Pääsin yhdeltätoista ja olin jo siinä vaiheessa tosi väsyny ja jäsenet tuntu lyijyn raskailta. Siitä huolimatta mä kotiin päästyäni vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja lähdin lenkille. Ulkona oli viileä ilma. Onneks tajusin laittaa lapaset käteen muuten sormetkin olis ollu ihan kohmeessa. Kävelin 1h5min josta juoksin jonkin aikaa. Tosi vähän aikaa, mutta tyhjää parempi sekin. Mä en syöny eilen eli perjantaina mitään. Vettäkin join aika vähän. Töissäkään en juonu vaan vasta kotona lenkin jälkeen otin muutaman kulauksen vettä. Ei vaan tee mieli syödä tai juoda, kun tiedän miten kaikki se mitä suustani alas laitan, paisuttaa minut järjettömiin mittasuhteisiin. Näkeehän sen nytkin!
Tänään eli lauantaina mä en syö mitään. Mä en saa syödä. Mun pitää olla vahva. Mä en edes halua syödä. Mä haluan tuntea ne ihanat nälän huudot, jotka vellovat vatsassani niin että tuntuu että pyörryn. Hinnalla millä hyvänsä - keijukaiseksi.
Nyt on varmaan aika mennä nukkumaan, kun kellokin vetää jo puol kahta yöllä ja puoli seitsemän on lenkille herätys. Silmät painuu kohta väkisin kiinni..
Tänään eli lauantaina mä en syö mitään. Mä en saa syödä. Mun pitää olla vahva. Mä en edes halua syödä. Mä haluan tuntea ne ihanat nälän huudot, jotka vellovat vatsassani niin että tuntuu että pyörryn. Hinnalla millä hyvänsä - keijukaiseksi.
Nyt on varmaan aika mennä nukkumaan, kun kellokin vetää jo puol kahta yöllä ja puoli seitsemän on lenkille herätys. Silmät painuu kohta väkisin kiinni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti