Ohi on

Huomasin tänään noissa postauksien päivämäärissä sen, että ne "jättää" päivän eli kirjotuksissa on väärä päivä.

Tänään oli aika vauhdikas päivä. Koulussa mentiin taas kymmeneen eri suuntaan.. tai siltä tuntu. Ruokatauolla kävin kaverin kanssa tupakalla ja lupauduin sen mukaan ruokalaan, siks aikaa kun se söi. Mä otin lasin vettä, josta otin pari kulausta. Sain paheksuvia katseita kun istuin ruokalassa vain vesilasi edessäni. Mua ahisti järkyttävän paljon mennä sinne. Mä en ajattellu ees ruokaa ruokana, kun kaveri söi siinä. Mä yritin olla haistamatta sitä ruoan käryä ja katsomatta lainkaan sen ruokalautasta. Pelkään usein ruoan hajun tai katsomisen lihottavan.. niin hullulta kun se kuulostaakin.

Viimenen terapiakäynti meni hyvin. En puhunut ohi suuni mitään. Sanoin terapeutille etten halua puhua viimeisellä käynnillä "sen syvällisempiä", kun ei siitä enää mitään hyötyä ole eikä ole muutenkaan. Puhuttiin sitten vähän niitä ja näitä puolitoista tuntia. Matkalla terapiaan ja takas kotiin olin ajaa kaksi kertaa vastaantulevaa päin ohitustilanteessa. En osannu yhtään arvioida ohitusaikaa tms. Pää oli jotenkin ihan jumissa ja väsytti ajaa pitkää matkaa. Maantieajoa. Mikä sen parempi keino nukahtaa rattiin? En luojan kiitos tappanu ketään. Mä oon niin helpottunu ettei enää tarvii mennä terapiaan. Porukoille aion valehdella käyväni siellä, jos ne asiasta kysyy. Ne alkaa muuten vauhkoomaan jotain turhaa enkä jaksa sellasta. Helpompi kertoa luikuria..

Koulunkin haluan lopettaa.. töissä voin käydä, kun niitä ei ole paljoa. Tahdon vain lenkkeillä ja kuihtua. Olla omissa oloissa. Koulua en jaksa enkä halua käydä. En jaksa miellyttää porukoita ja yhteiskuntaa.. tarvitseeko mun ees!!

Illalla kuuden aikaan lähin lenkille. Lenkkiin meni 2h15min. Kävin lenkin jälkeen ostamassa neljä maitopurkkia kaupasta. Mä en meinannu jaksaa kantaa neljää litraa maitoa kotiin vaikka matkaa oli noin vaja kilometri. Olin ennen lenkille lähtöö sitonu oikean jalan kengännauhat niin tiukalle, et kesken lenkin lihas tai joku meni jumiin jalasta. Yritin pitää ja kestää kivun, mut suunnilleen puoltuntia lenkin lopusta mun oli pakko löysätä nauhoja. Jalka oli siinä vaiheessa jo niin kipee ja jumissa, että melkein itku kurkussa jatkoin lenkkeilyä. Välillä tuntu etten pysty astumaan sillä. En luovuttanu vaan tein lenkin loppuun asti vaikka koski. Jalka on edelleen jumissa ja kipee. En hieromallakaan saanu sitä kipua helpotettua, mut se on vaan oikein mulle, et koskee. Kipu kasvattaa!

Kotona vielä jumppasin.
Kiitos teille rakkaat lukijat kommenteistanne! Joku kysy sitä miten lenkkeilen.. tai siis kävelenkö vai juoksenko normaalisti. Yleensä mä kävelen. Kun puhun lenkkeilystä tarkotan reipasta kävelyä ja jos juoksen tai hölkkään, puhun noilla kahdella nimellä niistä. Toivottavasti tajusitte epäselkeän selitykseni :D

Terapian jälkeen musta tuntu, siltä että on saatava mahantäytettä jostain. Vatsa muris tyhjyyttään koko päivän. En syöny. Tänään piti pitää vesi/tee-linja, mutta ajattelin että pienempi paha on sallia juoda vähän kaakaota rasvattoman maidon ja veden kanssa. Silti on tosi epäonnistunu ja lihava olo. Oon lihava paska.

Tänään oon esittäny niin paljon ilosta naamaa ja äitillekin puhelimessa esittäny pirteetä, et on ihan jees ja ihanaa olla vaan nyt yksin kaikessa hiljaisuudessa. Kuunnella NRJ:tä ja postata. Unimaailma kutsuu kohta. Kellokin alkaa olla kakstoista. Hyvä ettei aamulla ole koulua. Meen vasta kahden aikoihin koululle. Pitää liikkua enemmän.. juoda vähemmän ja ei vaan syödä. Kyllä nää läskit johonkin vielä häviää. Niiden täytyy hävitä, kun mä en anna niille enää tilaa olla mun kropassa. Mä vihaan tätä läskipaska-oloa. Sitä kun ei ole ees vaatteita joita laittaa päälle. En halua enää yhtään pidempään kulkea säkkipäällä joka paikassa. Ärgh!

Joo mun piti yrittää kirjottaa tänään selkeämpi teksti, mut eipä tainnu onnistua. Sekavaa selitystä jälleen kerran.. Jotain uutta(ko)!