sanonu ihmisille valheita miksen voi nähdä. Oon mä pari kertaa sen kaverin kanssa käyny lenkillä, joka oli täällä käymässä. Mä en oo kertonu kenellekään pahasta olostani. En yhtään. Oon vältelly muita ja valehdellu, jos joku on sattunu kysymään miten mulla menee. Mä en enää puhu. Mä oon onnistunu ees jossain, mutta mulla on hurjasti parantamisen varaa!
Oon tänään kaiken angstin lisäks lenkkeilly säälittävät 1h10min järkyttävässä pakkasessa. Luulis tällasen määrän läskiä mikä mullakin on lämmittävän!! Lisäks oon pessy pari koneellista pyykkiä, siivonnu ja pessy kunnolla vessan, sen seinät ja lattiatkin, jumpannu ja tehny 100 x-hyppyä. Oon liikkunu sairaan vähän ottaen huomioon syömisistäni tulleet kalorit. Pussillinen ruisleipää (64kcal/viipale) ei varmaan kuulosta kenenkään mielestä muulta kuin läskimakkaran syömisiltä! Mä oon sellanen. Täydellinen läski, jolle ruoka maistuu. Suu vaahdossa tuhlaa viimeset rahansa ruokaan, joka vaan lihottaa. Tili näyttää lähelle nollaa ja silti mä keksin aina jostain lisää rahaa ja syön nekin. Tästä on tultava loppu.
Musta on alkanu päivä päivältä tuntumaan parhaimmalta ratkasulta tappaa itteni. Vielä mä teen sen - en vaan tiedä miten.

Kiitos muuten kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista! Ootte mulle tärkeitä<3